Karen Blixen
 |
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: 31. tammikuuta 2020: Elämänkertatietoja kovin niukasti. |
Karen Christence von Blixen-Finecke (o.s. Dinesen; 17. huhtikuuta 1885 – 7. syyskuuta 1962) oli tanskalainen kirjailija, joka kirjoitti teoksia sekä tanskaksi että englanniksi. Erityisesti englanninkielisessä maailmassa hänet tunnetaan hyvin myös kirjailijanimellä Isak Dinesen.
| Karen von Blixen-Finecke | |
|---|---|
 Karen Blixen Kastrupin lentoasemalla 1957. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Karen Christence von Blixen-Finecke |
| Syntynyt | 17. huhtikuuta 1885 Rungsted, Tanska |
| Kuollut | 7. syyskuuta 1962 (77 vuotta) Rungsted |
| Ammatti | kirjailija |
| Puoliso | Bror von Blixen-Finecke (1914–1925) |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Isak Dinesen, Pierre Andrézel |
| Äidinkieli | tanska |
| Tuotannon kieli | englanti, tanska |
| Aikakausi | 1905– |
| Pääteokset | Eurooppalaisena Afrikassa (1937) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ennen Afrikkaan lähtöä Blixen opiskeli maalausta Kööpenhaminassa ja Pariisissa.[1] Blixen avioitui vuonna 1914 ruotsalaisen paroni Bror von Blixen-Finecken kanssa ja viljeli kahvia plantaasilla Brittiläisessä Itä-Afrikassa (nykyinen Kenia) Nairobissa. Siellä asuessaan hän sai mieheltään kuppataudin, josta ei parantunut koskaan.[1] Blixen erosi miehestään vuonna 1925. Hän asui Afrikassa vuoteen 1931 saakka, jolloin plantaasi jouduttiin myymään taloudellisista syistä ja hän palasi Tanskaan.[1] Hän ei palannut Afrikkaan enää koskaan, vaan asui loppuelämänsä Kööpenhaminassa sukutilalla.[1]
Blixen oli julkaissut novelleja salanimellä Osceola tanskalaisissa aikakauslehdissä jo vuodesta 1905, ja palattuaan Tanskaan hän alkoi kirjoittaa romaaneja. Saadakseen ne varmemmin läpi kustantajalta hän otti käyttöön miehisen salanimen Isak Dinesen. Hän kirjoitti nimellä Isak Dinesen yhdeksän teosta, joista tunnetuin on vuonna 1937 julkaistu Eurooppalaisena Afrikassa.[1]
Blixen tunnetaan erityisesti novellituotannostaan. Hänen loistavat tarinankertojankykynsä käyvät ilmi jo varhaisessa novellikokoelmassa Seitsemän salaperäistä tarinaa (1934). Blixen ei saanut milloinkaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa, mutta Ernest Hemingway totesi eräässä haastattelussa oman palkintonsa vuonna 1954 saatuaan, että esimerkiksi Blixen olisi ansainnut sen häntä paremmin[2].
Museo muokkaa
Blixenin kahviplantaasin päärakennus on Kenian kansallismuseon omistama museo. Tanskan hallitus osti sen 1950-luvulla ja lahjoitti sen Kenialle maan itsenäistyttyä vuonna 1963. Rakennus muutettiin museoksi sen jälkeen, kun Blixenin muistelmiin perustuva vuoden 1985 elokuva Minun Afrikkani palautti hänen tarinansa ihmisten mieliin. Elokuvan ulkokohtaukset on kuvattu museon puutarhassa, mutta sisäkohtaukset muualla. Museossa on jäljellä vain muutamia alkuperäisiä huonekaluja, koska kirjailija myi ja lahjoitti pois irtaimiston Afrikasta lähtiessään, mutta joitakin muita hänelle kuuluneita esineitä on saatu myöhemmin takaisin. Suurin osa nykyisistä huonekaluista on elokuvan tuottajien lahjoittamia. Museossa vierailee kuukausittain 2 000–4 000 kävijää. Myös Blixenin koti Tanskassa toimii nykyään museona.[1]
Kirjailijan vaikutus nykyään muokkaa
Blixenin tuotantoa on elokuvattu melko vähän, etupäässä televisiolle. Kaksi tunnetuinta laajakangaselokuvaa ovat kumpikin 1980-luvulta. Sydney Pollackin elämäkertaelokuva Minun Afrikkani (1985) perustuu Blixenin muistelmateoksiin ja kirjeenvaihtoon sekä hänestä kirjoitettuihin elämäkertoihin. Se keskittyy kirjailijan Afrikan-vuosiin. Gabriel Axelin elokuva Ranskalainen illallinen (1987) pohjautuu Blixenin vuodelta 1950 peräisin olevaan novelliin ”Babetten pidot”, joka on ilmestynyt kokoelmassa Kohtalotarinoita.
Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Blixenin kuvan yhden Boeing 787-9 -koneen[4] ja yhden Boeing 737-800 -koneen pyrstöön.[3]
Nairobissa on kirjailijan mukaan nimetty kaupunginosa, katuja, ravintoloita ja vuosittainen maratonkilpailu.[1]
Valikoitu bibliografia muokkaa
- Pääartikkeli: Karen Blixenin bibliografia
- Eurooppalaisena Afrikassa (1937)
Lähteet muokkaa
- Sandison, David: Ernest Hemingway. Suomentanut Paappanen, Päivi. Helsinki, Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5428-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Peltola, Satu-Lotta: Karen Blixen yhä Kenian tunnetuin skandinaavi Yle Uutiset. 28.3.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 1.8.2019.
- ↑ Sandison 1998, s. 141, 142.
- ↑ a b LN-DYN Norwegian Air Shuttle Boeing 737-8JP(WL) Planespotters. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
- ↑ LN-LNN Norwegian Long Haul Boeing 787-9 Dreamliner Planespotters. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Thurman, Judith: Karen Blixen. Tarinankertojan elämä. Suomentanut Kilpi, Mikko. Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-01270-6-X.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karen Blixen Wikimedia Commonsissa
- Kotisivut (englanniksi)
- Ruotsalainen, Nelli: Valkoinen nainen voimaantuu – mutta mikä on hinta? Nuori Voima. 19.6.2019.