Irlannin suuri nälänhätä
Irlannin suuri nälänhätä (engl. The Great Hunger, iiriksi An Gorta Mór) oli perunaruton aiheuttama nälänhätä Irlannissa vuosina 1845–1852. Ruton vaikutukset olivat erittäin tuhoisat, sillä Irlannissa perunoita viljeltiin monokulttuurina.[1] Seitsemän nälänhätävuoden aikana Irlannin väkiluku putosi 8 miljoonasta 5 miljoonaan. Miljoona ihmistä menehtyi nälkään ja tauteihin ja kaksi miljoonaa muutti siirtolaisiksi Englantiin, Australiaan, Yhdysvaltoihin ja muihin maihin. Irlannin suurta nälänhätää pidetään yhtenä Irlannin historian merkittävimmistä tapahtumista.[2]
Nälänhätää on pidetty joskus kansanmurhana (esimerkiksi New Jerseyn osavaltion kouluopetuksessa), sillä nälkävuosina Irlannista vietiin koko ajan ruokaa emämaa Britanniaan ja Eurooppaan.[2] Täysin keinotekoinen nälänhätä ei kuitenkaan ollut: peruna vastasi 60% Irlannin ruoantarpeesta, eikä edes kaiken viedyn ruoan jättäminen Irlantiin olisi täyttänyt perunaruton aiheuttamaa aukkoa. Toisaalta viimeistään vuonna 1847 tuontivilja olisi kattanut saaren ruoantarpeen, mikäli ruokaa olisi jaettu tehokkaasti ja tasapuolisesti, joten siitä eteenpäin nälänhätää voidaan pitää keinotekoisena.[3] Eräänä syynä whig-hallituksen puutteelliseen toimintaan oli laissez-faire -ideologia, jonka mukaan markkinoiden toimintaan ei saanut puuttua.[4]
Lähteet Muokkaa
- ↑ Monoculture and the Irish Potato Famine: cases of missing genetic variation University of California Berkeley
- ↑ a b Dr. William Rogers: ARLET 234 Studies in Irish History and Literature: The Great Hunger (The Irish Famine) (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29. syyskuuta 2009 (englanniksi)
- ↑ Jim Donnelly: BBC History – The Irish Famine: An artificial famine? Viitattu 29. syyskuuta 2009 (englanniksi)
- ↑ Jim Donnelly: BBC History – The Irish Famine: Doctrines of inaction Viitattu 29. syyskuuta 2009 (englanniksi)
Kirjallisuutta Muokkaa
- Mitchel, John: The Last Conquest of Ireland (Perhaps). Dublin: Irishman Office, 1861.