Ismo

miehen etunimi

Ismo on suomalaisen miehen etunimi. Nimi on muunnos heprealaisperäisestä nimestä Ismael, joka merkitsee ’Jumala kuulee’.[2] Ismon tuloa suomalaiseen nimistöön ovat luultavasti edistäneet samansointuiset Osmo ja Asmo.[3]

Ismo
Nimipäivä  
– suomenkielinen 23. marraskuuta
(1929–1949 ja uudestaan vuodesta 1995 lähtien)
10. joulukuuta
(1950–1995)[1]
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen 17. kesäkuuta
Muunnelmia
Vastineita eri kielissä
Nimen alkuperä Ismael

Vuoden 2019 loppuun mennessä on nimetty noin 8 500 Ismoa. Melkein puolet Ismoista on syntynyt 1960- tai 1970-luvulla. Sen sijaan 2010-luvulla syntyneitä Ismo-nimisiä on Suomessa vain 60.[4]

Nimipäivä muokkaa

Ismon nimipäivä oli 23. marraskuuta vuoteen 1949 saakka[5][6] ja uudestaan vuodesta 1995 lähtien.[7][2] Vuonna 1950 se siirrettiin joulukuun 10. päivään[5], josta Ihanelma sai väistyä.[8] Marraskuun 23. päivästä tuli Klemetin nimipäivä,[5] kunnes tämä nimi vuonna 1995 poistettiin almanakasta ja Ismon nimipäivä palautettiin tälle päivälle. Joulukuun 10. päivästä tuli tällöin Jutan nimipäivä.

Tunnettuja Ismoja muokkaa

Kuvitteellisia Ismoja muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Miksi Ismo-nimen nimipäivä vaihtui. (Arkistoitu – Internet Archive) Kysy.fi
  2. a b Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 351. WSOY, 1999. ISBN 951-1-20023-4.
  3. Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3923-4.
  4. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 23.11.2020.
  5. a b c Kiviniemi, Eero: Ehdotus muutoksiksi suomenkieliseen nimipäiväkalenteriin vuodeksi 1995, s. 18. Helsingin yliopisto, 1992. Teoksen verkkoversio.
  6. ”Marraskuu vuonna 1949”, Almanakka vuodeksi 1949 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän, s. 25. Helsingin yliopisto. Teoksen verkkoversio.
  7. ”Marraskuu 1995”, Almanakka vuodeksi 1995 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän, s. 24. Helsingin yliopisto. Teoksen verkkoversio.
  8. ”Joulukuu vuonna 1949”, Almanakka vuodeksi 1949 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän, s. 26. Helsingin yliopisto. Teoksen verkkoversio.