Ilmari Helomaa
Viljo Ilmari Helomaa (27. huhtikuuta 1904 Rauma – 12. syyskuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen juristi. Hän toimi vuodesta 1937 aina eläköitymiseensä vuoteen 1971 korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallintosihteerinä vuoteen 1954 ja samalla kansliapäällikkönä helmi-maaliskuussa 1950 ja vuosina 1951-1952. Hallintoneuvoksena hän toimi vuodesta 1953 vuoteen 1971. Helomaa oli jatkosodan aikana Suomen miehittämän Itä-Karjalan sotilashallinnossa hallinto-osaston johtajana.[1]
| Ilmari Helomaa | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Viljo Ilmari Helomaa |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1904 Rauma, Suomi |
| Kuollut | 12. syyskuuta 1985 (81 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |
 suomalainen |
| Ammatti | lakimies, varatuomari, hallintosihteeri, hallintonuvos |
Ilmari Helomaa suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1929 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1932. Opiskeluaikanaan Helomaa kuului AKS-aktiiveihin toimien varapuheenjohtajana.[2] Hän työskenteli Vaasan lääninhallituksessa eri tehtävissä vuosina 1929-1936. Sen jälkeen hän toimi oikeusministeriön rikosrekisteritoimiston apulaistoimistopäällikkönä. Vuonna 1937 hän siirtyi korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa hän teki elämäntyönsä.[1]
Jatkosodan aikana hän toimi suomalaisten valtaamassa Itä-Karjalassa sen sotilashallinnon hallinnon johtajana. Hän astui tehtävään 17. heinäkuuta 1941 toimien lähes kolme vuotta tehtävässä.[3] Sotilasarvoltaan hän oli majuri.[1]
Sotien jälkeen hän jatkoi työtään korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hallintosihteeriyden jälkeen hän toimi hallintoneuvoksena eläköitymiseensä asti.[1]
Työnsä ohella hän toimi useissa hallintolainkäytön alan komiteoissa. HÄn oli eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan sihteeri vuosina 1949-1952, virkaylioikeuden sihteeri 1949-1955 ja jäsen 1966-1971 sekä kutsunta-asiain keskuslautakunnan puheenjohtaja 1965-1970.[1]
Tunnustuksena ansioistaan hänelle myönnettiin vuonna 1970 Suomen Leijonan suurristi.[1]
Lähteet muokkaa
- Hyytiä, Osmo: "Helmi Suomen maakuntien joukossa", s. 143. Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5131-9.