Johan Jakob Bäck (4. toukokuuta 1824 Uusikaarlepyy23. tammikuuta 1879 Vaasa) oli suomalainen kansanparantaja ja välskäri. Hän erikoistui nyrjähdysten ja luunmurtumien parantamiseen.[1][2][3]

Munsalalaiseen talonpoikaiskotiin syntynyt Bäck ei ollut kiinnostunut maanviljelystä vaan hän lähti räätälinoppiin ja kiersi sitten kisällinä kotipitäjässään. Bäck palasi sitten kotiinsa, jossa oli myös jo vuosia asunut kansanparantajana tunnettu matami Renström. Bäck pääsi matami Renströmin oppilaaksi ja hänen taitonsa kehittyivät niin että kun matami Renström joutui sairauden vuoksi lopettamaan potilaiden vastaanoton Bäck saattoi aloittaa itsenäisen työn parantajana 29-vuotiaana. Hän sai lisäopetusta kahdelta pietarsaarelaiselta lääkäriltä ja hankki tietoja lukemalla ja itseopiskelulla. Bäck tuli tunnetuksi ensin Uudenkaarlepyyn seudulla mutta pian hänen luokseen alkoi tulla potilaita kauempaakin Suomesta.[1][2][3]

Bäck käytti työssään lähinnä ulkoisia hoitomuotoja kuten hauteita, hierontaa ja kääreitä mutta hänen erikoisalaansa oli nyrjähdysten ja luuvikojen ja luunmurtumien parantaminen. Bäckin maineen kasvaessa hänen luokseen alkoi tulla potilaita myös Ruotsista, Venäjältä, Saksasta ja Baltian maista. Jopa lääkärit antoivat tunnustusta hänen taidoilleen ja lähettivät hänen luokseen potilaita joiden vammoja he eivät itse kyenneet hoitamaan. Bäck teki matkoja myös Helsinkiin, Pietariin ja Ruotsiin hoitaakseen sisellä potilaita.[1][2][3]

Vuonna 1863 lääkintökollegio antoi Bäckille luvan harjoittaa "alempaa välskärin toimintaa". Bäck sai 1863 hallitukselta 500 markan tunnustuspalkinnon ja 1865 hänelle myönnettiin hopeamitali. Vuonna 1869 Bäck nimitettiin Vaasan kaupungin välskäriksi ja hän hoiti tätä tehtävää kuolemaansa saakka.[1][2]

Johan Jakob Bäckin poika oli kirkkoherra, evankelisen liikkeen johtomies ja kirjailija Johannes Bäck.[3]

Lähteet muokkaa