Ivan Savin
Ivan Savin (ven. Ива́н Са́вин, oikealta nimeltään Ivan Ivanovitš Savolain (Savolainen), Иван Иванович Саволаин (Саволайнен); 10. syyskuuta 1899 Odessa, Venäjä – 12. heinäkuuta 1927 Helsinki) oli venäläinen kirjailija ja journalisti.
Savinin isoisä oli suomalainen merimies, joka nai Odessassa paikallisen kreikkalaisnaisen. Hänen isänsä oli notaari ja äitinsä moldovalainen. Lapsuutensa Savin vietti Poltavan kuvernementin Zenkovissa. Lukion jälkeen hän osallistui valkoisten puolella Venäjän sisällissotaan. Jäätyään punaisten vangiksi Savin onnistui pakenemaan Pietariin, josta hän pääsi suomalaisten sukujuuriensa ansiosta muuttamaan isänsä kanssa Suomeen.[1]
Savin kirjoitti runoja, proosaa ja artikkeleita, joita julkaistiin venäläisessä emigranttilehdistössä. Lahjakas, tyyliltään romanttinen kirjoittaja sai tunnustusta, ja aiheidensa perusteella häntä kutsuttiin ”valkoisen unelman runoilijaksi”. Savinin ainoa elinaikana ilmestynyt runokokoelma Ladonka painettiin Belgradissa vuonna 1926. Kirjailija kuoli epäonnistuneeseen umpisuolenleikkaukseen.[1]
Teoksia muokkaa
- Ladonka. Belgrad, 1926.
- Ladonka (toinen, laajennettu painos). New York, 1958.
- Tolko odna žizn. New York, 1988.
- Moi belyi vitjaz... Moskva, 1998.
- Vseh ubijennyh pomjani, Rossija... Moskva, 2007. ISBN 978-5-85302-510-3
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Russkaja literatura XX veka. Prozaiki, poety, dramaturgi: biobibliografitšeski slovar, s. 247–248. Moskva: Olma-Press Invest, 2005. ISBN 5-94848-211-1. Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)