Jack Ryan: Shadow Recruit
Jack Ryan: Shadow Recruit on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Kenneth Branaghin ohjaama toimintatrillerielokuva. Elokuva perustuu kirjailija Tom Clancyn luomaan Jack Ryanin hahmoon. Alkuperäiskäsikirjoituksen on kirjoittanut David Koepp. Tarinassa nuori Jack Ryan selvittää terroristien juonta rahoitusmaailmassa.
| Jack Ryan: Shadow Recruit | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Kenneth Branagh |
| Käsikirjoittaja |
Adam Cozad David Koepp Anthony Peckham Steven Zaillian |
| Tuottaja |
Lorenzo di Bonaventura Mace Neufeld |
| Säveltäjä | Patrick Doyle |
| Kuvaaja | Haris Zambarloukos |
| Leikkaaja | Martin Walsh |
| Pääosat |
Chris Pine Kevin Costner Kenneth Branagh Keira Knightley |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Paramount Pictures Skydance Productions |
| Ensi-ilta | 17. tammikuuta 2014 |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 60 000 000 dollaria |
| Tuotto | 135 503 748 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Nimiroolissa näyttelee Chris Pine, sivurooleissa muun muassa Keira Knightley ja Kevin Costner. Elokuvaa kuvattiin New Yorkissa, Moskovassa ja Lontoossa. Sen tuottivat Lorenzo di Bonaventura Di Bonaventura Picturesille sekä Mace Neufeld ja David Barron. Vastaavina tuottajina toimivat David Ellison, Dana Goldberg ja Paul Schwake Skydance Productionsilta sekä Tommy Harper.[1]
JuoniMuokkaa
Kuultuaan syyskuun 11. päivän terroriteoista, London School of Economicsissa opiskellut John Patrick "Jack" Ryan liittyy Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Afganistanissa hänen helikopterinsa ammutaan alas ja hänen selkärankansa vaurioiutuu vakavasti. Topiuessaan siitä hän tapaa kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijan, Cathy Mullerin, sekä CIA:n virkamiehen Thomas Harperin, joka lähettää hänet viimeistelemään taloustutkintonsa ja värvää hänet yksikköönsä analyytikoksi.
Kymmenen vuotta myöhemmin Ryan työskentelee peitetehtävissä Wall Streetilla osakemarkkinoiden analyytikkona löytääkseen terroristeille suunnattuja rahoituksia. Venäjän häviää YK:n äänestyksessä Turkin läpi kulkevasta uudesta öljyputkesta, mikä ajaa Venäjän siten heikompaan asemaan öljyn viennin kanssa. Venäjän diplomaatit sekä sisäministeri Sorokin (Mihail Baryšnikov) julistavat taloudellisen sodan Yhdysvaltoja vastaan, minkä jälkeen Ryan huomaa Venäjän tehneen huomattavia Yhdysvaltain dollariin liittyviä tilinsiirtoja, eikä tiedostoihin päässyt käsiksi. Siirroista vastasi liikemies Viktor Cherevin.
Ryan ilmoittaa tiedoistaan Harperin yhteyshenkilölle, jonka mukaan Ryanin itse täytyy mennä Moskovaan. Ryanin esimies Rob Behringer (Colm Feore) on yksi Cherevinin liiketuttavista ja Ryan suostuttelee tämän päästämään hänet Moskovaan tekemään tilintarkastuksen. Paikan päällä Embee Deng (Nonso Azonie), hänen henkivartijakseen värvätty mies, yrittää salamurhata hänet. Tapettuaan miehen Ryan lähettää hätäsanoman ja tapaa itse Harperin. Ryan kertoo Cherevinin pyrkivän sijoituksillaan tekemään Yhdysvalloista haavoittuvan, jolloin ennen sijoitusten uudelleenmyyntiä toteutettava terroristi-isku romahduttaisi dollarin ja ajaisi kaikki muut maat Venäjää lukuun ottamatta uuteen samanlaiseen lamaan kuin 1930-luvulla.
Kun Ryan tapaa Cherevinin seuraavana päivänä, hän saa kuulla tilinsiirtoja koskevien ongelmayritysten olleen myyty. Sillä välin, Muller, joka oli nyt Ryanin kihlattu, oli saapunut itsekin Moskovaan, koska epäili häntä salasuhteesta. Vastoin naimattomien parien protokollaa, Ryan tunnustaa työskentelevänsä CIA:lle. Tämän johdosta Harper värvää Mullerin osallistumaan suunnitelmaan murtautua Cherevinin toimistoon. Parin ollessa illallisella Cherevinin kanssa, Ryan esittää epäkohteliasta ja poistuu päästäkseen Cherevinin toimistoon lataamaan tiedostot. Illallisen jälkeen Cherevinin miehet löytävät CIA:n piilopaikan ja kidnappaavat Cathyn, mutta Jack onnistuu pelastamaan hänet ja pakenemaan Yhdysvaltoihin.
Ryanille ja CIA:lle paljastuu, että Viktorin pojan, Aleksandrin (Alec Utgoff), kuolema oli lavastettu. Aleksandr oli Yhdysvalloissa adoptiovanhempiensa kanssa peitetehtävissä valenimellä Aleksandr Borovsky. Ryan keksii Aleksandrin piilopaikan ja selvittää myös tulevan terrorihyökkäyksen kohteen, joka on itse Wall Street. Hän huomaa poliisiajoneuvoksi naamioidun auton ja lähtee tämän perään. Hän ajautuu kamppailuun Aleksandrin kanssa ja huomaa pommin olevan ajoneuvon sisällä. Hän ei kykene purkaamaan pommia, joten hän kaappaa auton, ohjaa sen East Riveriin, ja hyppää ulos ennen kuin pommi räjähtää ja tappaa Aleksandrin. Venäjällä Sorokin ja muut salaliittolaiset tappavat Cherevinin rangaistuksena epäonnistumisesta. Ryan ja Harper saavat myöhemmin kutsun Valkoiseen taloon tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä.
RooleissaMuokkaa
| Chris Pine | … | Jack Ryan |
| Kevin Costner | … | Thomas Harper |
| Kenneth Branagh | … | Viktor Cherevin |
| Keira Knightley | … | Cathy Muller |
| Alec Utgoff | … | Aleksandr Borovsky |
| Peter Andersson | … | Dimitri Lemkov |
| Elena Velikanova | … | Katya |
| Nonso Anozie | … | Embee Deng |
| Colm Feore | … | Rob Behringer |
| Lenn Kudrjawizki | … | Constantin |
| Gemma Chan | … | Amy Chang |
| David Paymer | … | Dixon Lewis |
| Seth Ayott | … | Teddy Hefferman |
| Karen David | … | johtava FBI-agentti |
| Mihail Baryšnikov | … | sisäministeri Sergey Sorokin (kreditoimaton) |
ArvioitaMuokkaa
Turun Sanomien Päivi Valotietä huvitti harmittoman ja särmättömän elokuvan asetelmallisuus, ja juuri tahaton komiikka pelastaakin hänestä itsensä vakavasti ottavan action-jännärin jähmeyttä.[2] Ilta-Sanomien Tarmo Poussu muistuttaa, että elokuva lainaa Clancylta vain päähenkilön nimen ja ammatin, kun taas itse tarina on elokuvaa varten räätälöity ja tapahtuu nykyajassa. Poussun mielestä Shakespeare-ekspertti Branagh’n sivurooli pääpahiksena on yhtä ohut, kliseinen ja ammattimaisen sujuva kuin hänen ohjauksensakin.[3]
LähteetMuokkaa
- ↑ Uuden Jack Ryan -elokuvan kuvaukset alkavat Finnkino. Viitattu 19.12.2012.
- ↑ Valotie, Päivi: Tusinatoimintaa kylmän sodan muistumilla Turun Sanomat. 24.1.2014. Viitattu 20.4.2019.
- ↑ Poussu, Tarmo: Lue IS:n arvio elokuvasta Jack Ryan: Shadow Recruit Ilta-Sanomat. 24.1.2014. Viitattu 20.4.2019.