Jalmari Leino
Frans Hjalmar (Jalmari) Leino (synt. Rekola, 4. toukokuuta 1892 Köyliö – 16. joulukuuta 1963 Tampere) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka työskenteli usean sosialidemokraattisen sanomalehden päätoimittajana 1920–1950-luvuilla. Hän oli myös SDP:n kansanedustaja vuosina 1927–1930.[1]
Jalmari Leino | |
---|---|
Jalmari Leino 1930-luvulla. |
|
Kansanedustaja | |
2.9.1927–20.10.1930
|
|
Ryhmä/puolue | SDP |
Vaalipiiri | Turun pohjoinen |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. toukokuuta 1892 Köyliö |
Kuollut | 16. joulukuuta 1963 (71 vuotta) Tampere |
Ammatti | päätoimittaja |
Elämä
muokkaaNuoruusvuodet
muokkaaKöyliön Vuorenmaassa syntyneen Jalmari Leinon vanhemmat olivat Säkylästä kotoisin olleet torppari Frans Henrik Rekola (1859-1944) ja Justiina Vilhelmiina Korpela (1869-1955).[2] Kansakoulun jälkeen hän työskenteli sekatyömiehenä ja oli mukana Vuorenmaan työväenyhdistyksen toiminnassa.[3] Leino suoritti Sosialidemokraattisen puolueopiston kurssin ja toimi vuosina 1917–1918 kiertävänä luennoitsijana Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.[1][4] Sisällissodan aikana Leino oli myös kansanvaltuuskunnan nimittämän Turun ja Porin läänin lääninneuvoston verotuslautakunnan jäsen.[5] Sodan loppuvaiheessa Leino pakeni punapakolaisten mukana ja vangittiin Lahdessa, josta hänet siirrettiin Santahaminan vankileirille.[6]
Toimittajana ja kansanedustajana
muokkaaVapauduttuaan 1920 Leino siirtyi Porissa ilmestyneen Uuden Ajan toimittajaksi. Hän oli myös lehden päätoimittaja 1925–1927. Leino valittiin eduskuntaan vuonna 1927. Ainoaksi jääneen kansanedustajakautensa jälkeen Leino työskenteli Jyväskylässä Työn Voiman päätoimittajana 1930–1937, Viipurissa Kansan Työn päätoimittajana 1938–1940, Helsingissä Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston palveluksessa 1940, Turussa Sosialistin päätoimittajana 1940–1941 sekä Tampereella Kansan Lehden päätoimittajana 1942–1950 ja toimituspäällikkönä 1950–1958.[1] Hän oli Porin, Jyväskylän, Viipurin ja Tampereen kaupunginvaltuustojen jäsen.[7]
Leino kuoli 71-vuotiaana joulukuussa 1963. Hänet on haudattu Kangasalan Vatialan hautausmaalle.[8]
Perhe
muokkaaJalmari Leinon puoliso oli köyliöläinen Anna Amanda Lind (s. 1893), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1921.[9] Heidän poikansa oli kaupunginjohtaja Väinö J. Leino ja pojanpoika suurlähettiläs Jukka Leino.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Jalmari Leino Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.2.2015.
- ↑ Jalmari Leino (Rekola) 11.7.1924. Geni. Viitattu 10.9.2024.
- ↑ Puoluetietoja. Sosialidemokraatti, 27.6.1911, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Puoluetietoja | Apurahat puolueopistoon. Sosialidemokraatti, 12.7.1913, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Suurten tulojen verotuslautakunnat. Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja, 27.3.1918, nro 46, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.9.2024.
- ↑ Leino, Frans Hj., Köyliö Sotavankilaitoksen arkiston aakkosellinen vankikortisto. Kansallisarkisto. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 22.12.1963, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Päätoimittaja Jalmari Leinon siunaustilaisuus. Helsingin Sanomat, 30.12.1963, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Kuka kukin on 1954 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 468. Helsinki: Otava, 1954. Projekt Runeberg.
- ↑ Lehtinen, Lasse; Numminen, Asko: WTC-iskujen silminnäkijä (vain tilaajille) 22.7.2024. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.9.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jalmari Leino Wikimedia Commonsissa