Ironclad

Ironclad (suom. rautaan puettu) on englantilainen termi, joka viittaa 1800-luvun jälkipuolella rakennettuihin panssaroituihin sotalaivoihin. Ironclad-termi korvautui 1800-luvun loppuun mennessä taistelulaivan ja panssariristeilijän kaltaisilla nimityksillä.

Yhdysvaltalainen ironclad-panssarilaiva USS Cairo vuodelta 1861. Aluksen keula on muotoiltu törmäystaktiikkaan soveltuvaksi puskuriksi.

Ranskalainen Redoutable (1876) oli maailman ensimmäinen pääasiassa teräksestä rakennettu sotalaiva.

Ironclad-alusten kehitys

Räjähtävien kranaattien yleistyminen 1840-luvulla teki perinteiset puusotalaivat haavoittuvaisiksi. Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttivät Krimin sodassa panssaroituja ”kelluvia pattereita”, joita on joskus pidetty ensimmäisínä ironclad-aluksina. Ne olivat kuitenkin hitaita ja merikelpoisuudeltaan heikkoja. Ensimmäinen todellinen ironclad-panssarilaiva oli Ranskan laivaston vuonna 1859 vesille laskema La Gloire. Alus oli vielä puurunkoinen, mutta jo seuraavana vuonna Kuninkaallinen laivasto laski vesille rautarunkoisen panssarilaiva HMS Warriorin. Nämä kaksi alusta edustivat vielä siirtymävaihetta purjelaivoista höyrylaivoihin. Niissä oli höyrykoneen ja potkurien ohella täystakilointi, ja niiden tykit oli sijoitettu perinteiseen tapaan tykkiportteihin pitkin aluksen kylkiä. 1860-luvulla valmistuivat kuitenkin jo ensimmäiset käännettävillä tykkitorneilla varustetut monitorialukset, minkä lisäksi purjeista alettiin luopua. 1880-luvulla suurvaltojen laivastot alkoivat rakentaa panssarikansiristeilijöitä, jotka jo muistuttivat 1900-luvun alkupuolen suuria sotalaivoja.

Taisteluissa

CSS Virginia, etelävaltioiden monitorialus Yhdysvaltain sisällissodassa.

Ironcladeja käytettiin ensimmäisen kerran laajamittaisissa sotatoimissa Yhdysvaltain sisällissodassa. Suurin osa Yhdysvaltain sotalaivastosta pysyi uskollisena Pohjoisvaltioille. Etelävaltiot päättivät ostaa ironcladeja ulkomailta saadakseen edun Pohjoisvaltioiden lähinnä puisia aluksia vastaan. Ensimmäinen taisteluun osallistunut ironclad oli CSS Manassas, ja pian valmistui suurempi CSS Virginia. Pohjoisvaltiot vastasivat tähän rakentamalla oman ironcladinsa USS Monitorin ja useita muita kevyemmin panssaroituja aluksia.

Ensimmäinen ironcladien välinen kohtaaminen tapahtui 9. maaliskuuta 1862 Hampton Roadsin taistelussa, jossa CSS Virginia ja USS Monitor yrittivät upottaa toisensa törmäämällä, sillä kummallakaan ei ollut käytössään ammuksia, joilla olisi voinut ampua panssaroinnin läpi. Vaikka ironcladien välinen taistelu jäi tuloksettomaksi, Virginia onnistui upottamaan kaksi Pohjoisvaltioiden puualusta.

Lissan taistelu oli ensimmäinen meritaistelu, jossa molemmat osapuolet käyttivät useampaa ironcladia yhtä aikaa. Taistelu käytiin Itävalta-Unkarin laivaston kuuden ja Italian Regia Marinan kahdentoista ironcladin kesken. Itävaltalaiset hyökkäsivät italialaisia vastaan lähietäisyydeltä käyttäen törmäystaktiikkaa. Italialaiset menettivät kaksi ironcladia, kykenemättä upottamaan yhtään itävaltalaista alusta. Taistelun jälkeen monet maat alkoivat rakentaa ironcladeja varustettuna törmäystaktiikkaan soveltuvalla puskurikeulalla.

Ensimmäinen ironcladien välinen taistelu: CSS Virginia/Merrimac (vas.) vs. USS Monitor vuonna 1862 Hampton Roadsin taistelussa

Lähteet

• Brown, David K.: Warrior to Dreadnought Warship Design and Development 1860-1905. Barnsley, UK: Seaforth Publishing, 1997. ISBN 978-1-84832-086-4. (englanniksi)