Ilmataisteluohjus

Ilmataisteluohjus on ohjus, joka laukaistaan lentokoneesta tai helikopterista toisen lentokoneen tai helikopterin tuhoamiseksi. Merkittäviä teknisiä eroja ilmataisteluohjuksen ja varsinaisen ilmatorjuntaohjuksen välillä ei ole sillä ensinmainittuja voidaan käyttää ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohjuksina, kuten norjalaisessa NASAMS-järjestelmässä.

F-15 Eagle varustettuna AIM-120 ja AIM-9 ilmataisteluohjuksin.

F/A-18 Hornet kantaa kuvassa kymmentä AIM-120 -ohjusta siivissään ja kahta AIM-9 -ohjusta siipien kärjissä.

Historiaa

Ensimmäiset ilmataisteluohjukset olivat ensimmäisessä maailmansodassa kehitettyjä ilmasta ilmaan-raketteja jotka muistuttivat muodoltaan ilotulitusraketteja. Toisen maailmansodan loppupuolella Saksassa kehitettiin ensimmäinen varsinainen ilmataisteluohjus, RK344-ohjus, joka tunnisti maalinsa (yleensä B-17-pommikoneet) äänen perusteella. Näitä ohjuksia ei sittemmin käytetty toisessa maailmansodassa. Ensimmäinen liittoutuneiden tekemä ilmataisteluohjus oli vuonna 1946 käyttöönotettu yhdysvaltalainen AIM-4 Falcon.

1950-luvulta lähtien Yhdysvalloissa aloitettiin kehittelemään uusia ohjautuvia ja kohteeseen lukkiutuvia ilmataisteluohjuksia. Tällaiset uudet ohjukset muuttivat ilmasodankäynnin täysin, kun hävittäjien pääaseena olivat ohjukset, eikä enää tykit tai konekiväärit.

Ilmataisteluohjukset nykyaikana

Nykyään ilmataisteluohjukset ovat melkein aina tutka- tai infrapunahakuisia, kahdesta neljään metriä pitkiä solakoita ohjuksia. Niitä on suunniteltu eri etäisyyksille. Niiden kantomatka on harvoin alle kymmenen kilometriä, mutta joskus jopa yli 150 km eli sellaiset voidaan ampua kohteen ollessa vielä liian kaukana näkyäkseen.

Hävittäjälentokoneet kantavat tyypillisesti kahta infrapunahakuista ilmataisteluohjusta siipien kärjissä, ja usein kahdesta neljään tutkahakuista ohjusta siivissään. Tällainen varustus on tyypillinen esimerkiksi Suomen ilmavoimien käyttämissä Horneteissa. Suomessa on käytössä kahden tyyppisiä ilmataisteluohjuksia, AIM-9 Sidewinder -infrapunaohjuksia M- ja X-versiona sekä AIM-120 AMRAAM -tutkaohjuksia. Viidennen sukupolven hävittäjissä ilmataisteluohjukset, kuten muukin aseistus, kuljetetaan kuitenkin pääasiallisesti koneen rungon sisäisissä kuiluissa tutkajäljen vähentämiseksi.

Ohjuksilta voidaan suojautua häiritsemällä elektronisesti tai esimerkiksi levittämällä tutka- ja lämpöjälkeä hämäävää silppua/soihtuja.

Ilmataisteluohjuksia

• AIM-4 Falcon
• AIM-7 Sparrow
• AIM-9 Sidewinder
• AIM-54 Phoenix
• AIM-120 AMRAAM
• Kaliningrad K-5
• MBDA Meteor
• MBDA MICA
• Rafael Python
• RK344 myös nimellä Ruhrstal X-4
• Vympel K-13
• Vympel R-27

Lähteet

http://www.military-today.com/missiles/air_to_air_missiles.htm