Jacob Tegengren

Jacob August Tegengren (28. elokuuta 1875 Vaasa25. marraskuuta 1956 Vöyri) oli suomenruotsalainen kirjailija, filosofian tohtori h.c. Hän julkaisi parikymmentä runokokoelmaa ja lisäksi novelleja ja esseitä.[1] Hän oli harrastelija-arkeologi.

HenkilöhistoriaMuokkaa

Jacob Tegengrenin vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos Ernst Wilhelm Tegengren ja Aline Irene Boy. Kirjailija K. V. Tegengren ja kouluneuvos Gustav Tegengren olivat hänen veljiään. Jacob Tegengren pääsi ylioppilaaksi 1896 ja valmistui agronomiksi Mustialan maanviljelysopistosta 1899. Tegegren toimi Ahvenanmaan kansanopiston johtajana 1900–1901 ja Närpiön kansanopiston johtajana 1901–1915. Hän oli sitten Pohjoismaiden Yhdyspankin Vöyrin konttorin esimiehenä 1915–1940. Tegengren oli ruotsinkielisen virsikirjakomitean jäsenenä 1923–1927 ja hänestä tuli Suomen muinaismuistoyhdistyksen kunniajäsen 1946 sekä Åbo Akademin filosofian kunniatohtori 1948. Tegengren suoritti 1920- ja 1930-luvuilla rautakautisten löytöpaikkojen arkeologisia kaivauksia ruotsinkielisen Etelä-Pohjanmaan pitäjissä.

Tegengren julkaisi useita runokokoelmia joissa korostuvat luontoaiheet ja uskonnollisuus.[1]

TeoksiaMuokkaa

  • Dikter. 1900
  • Ny vår. 1913
  • Sol och stjärnljus. 1918
  • Sänger och hymner. 1919
  • Rasmus Teel. 1920
  • Pärlfiskaren. 1923
  • I väntan och vaka. 1929
  • Den svåra vägen. 1929
  • Beredelse. 1931
  • Mot skuggorna. 1939
  • Sista milstolpen. 1946

PalkinnotMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Facta2001, WSOY 1981, 16. osa, palsta 412