Johannes Vehniäinen
Johannes "Hannes" Alarik Abel Vehniäinen (26. toukokuuta 1897 Helsinki – 29. heinäkuuta 1970 Iitti)[1]tarvitaan parempi lähde oli suomalainen sotilas ja tiedustelu-upseeri, joka tuli tunnetuksi etenkin osasto Vehniäisen päällikkönä. Sotilasarvoltaan hän oli majuri.[2]
| Johannes Vehniäinen | |
|---|---|
 Johannes Vehniäinen (vasemmalla) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. toukokuuta 1897 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 29. heinäkuuta 1970 (73 vuotta) Iitti, Suomi |
| Ammatti | Sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1918–1945 |
| Taistelut ja sodat | Suomen sisällissota, talvisota, jatkosota, Lapin sota |
| Sotilasarvo | Majuri |
| Kunniamerkit | 2., 3., 3. (tlk) ja 4. luokan Vapaudenristi |
| Joukko-osasto | Osasto Vehniäinen |
|
|
|
Elämä
muokkaaJohannes Vehniäinen syntyi Erika ja Abel Mikonpoika Vehniäisen usealapsiseen perheeseen. Hanneksen nuorin veli, Aulis, kaatui Suopasvaarassa maaliskuussa vuonna 1944. Hän oli luutnantti ja kaukopartion johtaja 2./Er.P 4:ssä.[3][4]
Naimisiin Hannes meni Nanna Saartamon kanssa 1930-luvulla. Heille syntyi useita lapsia ja lapsenlapsia, kuten näyttelijät Joonas ja Venla Saartamo.
Palvelusaika
muokkaaVehniäinen osallistui Suomen sisällissotaan. Hän oli sotamiehenä mukana Oulun, Kemin, ja Tornion valtauksissa. Varusmiespalveluksen hän suoritti sodan jälkeen vuosina 1919-1920, jonka jälkeen hän toimi Viipurissa puolustusvoimien palveluksessa.[5]
Talvisodassa Vehniäinen toimi 1. divisioonan esikunnassa. Jatkosodassa kapteeniksi ylennetty Vehniäinen toimi aluksi puolustusvoimien pääesikunnassa ja myöhemmin kaukopartio toiminnassa 1./Er.P 4:ssa.[5] Majuriksi hänet ylennettiin vuonna 1942. Hän toimi osasto Vehniäisen päällikkönä 6. kesäkuuta 1943 alkaen. Osaston pohjana toimi Viipurin alatoimisto, joka vastasi Karjalankannaksen tiedustelusta. Vehniäinen määrättiin pataljoonan erillinen pataljoona 4:n komentajaksi 20. heinäkuuta 1944, jossa tehtävässä hän toimi jatkosodan päättymiseen saakka.[6]
Sodan jälkeen Vehniäinen osallistui lukuisten muiden kaukopartiomiesten tavoin asekätkentään, josta hän sai puolen vuoden vankilatuomion, mutta istui lopulta yli 8 kuukautta vankilassa. Hän erosi puolustusvoimien palveluksesta vuonna 1945.[7]
Vehniäinen kuoli kesäpaikallaan Iitissä heinäkuun lopussa 1970.
Muuta
muokkaaVehniäisestä ilmestyi dokumenttielokuva loppuvuodesta 2024. Elokuvassa Vehniäisen pojanpoika, Joonas Saartamo yrittää selvittää isoisänsä vaiheita sodassa. Dokumenttielokuvan on ohjannut Ari Matikainen ja haastateltavina on muun muassa Mikko Porvali ja Mika Wist. Porvalin isoisä toimi kaukopartiomiehenä osasto Vehniäisessä jatkosodan aikaan. Wistin sukulainen, Eugen Wist, toimi myös kaukopartiomiehenä. Ese Wist kaatui ja jäi kentälle kesällä 1944. Hänen maalliset jäänteet löydettiin 2019 ja haudattiin Lappeenrantaan vuonna 2021.[8][9]
Lähteet
muokkaa- ↑ Johannes Alarik Abel Vehniäinen geni_family_tree. 21.11.2024. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ ErP 4 Osasto Vehniäinen erillinenpataljoona4.fi. Viitattu 7.12.2024. (englanti)
- ↑ Aulis Armas Vehniäinen geni_family_tree. 21.11.2024. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Sotapolku.fi - Vehniäinen, Aulis Armas www.sotapolku.fi. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ a b Sotapolku.fi - Vehniäinen, Johannes (Hannes) Alarik www.sotapolku.fi. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Westerlund: Westerlund, s. 70. WSOY, 2018.
- ↑ Sanna Kajander-Ruuth: Kun Joonas Saartamo löysi ukkinsa kirjeet, selvisi, että ukki oli sotasankari, mutta paljastui myös jotakin ikävää Ilta-Sanomat. 1.12.2024. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Finnkino - Tiedustelijat Finnkino. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Simo Holopainen, Petri Turunen: Kaukopartiomies Eugen Wist, 23, katosi palatessaan salaiselta tehtävältä, mutta nyt hän pääsee kotiin – lue koko tarina Ilta-Sanomat. 2.10.2021. Viitattu 7.12.2024.