Jokelan taistelu
Jokelan taistelu oli Valkealan Jokelan kylässä 2.–3. toukokuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu. Se oli muutamia tunteja kestänyt laukaustenvaihto Mäntyharjulta Kouvolan suuntaan perääntyneiden punaisten ja heitä seuranneiden valkoisten välillä. Jokelan taistelua pidetään sodan viimeisena varsinaisena taisteluna, vaikka vihollisuudet Pyhtään Ahvenkoskella päättyivät vasta kaksi päivää myöhemmin.
| Jokelan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
n. 2 000 |
|||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 haavoittunutta |
1 kaatunut, 1 haavoittunut | ||||||
Tapahtumat muokkaa
Punaisten vetäytyminen Mäntyharjun rintamalta alkoi 26. huhtikuuta. Kolme päivää myöhemmin käydyn Tuohikotin taistelun jälkeen he jatkoivat Valkealan kirkonkylän kautta Jokelanjoen länsirannalle, jonne perustettiin puolustusasemat iltapäivällä 2. toukokuuta. V. J. Penttalan mukaan Kalle Korven johtamilla punaisilla oli 20 konekivääriä sekä neljä venäläisten tykkimiesten hoitamaa tykkiä, jotka sijoitettiin Myllysillan tuntumaan. Luutnantti William Hj. Spåren ja majuri Aleksander Pellin komentamista pataljoonista kootut valkoisten joukot puolestaan asettuivat joen itärannalle Virranniemeen.[1]
Valkoisten etenemisen pysäyttääkseen punaisten tykistö tuhosi kello 17 Myllysillan ja hieman myöhemmin räjäytettiin noin kilometrin päässä yläjuoksulla sijaitseva Virransilta. Puoli seitsemältä punaisten konekiväärit alkoivat tulittaa valkoisten asemia. Tykistö vetäytyi samanaikaisesti hieman taaemmaksi ampuakseen valkoisten tukikohtanaan pitämää Valkealan kartanoa, joka ei kuitenkaan kärsinyt vahinkoja. Pelätessään joutuvansa Oravalan suunnasta saapuvan vihollisen saartamaksi jättivät punaiset asemansa aamuyöllä ja perääntyivät Kouvolan kautta Kotkaan. Heidän poistuttuaan Georg Londénin komentama Etelä-Savon rykmentti valtasi Kouvolan vielä aamupäivällä.[1]
Osapuolten tappiot jäivät vähäisiksi, koska valkoiset eivät yrittäneet hyökätä joen yli. Ainoa surmansa saanut oli punaisten puolella taistelleen räätäli Borgin 12-vuotias poika, joka V. J. Penttalan mukaan kuoli valkoisten harhaluotiin.[1][2]
Muistomerkki muokkaa
Elokuussa 2021 Jokelassa paljastettiin valkoisille omistettu Vapaussodan viimeisen taistelun muistolaatta.[3] Myös Luumäellä on Vapaussodan viimeisen taistelun muistomerkki, joka on pystytetty 1.–2. toukokuuta käydyn Luumäen taistelun muistoksi jo 1930-luvulla.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Kouvolan vapautusjuhla muodostui vaikuttavaksi isänmaalliseksi juhlapäiväksi. Kouvolan Sanomat, 5.5.1938, nro 49, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.8.2021.
- ↑ Borg, Wilho Erikinpoika Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 16.8.2021.
- ↑ Jokelan taistelun muistomerkki Sekalaista propagandaa. 4.8.2021. Blogspot.com. Viitattu 16.8.2021.
- ↑ Vapaussodan viimeisen taistelun muistomerkki Luumäen kunta. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 16.8.2021.