Ismo Tuominen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ismo Tuominen (s. 1966) on Salosta kotoisin oleva ammattilentopallovalmentaja, joka on voittanut valmennusurallaan muun muassa Suomen mestaruuden ja toiminut Suomen lentopallomaajoukkueen apuvalmentajana vuonna 2005 Mauro Berruton aisaparina. Tuominen toimi päävalmentajana Euroopan liigan finaaliturnauksessa Venäjällä, jossa Suomi voitti hopeaa. Kansainvälistä kokemusta on kertynyt maajoukkuepestin lisäksi Euro-peleistä ja puolen vuoden valmennuspestistä Saudi-Arabiassa.
Tuominen aloitti lentopallovalmentajana vuonna 1999 kotikaupungissaan Salossa. Ennen valmentajan uraansa Tuominen oli pelannut SM-liigassa neljä kautta Salon Viestin riveissä. Kaikkiaan Tuominen on pelannut 147 lentopallon pääsarjaottelua.
Tuomisen palkintoja ovat yksi SM-kulta, yksi hopeaa sekä kaksi pronssia. Suomen Cupista on tullut kulta ja hopea. Lisäksi alle 21-vuotiaiden SM-sarjasta on tullut kaksi kultaa ja yksi hopea.
Valmennusura muokkaa
Ismo ”Iska” Tuominen aloitti valmentamisen Salossa kesällä 1999, jolloin hän otti vastaan salolaisen fuusioseura Viesti-Trolleyn kakkosvalmentajan pestin. Viesti-Trolley oli Salon Viestin ja Perttelin Peikkojen yhdistetty edustusjoukkue. Kaudella 2000-2001 Tuominen aloitti Salon Piivolleyksi nimensä vaihtaneen seuran II-valmentajana, mutta otti kesken kauden päävalmentajan tehtävä hoidettavakseen, kun puolalainen Vodek Sadalski erotettiin tehtävästä tammikuussa. Kausi päättyi SM-pronssit kaulassa.
Kaudeksi 2001-2002 Tuominen siirtyi jälleen II-valmentajaksi, kun Tapio Nissi tuli Piivolleyn päävalmentajaksi. Päävalmentajan pestikin olisi ollut tarjolla, mutta Tuominen ei pystynyt ottamaan sitä vastaan siviilitöiden takia. Kauden päätteeksi Tuominen valmensi Piivolleyn alle 21-vuotiaiden nuorten joukkueen SM-kultaan. Kesällä 2002 Tuominen teki sopimuksen perinteikkään Raision Loimun kanssa. Loimu oli seurahistoriansa pahimmassa taloudellisessa kriisissä eikä sopimuksen allekirjoittamishetkellä ollutkaan varmuutta pelaako joukkue SM-liigaa vai I-sarjaa. Loimu sai lopulta pidettyä pääsarjapaikkansa ja Tuomisen valmentama joukkue täytti tavoitteensa, eli säilytti sarjapaikan sijoittuen SM-Liigassa 9. sijalle. Kauden päätteeksi Loimun alle 21-vuotiaiden joukkue voitti SM-kultaa Tuomisen komennossa.
Raision kauden jälkeen Tuominen palasi kaudeksi 2003-2004 Salon Piivolleyn II-valmentajaksi ja päätti kauden SM-hopea kaulassa. Hopeaa tuli jälleen myös alle 21-vuotiaiden SM-sarjassa, jossa Tuominen valmensi Loimua.
Kausiksi 2004-2007 Tuominen siirtyi Rovaniemelle Perungan Poikien päävalmentajaksi. Ensimmäinen kausi päättyi ilman mitalia, mutta toisella kaudella palkintokaappiin tuli hopeinen mitali ja keväällä 2006 Rovaniemellä juhlittiin Suomen mestaruutta Santasportiksi nimensä vaihtaneen joukkueen kanssa. Kausi 2006-2007 kausi oli haastava, kun kaksi SM-liigaseuraa fuusioitui samaksi organisaatioksi, Rovaniemen Santasportiksi. Verivihollisten yhdistetyssä edustusjoukkueessa Tuomisen tehtävänä oli valmentaa joukkueesta yhteenpuhaltava mitaleille pääsevä huippujoukkue. Tehtävä ei ollut helppo, mutta kauden mittaan hän näytti ehkä uransa suurimman työnäytteensä siihen mennessä. Santasport eteni play-off peleissä finaaleihin asti ja joukkueesta näki että siitä oli tullut yhtenäinen. Finaalisarjasta Santasportin ja Pielaveden Sammon välillä tuli yksi SM-liigan historian mieleenpainuvimmista finaalisarjoista. Molemmat joukkueet esittivät loistavia otteita ja sarja eteni viidenteen ja ratkaisevaan loppuotteluun. Kuopion täyden jäähallin edessä ottelu eteni viidenteen erään ja ratkaisevaan erään jonka Santasport otti kotiin 15-8 pistein. Finaalijuhlissa Jäähallissa Tuomisen jalka loukkaantui ja laitettiin pakettiin myöhemmin sairaalassa, mutta se ei häntä pahemmin haitannut, sillä hän oli voittanut uransa ensimmäisen Suomenmestaruuden valmentajana.
Kultakevään jälkeen Tuominen palasi kotikaupunkiinsa Saloon kausiksi 2007-2011. Kesällä 2011 Tuominen oli vapailla markkinoilla Piivolleyn tarun päätyttyä. Mestaruusliigaan noussut Kokkolan Tiikerit houkutteli Tuomista kesällä valmennustehtäviin, mutta hän pysyi kotikonnuilla Salossa. Lokakuun lopussa Tuominen tarttui kuitenkin Tiikereiden sopimustarjoukseen, kun sarjanousijat olivat erottaneet heikon alkukauden vuoksi päävalmentajana toimineen Matti Förstin. Kausi oli haastava ja Tiikerit oli lopulta runkosarjan viimeinen, mutta säilytti liigapaikkansa karsintojen kautta.
Kaudella 2012-2013 Tuominen aloitti Hurrikaani-Loimaan päävalmentajana saaden kuitenkin potkut kesken kauden tammikuussa 2013. Hurrikaani oli päävalmentajan potkut saadessa sarjassa kolmantena. Vain noin viikko potkujen jälkeen Tuominen siirtyi jälleen Rovaniemelle ja otti vastaan Team Lakkapääksi nimensä vaihtaneen PerPon päävalmentajan tehtävät Normunds Veinbergsin saatua potkut seuralta. Tuominen jatkoi Rovaniemellä myös kauden 2013-2014.
Kaudeksi 2014-2015 Tuominen teki sopimuksen Saudi-Arabiaan. Hän muutti syksyllä Riadin kaupunkiin, jossa hän valmensi Al-Hilalin joukkuetta. Tuominen purki sopimuksensa öljymaassa kesken kauden, kun paikallinen palkanmaksutapa poikkesi merkittävästi suomalaisesta ja sopimuksessa sovitusta tavasta. Lähtöhetkellä Al-Hilal oli voittanut kaikki kuusi otteluaan ja kärsinyt vain yhden erätappion.
Tuominen palasi Mestaruusliigaan kaudeksi 2015-2016, kun hän teki sopimuksen Raision Loimun kanssa.
Perhe muokkaa
Ismo Tuomisella on kaksi lasta hänen ex-vaimonsa kanssa. Lapset ovat asuneet koko ajan kotikaupungissaan, mikä onkin osittain vaikuttanut Tuomisen valmennuspestien päättymiseen Rovaniemellä ja Saudi-Arabiassa.
Saavutukset muokkaa
- A-maajoukkueen kakkosvalmentaja 2005, päävalmentajana Euroopan liigan hopea
- Kauden miesten valmentaja 2007
- SM-kulta 2007
- SM-hopea 2004
- SM-pronssi 2001, 2006
- Suomen Cup kulta 2003
- Suomen Cup hopea 2001