Wikipedia

Ilmaisen armon teologia

Ilmaisen armon teologia on kristillinen soteriologinen näkemys, jonka mukaan pelastuksen ainoa edellytys on usko. Ilmaisen armon teologian mukaan hyvät teot eivät ole edellytys ansaita (kuten katolilaisuudessa), ylläpitää (kuten arminiolaisuudessa) tai todistaa (kuten joidenkin kalvinistien kohdalla) pelastusta, vaan ne ovat perusta iankaikkisten palkkioiden saamiselle. Ilmaisen armon teologia kieltää sen, että jokainen uskovainen tulee muuttamaan elämäänsä ja kieltää parannuksen olevan vaatimus pelastukselle, vaikka se on tarpeellinen taivaallisien aarteiden saamiseen. Ilmaisen armon teologia perustuu oppiin ehdottomasta pelastusvarmuudesta.[1][2][3][4]

Kristilliset ryhmät, joihin ilmaisen armon teologia on levinnyt, kuuluu mm. Baptismi, Plymouthin Veljet, Calvary Chapel ja muihin vapaisiin suuntiin, vaikkei ole enemmistö niiden sisällä.[5][6]

Historia

muokkaa
 
Robert Sandeman

Ilmaisen armon teologian ensimmäiset kirjalliset maininnat tulevat 400-luvulta, kun Augustiinus mainitsee tietävänsä opettajia, jotka uskoivat pelastuksen ikuisuuteen jopa vahvasti syntiä tehneelle kristitylle.[7] Myös Pseudo-Khrysostomoksen (500-luku) opista löytyy samanlaisia piirteitä ilmaisen armon teologian kanssa, koska hänen mukaansa syntinen kristitty ei joudu ikuiseen tuomioon, mutta voi silti menettää oikeuden hallita Jeesuksen kanssa Jumalan kuningaskunnassa. Pseudo-Khrysostomoksen mukaan siis ihminen pystyy olemaan Jumalan kuningaskunnassa ilman, että "hallitsee" siellä.[8] 1700-luvulla Robert Sandemanin perustamalla liikkellä Skotlannissa oli myös vahvoja samanlaisuuksia ilmaisen armon teologian kanssa.[9][10] Amerikan mantereen 1600-luvun "Antinomisteja" on myös verrattu nykypäivän ilmaisen armon teologeihin, johtuen heidän opista pelastusvarmuudesta ja parannuksesta.[11][12]

Nykypäiväisellä ilmaisen armon teologialla on vahva tausta dispensationalismissa, ja monet vaikutusvaltaiset dispensationalistit kuten Cyrus Scofield ja James Brookes ovat opettaneet ilmaisen armon teologian tapaista pelastusoppia.[13] Tämän tähden ilmaisen armon teologia myös levisi moniin kristittyihin Plymouthin veljien joukossa.[14][7]

Opin nykyaikaisia tunnettuja edustajia, akateemikkoja ja teologeja ovat muun muassa teologeja ovat mm. Zane Hodges, Charlie Bing, Joseph Dillow, Bob Wilkin, Norman Geisler, Charles Ryrie ja Dave Anderson. Suurin osa nykypäivän teologeista, jotka opettavat ilmaisen armon teologiaa ovat saaneet vaikutteensa Lewis Sperry Chaferilta. [15][16][17] Yhdysvaltojen ulkopuolella, ilmaisen armon teologiaa on opettanut Robert Govett Englannissa, Erich Sauer Saksassa ja Watchman Nee Kiinassa.[18]

Nykyään ilmaisen armon teologiaa opettaa useampi seminaari Yhdysvalloissa, kuten Grace School of Theology,[19] Chafer Theological Seminary, [20] Grace Biblical Seminary[21] ja Grace Evangelical Society Seminary.[22] Ilmaisen armon teologiaa tukee myös monet yhteisöt, kuten Grace Evangelical Society,[23] Free Grace Alliance[24] ja Free Grace International.[25]

 
Zane Hodges

Ilmaisen armon teologian oppeja

muokkaa

Ilmaisen armon teologian mukaan jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, pääsee taivaaseen myöhemmistä teoistaan riippumatta. Myöhemmät synnit tai edes uskosta luopuminen eli apostasia eivät estä lopullista pelastusta, vaikka Jumala kurittaakin syntiä tehneitä kristittyjä.[26] Ilmaisen armon teologiaan kuuluu kolme perusideaa, ne ovat:[27]

  1. Pelastus on ilmainen lahja, jonka Jeesuksen kuolema ristillä ansaitsi
  2. Pelastuksenvarmuus tulee vain luottamalla Jeesukseen, ei omista teoista taikka tunteista.
  3. uskovat ja ei-uskovat, ovat vastuussa teoistaan, uskovat saavat teoilaan taivaassa palkkioita, kun taas ei-uskovien teot vaikuttavat rangaistuksen määrään.[27]

Ilmaisen armon teologia on yleensä myöskin dispensationaalinen.[28] Ilmaisen armon teologia opettaa, ettei parannus ole pelastukselle pakollinen, ja monet ilmaisen armon teologit ovat väittäneet, että kreikan sana "metanoia", ei merkitse parannusta, mutta mielenmuuttoa Jeesuksesta, jolloin se on pelkkä synonyymi uskolle.[29] Toisinaan tunnettu ilmaisen armon teologi, Zane Hodges ei uskonut, että sanan "metanoia" voi kääntää vain synonyyminä uskolle hän argumentoi, että jokainen maininta parannuksesta raamatussa ei puhu pelatuksen vaatimuksista. Useammat ilmaisen armon teologit ovatkin seuranneet Zane Hodgesin mielipidettä, kuten David Anderson ja Robert Wilkin.[29][30][31]

Ilmaisen armon teologit eivät usko että varoitukset uudessa testamentissa kuten Heprealaiskirjeessä koskevat pelastusta, mutta ne yleensä ymmärretään joko varoituksena taivaallisten aarteiden menettämisestä taikka maanpäällisestä kurituksesta.[32][33]

Suomessa

muokkaa

Osa Raamattu puhuu -seurakunnista tekevät yhteistyötä Free Grace Alliancen kanssa,[34] ja Suomessa on pidetty Ilmaisen armon teologian konferensseja.[35]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ What Is Free Grace? Christianity.com. Viitattu 31.1.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Wayne Grudem: "Free Grace" Theology: 5 Ways It Diminishes the Gospel. Crossway, 2016-07-18. ISBN 978-1-4335-5117-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2023). en
  3. ↑ G. E. S. Webmaster: The Faith of Demons: James 2:19 – Grace Evangelical Society faithalone.org. Viitattu 31.1.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Fred Chay: A Defense of Free Grace Theology: With Respect to Saving Faith, Perseverance, and Assurance. Grace Theology Press, 2017. ISBN 978-0-9981385-4-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2023). en
  5. ↑ What Denominations Hold to Free Grace? – Grace Evangelical Society faithalone.org. en-US
  6. ↑ Are There Any Free Grace Denominations? – Grace Evangelical Society faithalone.org. en-US
  7. ↑ a b Fred Chay: A Defense of Free Grace Theology: With Respect to Saving Faith, Perseverance, and Assurance. Grace Theology Press, 2017. ISBN 978-0-9981385-4-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2023). en
  8. ↑ Final Destiny: The Future Reign of the Servant Kings Grace Theology Press. ”Pseudo-Chrysostom (5th or 6th century AD) that proposed a similar interpretation of Matthew 5:19-20: But seeing that to break the least commandments and not to keep them are one and the same, why does He say above of him that breaks the commandments, that he shall be the least in the kingdom of heaven, and here of him who keeps them not, that he shall not enter into the kingdom of heaven? … For a man to be in the kingdom is not to reign with Christ, but only to be numbered among Christ's people; what He says then of him that breaks the commandments is, that he shall indeed be reckoned among Christians, yet the least of them.” Viitattu 30.6.2023. (englanniksi)
  9. ↑ G. E. S. Webmaster: Robert Sandeman (1718-1771) – Grace Evangelical Society faithalone.org. 1.8.2022. Viitattu 30.6.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Free Grace by Wayne Grudem founders.org. en-US
  11. ↑ Making Heretics: Militant Protestantism and Free Grace in Massachusetts, 1636–1641 – Grace Evangelical Society faithalone.org. Viitattu 31.1.2023. (englanniksi)
  12. ↑ L.E., Brown (2007). "COLONIAL AMERICA’S REJECTION OF FREE GRACE THEOLOGY". Journal of the Grace Evangelical Society. “Cotton was a Reformed theologian through and through. Nonetheless, some features of his thought were friendly to Free Grace positions. He objected to the notion that works have anything at all to do with accomplishing or revealing the Spirit’s regenerating work. Human activity cannot reveal whether a person is regenerate. He flatly denied that gracious habits dwelt within the regenerate in such a way that they operated by their own power” 
  13. ↑ Dispensationalism and Free Grace: Intimately Linked dispensationalpublishing.com. en-US
  14. ↑ The Doctrines of Grace in an Unexpected Place: Calvinistic Soteriology in Nineteenth-Century Brethren Thought – Grace Evangelical Society faithalone.org. Viitattu 31.1.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Should we embrace "free grace" theology? Wayne Grudem says "No!" - Credo Magazine https://credomag.com/. Viitattu 31.1.2023. (englanniksi)
  16. ↑ A History of Free Grace gracelife.org. en-us
  17. ↑ Lordship Salvation ligonier.org. ”During the final two decades of the twentieth century, certain dispensational theologians began to propagate the idea that one could be in a state of salvation and lack entirely the fruit of repentance from sin and obedience to Christ. Their particular form of soteriology came to be known as free grace–a title coined by Zane Hodges. Some of the other more well-known adherents of the Free Grace movement were Louis Sperry Chafer, Miles Stanford, and Norman Geisler. Hodges became a particularly well-known proponent of the Free Grace theology because of his 1981 book The Gospel under Siege.” en-US
  18. ↑ Chay, Fred (2017). A Defense of Free Grace Theology: With Respect to Saving Faith, Perseverance, and Assurance (in en). Grace Theology Press. ISBN 978-0-9981385-4-1. 
  19. ↑ History gsot.edu.
  20. ↑ Distinctives chafer.edu. ”We hold fast to free grace—the view that God saves mankind by grace alone through faith alone in Jesus Christ alone. No works before, during, or after the moment of initial faith in Christ contribute anything to the free gift of forgiveness and eternal life that one receives through faith in Jesus Christ. The absence of good works during or after the moment of faith subtracts nothing from one's eternal position in Christ. However, good works determine whether one will receive eternal rewards.” en
  21. ↑ About | United States | Grace Biblical Seminary gracebiblicalseminary.com. en
  22. ↑ Grace Evangelical Society Seminary – Grace Evangelical Society faithalone.org. 3.10.2023. en-US
  23. ↑ J. Dwight Pentecost on Eternal Security and the Promise of Life – Grace Evangelical Society faithalone.org. 28 June 2019. en-US
  24. ↑ History freegracealliance.com.
  25. ↑ Home freegrace.in. en-US
  26. ↑ Stanley: Eternal Security: Can You Be Sure?, s. 81, 116–118. Nashville, TN: Thomas Nelson, 1990. ISBN 0840790953. Teoksen verkkoversio.
  27. ↑ a b Bob Wilkin: What Is Free Grace Theology? – Grace Evangelical Society faithalone.org. Viitattu 31.1.2023. (englanniksi)
  28. ↑ Grant Hawley: Dispensationalism and Free Grace: Intimately Linked. Dispensational Publishing House, 2017-10. ISBN 978-1-945774-14-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2023). en
  29. ↑ a b Chay, Fred (2017). A Defense of Free Grace Theology: With Respect to Saving Faith, Perseverance, and Assurance (in en). Grace Theology Press. ISBN 978-0-9981385-4-1. 
  30. ↑ Harmony with God – Grace Evangelical Society faithalone.org. en-US
  31. ↑ Unless You Repent You Will All Likewise Perish (Luke 13:3, 5) – Grace Evangelical Society faithalone.org. en-US
  32. ↑ Dillow, Joseph C. (September 2013). Final Destiny: The Future Reign of the Servant Kings (in en). Grace Theology Press. ISBN 978-0-9884112-7-2. 
  33. ↑ Geisler, Norman L. (August 2010). Chosen But Free: A Balanced View of God's Sovereignty and Free Will (in en). Bethany House. ISBN 978-0-7642-0844-7. 
  34. ↑ about us raamattupuhuusalo.fi. ”Raamattu Puhuu Salo (Greater Grace Church Salo) support Free Grace Alliance and Finland’s GO movement.” Viitattu 30.1.2024.
  35. ↑ ”What is Free Grace?” – Helsinki 2022 Raamattu Puhuu Jyväskylä. Viitattu 9.6.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilmaisen_armon_teologia&oldid=22438618”