Johannes Leivonen
Paavali Eliel Johannes Leivonen (18. huhtikuuta 1917 Sortavala – 25. helmikuuta 1995 Espoo) oli suomalainen juristi.[1] Hän oli korkeimman oikeuden oikeusneuvos 1962–1987,[2] kirkolliskokouksen varapuheenjohtaja ja kirkkolakikomitean puheenjohtaja.
Leivonen kirjoitti ylioppilaaksi 1935 Sortavalan lyseossa, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1943 Helsingin yliopistossa ja sai varatuomarin arvon 1946.[3] Hän oli Suomen lähetysseuran taloudenhoitaja ja lakimies 1945–1955, korkeimman oikeuden notaari 1952–1955, nuorempi oikeussihteeri 1955–1957, vanhempi oikeussihteeri 1958–1961, esittelijäneuvos 1961–1962, ylimääräinen oikeusneuvos 1961–1962 ja oikeusneuvos 1962–1987.[4]
Leivonen toimi edustajana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa 1968–1971 ja 1974–1986. Hän oli kokouksen varapuheenjohtaja 1978–1986. Leivonen oli oman aikansa vaikutusvaltaisimpia kirkolliskokousedustajia. Lakivaliokunnan puheenjohtajana hän johti kirkkolain valmistelutyötä kirkolliskokouksessa, ja täysistunnoissa hänen lainsäädännölliset näkemyksensä vaikuttivat lukuisiin päätöksiin.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Eskola, Seikko: Leivonen, Johannes (1917–1995). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Facta 2001, osa 10, p. 21. WSOY 1984.
Facta 2001, Täydennysosa 1994, s. 340. WSOY 1984. - ↑ Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 561. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530. ISBN 951-640-395-6.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 518. Runeberg.org.
- ↑ Antila, Jaakko Olavi: Kansankirkko ristipaineessa: Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974–2011, s. 23, 39, 92–93, 109, 180, 381. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1407. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISSN 0355-1768. ISBN 978-952-222-544-3. doi:10.21435/skst.1407.