Avaa päävalikko

Jatkosodan suomalainen ilmatorjunta tarkoittaa Suomen sotatoimia jotka häiritsivät Neuvostoliiton ilma-alusten toimintaa Suomen alueella jatkosodassa. Sen aikana suomalainen ilmatorjunta oli huomattavasti runsaslukuisempi ja paremmin aseistettu kuin Suomen jouduttua talvisotaan marraskuun lopussa 1939.

KalustoMuokkaa

 
Saksalainen 88 mm. ilmatorjuntakanuuna betonisessa tuliasemassa.

Jatkosodan alkaessa oli ilmatorjuntajoukoilla käytössään yhteensä 675 ilmatorjunta-asetta. Osa aseista oli jo talvisodassa palvellutta kalustoa ja osa taas välirauhan aikana muun muassa Saksan sotasaalisvarastoista ja teollisuudelta hankittua.

Jatkosodan alettua suurimmalle osalle perustamistehtäviin kuuluneille ilmatorjuntayksiköille riitti aseet, joskin käyttöön oli otettava muun muassa jo kertaalleen poistettuja aseita ja talvisodassa saadut sotasaalisaseet. Armeijakunnat ja divisioonat saivat lähes määrävahvuisen aseistuksen, mutta alueellinen ilmatorjunta joutui jättämään osan yksiköistään varustamatta.

Lisäkalustoa puolustusvoimat saivat jatkosodan aikana muun muassa sotasaaliina (esimerkiksi 37 mm:n it-kanuunoita ja 7,62 mm:n it-konekiväärejä), kotimaan teollisuudelta (esimerkiksi 40 mm:n Bofors-kanuunoita lisenssivalmistuksena koko sodan ajan sekä 20 mm:n kaksois-it-tykkejä vuodesta 1942 alkaen) ja Saksasta ostamalla (merkittävimpänä 88 ItK 37 vuodesta 1943 lähtien).

SaavutuksetMuokkaa

Ilmatorjunnan tuloksellisuutta on lähes mahdotonta arvioida yksiselitteisesti. Pelkkien pudotettujen viholliskoneiden määrä ei kerro ilmatorjunnan tuloksista koko totuutta. Ilmatorjunnan vaikutuksesta jopa suurin osa on sillä, että jo pelkällä olemassaolollaan se pakottaa hyökkääjän muun muassa nostamaan lentokorkeuttaan ja näin pommitusten tarkkuus alkaa heiketä eritoten ns. pistemaaleja kohtaan. Lisäksi ilmatorjunnalla on merkittävä vaikutus hyökkäävän lentokoneen miehistöön; ympäristössä tapahtuvat räjähdykset tai kohti kiitävät valojuova-ammukset häiritsevät merkittävästi pommikoneen miehistöä vaikeuttaen näin kohteeseen osumista.

Ilmasodankäynnissä on perinteisesti keskitytty pudotettujen viholliskoneiden lukumäärään, joita tässäkin esitetään. Osa ilmatorjunnan lukuun lasketuista pudotuksista on varmasti sellaisia vihollisen lentokoneita, jotka olisivat pudonneet ilman ilmatorjuntatultakin suomalaisten hävittäjälentokoneiden niitä jo tulitettua aiemmin.

Ilmatorjuntajoukkojen laskettiin pudottaneen koko sodan aikana yhteensä 1031 vihollisen lentokonetta, joista oli

Lisäksi Merivoimien lasketaan pudottaneen ilmatorjunta-aseillaan yhteensä 75 lentokonetta, joista oli

  • Hävittäjälentokoneita 63 kappaletta ja
  • Pommituslentokoneita 12 kappaletta.

Lentojoukkoihin kuuluneiden ilmatorjuntayksiköiden mahdollisista tuloksista ei ole käytettävissä omaa tilastoa ja oletettavasti ne on laskettu ilmatorjuntajoukkojen pudotusmääriin. Varsinaisten lentojoukkojen (lentolaivueet) laskettiin vastaavasti pudottaneen tai tuhonneen maahan 1 612 lentokonetta.

Päämajassa laaditun tilaston mukaan Neuvostoliiton ilma-ase menetti siis Suomen kanssa käydyssä sodassa (syöksyneet mukaan lukien) yhteensä 2674 lentokonetta, jonka laskettiin edustavan noin 4 %:a Neuvostoliiton ilma-aseesta.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
  • Pentti Palmu: Suomen ilmatorjunnan vaiheita 1925-90. Ilmatorjuntaupseeriyhdistys, 1989. ISBN 952-90083-0-9.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.