Jacques Bénigne Bossuet

Jacques Bénigne Bossuet (27. joulukuuta 1627 Dijon12. huhtikuuta 1704 Pariisi) oli ranskalainen kirkonmies, saarnaaja ja kirjailija.

Hyacinthe Rigaud: Jacques Bénigne Bossuet'n muotokuva.

Bossuet'a pidetään yhtenä ranskankielisen proosan mestareista.[1]

ElämäkertaMuokkaa

Alkuperä ja vaiheetMuokkaa

Bossuet syntyi perheeseen, joka oli palvellut hallitsijaa erilaisissa tehtävissä. Hän kävi koulunsa Dijonin jesuiittojen koulussa, ja viidentoista ikäisenä hän tuli Pariisiin päättääkseen siellä koulunsa. Pariisilaisessa Navarran collegessa oli yhtenä hänen opettajanaan maisteri Nicolas Cornet, joka oli tunnettu teologi ja jansenismin vastustaja. Vuonna 1652 Bossuet sai valmiiksi tutkintonsa, sen jälkeen kun hän oli läpäissyt useita julkisia testejä, jotka kiinnittivät häneen yleistä huomiota, ja hän sai osakseen myös ruhtinas Louis II Condén ystävyyden. Pappistutkinnon suoritettuaan ja tohtorin arvon saatuaan hän lähti Pariisista Metziin, jonne hänen isänsä oli nimitetty alueparlamentin neuvonantajaksi ja johon hän itse sai nimityksen kaniikiksi.

SaarnatMuokkaa

 
Jacques Bénigne Bossuet.

Bossuet kutsuttiin usein Pariisiin, ja hän sai arvostusta ja yleistä arvonantoa saarnoistaan ja pyhimysten muistoksi pitämistään ylistyspuheista. Hän saarnasi eräänä adventtina ja paastonaikana kuningataräidin ja kuninkaan läsnä ollessa. Hän onnistui hyvin myös protestanttien käännyttämisessä takaisin katoliseen kirkkoon. Käännynnäisistä on mainittava muun muassa kenraali T. Dangeau ja Mademoiselle de Duras. Helpottaakseen kääntymistä katolisuuteen hän kirjoitti teoksen: Exposition de la doctrine de l’Eglise.

Useimmat näistä improvisoidusti pidetyistä saarnoista ovat kadonneet. Hänellä oli tapana mietiskellä aihetta muutama tunti ennen saarnatuoliin nousemista, merkitä paperille jotain avainsanoja, kirkkoisien sanontoja, joita hän käytti saarnapolkunsa maamerkkeinä. Joskus hän saneli pitkiä osia saarnastaan, mutta sitten hän ajautui hetken innoituksen valtaan sekä kuulijoissaan heränneeseen vaikutelmaan.

Condomin piispaMuokkaa

Kun Charles-Maurice Le Tellier nimitettiin 21. syyskuuta 1670 Reimsin arkkipiispa-herttuaksi, siunattiin Bossuet paavin suostumuksella Condomin piispaksi. Tämä tapahtui Pontoisen fransiskaanikirkossa.

HautajaispuheetMuokkaa

Vuonna 1670 ja vielä seuraavanakin vuonna, hän piti hautajaispuheita, joissa hän toi esille hienostuneella tavalla inhimillisen suuruuden mitättömyyden. Hän piti hautajaispuheet muun muassa Ranskan Henrietta Marialle, joka oli myös Englannin kuningatar ja kuningas Kaarle I:n puoliso, sekä Anna Itävaltalaiselle, kuningas Ludvig XIII:n puolisolle.

Dauphinin opettajaMuokkaa

Bossuetista tuli kruununperillisen (dauphinin), Ludvig XIV:n ja Marie-Theresian pojan, opettaja. Vuonna 1681 hän kirjoitti teoksen Discours sur l'histoire universelle, jossa hän, esitettyään aluksi lyhyen yhteenvedon tapahtumista, pohtii Jumalan tahtoa kirkkonsa suhteen. Kuten Voltaire sanoi, voi vain ihmetellä, miten hän majesteetillisesti kuvaa tapoja, hallituksia, suurten valtakuntien kasvua ja tuhoa ja nämä yhdellä nopealla energisellä katsauksella. Kruununperillisen käyttöön hän kirjoitti myös teoksen Traité de la connaissance de Dieu et de soi-même, jossa hän noudattelee yleisesti René Descartesin doktriineja ollen näin yhtä syvällinen filosofi kuin kirjailijakin.

KirjailijaMuokkaa

 
Oeuvres, 1852.

Bossuet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi vuonna 1671. Hän oli tuolin numero 37 haltija. Se oli aiemmin kuulunut Daniel Hay du Chastelet’lle. Lisäksi hän oli jäsenenä vuonna 1627 perustetussa vaikutusvaltaisessa salaseurassa La Compagnie du Saint-Sacrement.

Meaux’n piispaMuokkaa

Kun kruunuperijän kasvatustehtävä oli 1681 päättynyt, Bossuet nimitettiin Meaux’n piispaksi, ja tämän jälkeen hän keskittyi huolehtimaan hiippakunnastaan, saarnasi säännöllisesti sekä taisteli katolisena teologina protestantteja vastaan. Hän kirjoitti kuuluisan Meaux’n katekismuksen (Catéchisme de Meaux) vuonna 1687 ja valmisti hiippakuntansa uskovaisille teokset Méditations sur l'Evangile sekä Elévations sur les Mystères.

SaarnaajaMuokkaa

Bossuetilla oli merkittävä saarnaaja ja puhuja ja myös Ranskan papiston säätykokouksen johtaja.

Vuoden 1682 papiston säätykokouksessa tapahtuneessa kuninkaan ja paavin välien rikkoutumisessa Bossuet toimi tekijänä julistukselle gallikaanisen kirkon vapaudesta. Tämä rajoitti paavin valtaa Ranskan kirkossa. Nämä vuoden 1682 neljä artiklaa määrittelivät suhteen valtioon ja ovat myöhemminkin olleet kiivaan keskustelun kohteina. Paavi reagoi tekstiin: hän poltti sen.

Bossuet kuoli Pariisissa 12. huhtikuuta 1704 virtsakivien aiheuttamaan sairauteen.

JulkaisujaMuokkaa

Suomenkielinen näyte Bossuet'n teksteistä on antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934).

  • Exposition de la doctrine de l'Eglise.
  • Discours sur l'Histoire universelle (1681) Tekstinä netissä: [1]
  • Histoire des variations des Églises protestantes (1688)
  • Défense de la Tradition et des saints Pères (1693)
  • Maximes et réflexions sur la comédie (1694)
  • La Politique tirée de l'Écriture sainte (postuumi) (1709)
  • Traité de la connaissance de Dieu et de soi-même (postuumi) (1741)
  • Sermons (postuumi) (1772)
  • Oraison funèbre de Henriette-Marie de France

KirjallisuusMuokkaa

  • Victor Vaillant, Etudes sur les sermons de Bossuet, 1851
  • Thérèse Goyet, L'Humanisme de Bossuet, le goût de Bossuet, 1965

LähteetMuokkaa

  1. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Bossuet, Jacques Bénigne”, Otavan kirjallisuustieto, s. 103. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.