Jérôme Pétion de Villeneuve
Jérôme Pétion de Villeneuve (3. tammikuuta 1756 Chartres – kesäkuu 1794 Saint-Magne-de-Castillon)[1][2] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Pariisin määrinä eli pormestarina Ranskan suuren vallankumouksen aikana vuosina 1791–1792. Hän oli aluksi jakobiini, mutta liittyi myöhemmin girondisteihin.
Elämä muokkaa
Pétion de Villeneuve oli lakimiehen poika. Hän kävi collègen synnyinkaupungissaan Chartresissa ja työskenteli siellä asianajajana.[1][2] Hän kirjoitti lainopillisen teoksen Les Lois civiles et l’administration de la justice, jonka sensuuri kielsi Ranskassa ja joka painettiin siksi Englannissa vuonna 1782.[1]
Pétion de Villeneuve valittiin kolmannen säädyn edustajana Chartresista vuoden 1789 säätyjen yleiskokoukseen. Sitä seuranneessa perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa hän johti Maximilien Robespierren ja François Buzot’n kanssa pientä radikaalia demokraattista oppositioryhmää, joka vaati muun muassa äänioikeutta alemmille yhteiskuntaluokille.[2][3] Pétion de Villeneuve toimi pari viikkoa kansalliskokouksen puhemiehenä joulukuussa 1790. Hän oli myös Pariisin rikostuomioistuimen presidenttinä vuonna 1791.[1] Kansalliskokous lähetti hänet yhdessä Antoine Barnaven ja Victor de Fay de La Tour-Maubourgin kanssa saattamaan kuningas Ludvig XVI:n takaisin Pariisiin tämän kesäkuun 1791 pakoyrityksen jälkeen.[1][3] Pétion de Villeneuve oli lyhyesti jakobiiniklubin puheenjohtajana syksyllä 1791 ja uudelleen syksyllä 1792.[1]
Pétion de Villeneuve tuli 18. marraskuuta 1791 Pariisin määriksi eroamaan joutuneen Jean-Sylvain Baillyn tilalle.[2][1][3] Hän liittoutui tämän jälkeen maltillisten tasavaltalaisten ryhmän eli girondistien kanssa, mutta säilytti edelleen hyvät suhteet myös Robespierren johtamiin jyrkempiin jakobiineihin.[2][3] Hän ei yrittänyt pysäyttää pariisilaisia kansanjoukkoja näiden tunkeutuessa 20. kesäkuuta 1792 suuressa mielenosoituksessa kuninkaalliseen Tuileries’n palatsiin nöyryyttämään kuningas Ludvig XVI:ta. Kuningasmieliset pitivät Pétion de Villeneuven toimettomuutta sopimattomana, joten Pariisin departementin johto erotti hänet määrin tehtävästä 6. heinäkuuta, mutta lakiasäätävä kansalliskokous kumosi erottamisen 13. heinäkuuta. Pétion de Villeneuve esitti 3. elokuuta kansalliskokoukselle Pariisin äänestysalueiden vaatimuksen kuninkaan erottamisesta, mutta pysyi passiivisena monarkian kumonneen kansannousun yhteydessä viikkoa myöhemmin.[1][2][3] Hän säilytti aluksi asemansa myös uuden hallinnon alaisena, mutta menetti vaikutusvaltaansa kumouksellisemmille aineksille eikä kyennyt esimerkiksi estämään syyskuun murhia.[3]
Pétion de Villeneuve valittiin uuteen kansalliskonventtiin Eure-et-Loirin edustajana, ja hän toimi konventin ensimmäisenä puhemiehenä kaksi viikkoa syys–lokakuussa 1792. Hänet valittiin vielä uudelleen Pariisin määriksi 4. lokakuuta, mutta hän erosi virasta vain 11 päivää myöhemmin.[1] Sen jälkeen hän keskittyi työhönsä kansalliskonventissa. Oltuaan aluksi puolueeton hän kääntyi vähitellen Robespierren johtaman vuoripuolueen vastustajaksi ja tuki girondisteja näiden vastustaessa lisääntyvää poliittista väkivaltaa ja anarkiaa.[1][3][2] Hän äänesti kuitenkin enemmistön mukana Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.[1] Pétion de Villeneuve oli yksi niistä 29:stä girondistiedustajasta, jotka erotettiin kansalliskonventista 2. kesäkuuta 1793 girondistivastaisen kansannousun painostuksesta. Hänet asetettiin kotiarestiin Pariisissa, mutta hän pakeni 23. kesäkuuta.[1][3][2]
Pétion de Villeneuve yritti yhdessä muiden lainsuojattomiksi julistettujen girondistijohtajien kanssa nostattaa vuoripuoluetta vastaan suunnattua kapinaa ensin Caenissa ja sitten Bordeaux’ssa, mutta kumpikin hanke epäonnistui.[3][1] Sen jälkeen hän pakeni Gironden maaseudulle, jossa hän onnistui piilottelemaan lähes koko terrorin ajan. Jouduttuaan jälleen jättämään piilopaikkansa Pétion de Villeneuve ja hänen kanssaan ollut Buzot tekivät ilmeisesti itsemurhan kesäkuussa 1794. Heidän ruumiinsa löydettiin susien raatelemina pellolta läheltä Saint-Émilionia 26. kesäkuuta.[3][1][2] Kuolinpäiväksi on eri lähteissä arveltu 18. tai 24. kesäkuuta.[1][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Jérôme Pétion, dit Pétion de Villeneuve (englanniksi) Archontology.org. Viitattu 24.12.2018.
- ↑ a b c d e f g h i Jérôme Pétion de Villeneuve (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 24.12.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j Nordisk familjebok (1915), s. 691–692 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 24.12.2018.
- ↑ Michel Biard: La Liberté ou la Mort: Mourir en député. Tallandier, Paris 2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jérôme Pétion de Villeneuve Wikimedia Commonsissa
- Jérôme Pétion de Villeneuve (ranskaksi) Ranskan kansalliskokous