Avaa päävalikko

Ilmari Salovaara

suomalainen jääkärieverstiluutnantti
(Ohjattu sivulta Ilmari Aleksis Salovaara)
Ilmari Aleksis Salovaara

Ilmari Aleksis Salovaara (23. tammikuuta 1892 Lappeenranta24. huhtikuuta 1970) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Aleksis Salovaara ja Josefina Natunen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hildegard Palmenin kanssa. Tämän kuoltua vuonna 1953 avioitui Salovaara toisen kerran vuonna 1953 toimittaja Anni Kaarina Kivimaan kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Salovaara kävi viisi luokkaa Sortavalan reaalilyseota ja suoritti vuonna 1922 Helsingin maanviljelyslyseon kurssin. Hän suoritti hyökkäysvaunukurssin vuonna 1922 ja kapteenikurssin Sotakorkeakoulussa vuonna1926 sekä upseerien pioneerikurssin Utissa vuonna 1927. Kaasusuojelukurssin Mikkelissä hän suoritti vuonna 1927 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928 sekä majurikurssin vuonna 1931.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Salovaara liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 13. tammikuuta 1916 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. konekiväärikomppaniaan 1. marraskuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Salovaara saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan Joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, mistä hänet komennettiin ennen rintamalle lähtöä parin viikon ajaksi koulutusupseeriksi Vöyrin kouluun. Hän otti osaa suomen sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella, missä haavoittui 4. huhtikuuta 1918 ja määrättiin haavoista toivuttuaan 26. huhtikuuta 1918 alkaen 4. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan, missä toimi komppanianpäällikkönä.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Sisällissodan jälkeen Salovaara siirrettiin 25. heinäkuuta 1918 Karjalan rykmentti n:o 1:een, joka nimettiin uudelleen ensin Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:ksi ja myöhemmin Pohjois-Savon rykmentiksi. Hän toimi toimi ensin 2. konekiväärikomppanian päällikkönä, josta hänet määrättiin rykmentin aseupseeriksi 1. tammikuuta 1921 ja 2. komppanian päälliköksi 1. tammikuuta 1926 sekä 2. pataljoonan komentajaksi 29. kesäkuuta 1928. Hänet siirrettiin 21. marraskuuta 1935 Viipurin rykmentin 2. pataljoonan komentajaksi. Hän oli myös 1. helmikuuta 19361. helmikuuta 1937 komennettuna Mikkelin suojeluskuntapiirin päällikön viransijaiseksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Talvisotaan Salovaara osallistui Jalkaväkirykmentti 39:n pataljoonan komentajana, mistä hänet siirrettiin Kenttätäydennyspataljoona 13:n komentajaksi ja vielä sodan jatkuessä hänet siirrettiin Jalkaväkirykmentti 39: komentajaksi ja edelleen Erillis-Pataljoona 22:n komentajaksi. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Suojoella, Kollaalla, Itä-Lemetissä, Vilajoella ja Nisalahdella. Välirauhan aikana hän toimi Koulutuskeskus 8:ssa ja 3. Armeijakunnan alaisten koulutuskeskusten päällikkönä, mistä tehtävästä hänet siirrettiin Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin 11. alueen päälliköksi. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin Henkilötaydennyskeskus 1:een, josta hänet siirrettiin 5. Armeijakunnan Henkilötäydennyskeskukseen ja edelleen päälliköksi Henkilötäydennyskeskus 4:ään, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 4:ään, mistä hän erosi vakinaisesta palveluksesta sodan päätyttyä ja siirtyi Vakuutusyhtiö Pohjolan piiritarkastajaksi Hämeenlinnaan ja myöhemmin maanviljelijäksi Asikkalaan Hänet on haudattu Kouvolaan.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Salovaara toimi 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuosina 1932 ja 1934 ja Pohjois-Savon rykmentin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1928 sekä Kuopion kaupungin verotuslautakunnan jäsenenä vuosina 19321935.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975