Ilmari Vuoristo (14. kesäkuuta 1897 Sortavala17. huhtikuuta 1939 Rovaniemi) oli suomalainen metsänhoitaja ja metsäteknologian professori.[1][2]

Henkilöhistoria muokkaa

Vuoriston vanhemmat olivat lehtori Paavo Sakari Vuoristo (Friberg) ja Johanna Ingeborg Wallin ja puoliso vuodesta 1923 Selma Dagmar Martin. Myös hänen veljensä Veikko Vuoristo (s. 1894) oli metsänhoitaja. Vuoristo tuli ylioppilaaksi 1916 Kajaanin yhteiskoulusta ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon ja metsänhoitotutkinnon 1920 sekä maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin ja lisensiaatin tutkinnot 1936. Tekniikan tohtoriksi Vuoristo väitteli 1932. Vuoristo toimi 1920-luvulla useissa eri tehtävissä sahateollisuudessa, mutta myös konepajalla ja telakalla sekä opettajana. 1930-luvulla hän työskenteli muun muassa metsänhoitajana ja rakennuspäällikkönä. Vuodesta 1934 hän toimi Metsäntutkimuslaitoksen metsäteknologisen osaston apulaisena ja vuodesta 1938 osaston professorina. Metsäteknologian dosentti hän oli vuodesta 1937.[1][2]

Vuoristo kuoli huhtikuussa 1939 taudinkohtaukseen Rovaniemen yleisessä sairaalassa ollessaan virkamatkalla Pohjois-Suomessa.[2]

Julkaisuja muokkaa

  • Sahalaitosten työpalkkakustannusten riippuvaisuus sahatukkien suuruudesta, 1932
  • Sahatukkien teko ja ajo Perä-Pohjolan metsissä, 1933
  • Tutkimuksia lajittelemattoman mäntysahatavaran eri kokojen hintasuhteista ja hinnanvaihteluista 1922-1935, 1935
  • Tutkimuksia tukkipuunrunkojen ja sahatukkien välisestä kuutiosuhteesta, 1935
  • Työaikatutkimuksia kuusipaperipuiden teosta, 1936
  • Talviajotiet, niiden rakentaminen ja hoito, 1937, H. Hallenbergin kanssa
  • Uittohankaluustutkimuksia, 1938

Lähteet muokkaa

  1. a b ”Vuoristo, Ilmari”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 710-711. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  2. a b c Prof. Ilmari Vuoristo, Aamulehti, 18.04.1939, nro 103, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.