Avaa päävalikko

Watchman Nee

kiinalainen kristitty ja julistaja

Watchman Nee

Nee Shu-tsu eli Henry "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou[1], Kiina30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa.

Sisällysluettelo

TaustaMuokkaa

Nee syntyi toisen sukupolven kristittyyn perheeseen Shantoussa. Hänen isänisänsä oli opiskellut amerkikkalaisessa kongregationaalisessa oppilaitoksessa Fuzhoussa ja hän oli ensimmäinen kongregationaalinen pastori Fujianin maakunnan pohjoisosassa. Neen vanhemmat kertoivat luvanneensa hänet "Jumalan käyttöön" jo ennen hänen syntymäänsä.[2]

Neetä on kuvattu huonokäytöksiseksi ja poikkeuksellisen älykkääksi opiskelijaksi ennen kääntymistään kristinuskoon 17-vuotiaana. Hän oli luokkansa priimus läpi kouluaikansa. Myöhemmin hän otti lisänimen Watchman koska piti itseään vartijana, joka oli nostettu antamaan varoitushuuto pimenevässä ajassa. Nee ei käynyt teologisia kouluja tai raamattuopistoja, vaan hankki tietämyksensä lukemalla Raamattua ja etupäässä länsimaisia hengellisiä kirjoja. Hänen tärkein opettajansa oli anglikaaninen entinen lähetystyöntekijä Margaret Barber.[2]

Oppikäsitys, elämä ja toimintaMuokkaa

Neen mukaan kirkko Kristuksen ruumiina oli yksinkertaisesti laajennus ja ilmaisu ylösnousseesta Kristuksesta. Tämän ajatuksen mukaan hän palveli ylösnousseessa Kristuksessa mutta myös rakensi Kristuksen ruumista toiminnallaan. Hän korosti, että mikä ei ole ylösnoussutta Kristusta, ei edusta kirkkoakaan ja on vieras elementti Kristuksen ruumiissa. Tämän ajatuksen mukaisesti hän koki kutsumuksessaan olevan kaksi osaa: Jeesuksesta todistaminen ja paikallisten seurakuntien perustaminen.[2]

Neen terveys oli usein huono, ja hän sairasti muun muassa tuberkuloosia. Kolmenkymmenen vuoden iässä vuonna 1934 hän avioitui Charity Changin kanssa. Pariskunnalla ei ollut lapsia. Vanhemmiten hän kärsi kroonisista vatsavaivoista ja angina pectoris -sydänoireista. Nee koki myös eri seurakuntien hengellistä vastustusta, koska hän opetti, että eri suuntaukset ovat pahasta, koska ne hajottavat Kristuksen ruumista eli seurakuntaa kokonaisuutena. Hänen toimintaansa vastustavat tahot levittivät hänestä huhuja, joista hän itse totesi: "Huhujen mukaisen Watchman Neen tuomitsisin itsekin." Häntä rasittivat myös vastakääntyneiden seurakuntalaiset kypsymättömyys ja inhimillinen vajavaisuus. Hän itse piti kärsimyksiään myös lähteenä "syvempään hengelliseen ilmestykseen Jumalasta".[2]

Hän toimi kahdeksalla eri tavalla: julistaen evankeliumia, opettaen Raamattua, matkustaen, tavaten ihmisiä, palvellen ihmisiä, pitäen kokouksia, kouluttaen ihmisiä ja julkaisemalla hengellistä kirjallisuutta.[2]

Neen läheisin työtoveri oli Witness Lee -niminen baptisti. Heidän yhteistyönsä alkoi 1932. Lee muutti Shanghaihin 1934 voidakseen työskennellä enemmän Neen kanssa. Hän muun muassa toimitti Neen julkaisua The Christian 19341940 ja oli hänen best maninsa tämän avioituessa. Vuonna 1949 Nee lähetti Leen ja ryhmän muita Taiwanille jatkamaan lähetystyötä.[2]

LoppuvuodetMuokkaa

Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä[1][2]. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen mainita Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsottuna kurjuudessa ja nöyryytettynä. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972. Hänen vaimonsa oli kuollut puoli vuotta aiemmin. Neen vanhin sisko vastaanotti Neen tuhkan ja hänet on haudattu yhdessä vaimonsa kautta Kwanchaon kaupunkiin Zhejiangin provinssissa, joka oli heidän kotikaupunkinsa. Toukokuussa 1989 Neen ja hänen vaimonsa tuhka siirrettiin kristitylle hautausmaalle Shiangshaniin Kiangsun provinssiin.[2]

VaikutusMuokkaa

Neen "Pieni lauma" -liikkeen suuruutta on vaikea arvioida, koska Nee itse piti kääntyneiden tilastointia "lihallisena" toimintana, eikä jäsenmääriä laskettu. Hänen perustamansa kirkkoon ei voinut myöskään liittyä muodollisesti.

Vuonna 1949 Neen perustamia seurakuntia arvioitiin olleen noin 500, joissa oli noin 70 000 jäsentä, kun taas erään toisen lähteen mukaan yksinomaan Zhejiangin provinssissa olisi ollut 362 jumalanpalveluspaikkaa, joissa olisi ollut noin 39 000 jäsentä. Lukujen valossa Neen "pieni lauma" olisi kattanut 15–20 % protestanttisista kistityistä maassa ja ollut suurin yksittäinen tunnustuskunta. Vuonna 1956 seurakuntia on arvioitu olleen tuhansia, jolloin "pieni lauma" olisi ollut suurin kristitty ryhmä Kiinassa. Neen vaikutuksen laajuutta Kiinan nykyiseen, kodeissa kokoontuvaan "maanalaiseen" seurakuntaliikehdintään lienee mahdotonta arvioida tarkasti, mutta sen uskotaan olevan huomattava.[3]

Suomennettuja teoksiaMuokkaa

  • Apostolinen lähetystyö: lähetystyömme tarkastelua Uuden Testamentin valossa. (suom. Eero V. Koskinen). Pietarsaari: Kaikille luoduille, 1940. OCLC 58174264.
  • Elämän rikkaus Kristuksessa (The Normal Christian Life). (suom. Vilho Kolho, myöh. 3 painosta lisää mm. Ensio Lehtonen). Helsinki: Kuva ja Sana, 1961. OCLC 58017546, ISBN 9519072861.
  • Hengen vapautus. (suom. Tapio Nousiainen). Tampere: Ashram tuki, 1968. OCLC 57941719.
  • Niin kuin Hän. (suom. Ulla Kotkavaara). Kalajoki: Lähetys Ystävä, 1974. ISBN 9519444092.
  • Mitä minä tekisin?. (suom. Ulla Kotkavaara). Kalajoki: Lähetysystävä, 1977. ISBN 9519444009.
  • Istu, vaella, seiso: Efesolaiskirjeen tarkastelua. (suom. Pekka Nieminen). Hämeenlinna: Päivä, 1978. ISBN 951622198X.
  • Armopöytä on katettu. (suom. Olli Palen). Helsinki: Kuva ja Sana, 1979. ISBN 9519073663.
  • Paikalliset seurakunnat. Helsinki: Elämän virta, 1982. ISBN 9783880830813.
  • Päivä kerrallaan. (suom. Pekka Nieminen). Jyväskylä: Päivä, 1982. ISBN 9516222730.
  • Haaskaus. Kalajoki: Lähetysystävä, 1985. ISBN 9519444238.
  • Sielun piilevä voima (The Latent Power of the Soul). (suom. Tapio Nousiainen). Jyväskylä: Päivä, 1991. ISBN 951-622-522-5.
  • Tuomittu kosmos. (suom. Jouko Tiainen, myös Ulla Kotkavaaran suomentamana Lähetysystävän kustantamana 1975). Rauma: LY-kustannus, 1996. ISBN 952-9822-14-6.
  • Kutsuttuna kuulumaan (Called to Commitment). (suom. Hanna Utti). Jyväskylä: Päivä, 1999. ISBN 951-622-911-5.
  • Hengellinen ihminen (The spiritual man) 1-3. (suom.Marjut Mäntyjärvi ). Pietarsaari: Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus, 2005. ISBN 952-5114-52-X.
  • Hengellinen auktoriteetti (Spiritual authority). (suom.Marjut Mäntyjärvi ). Pietarsaari: Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus, 2007. ISBN 978-952-5114-68-3.
  • Jumalan palvelijan luonne (Character of God`s workman). (suom.Marjut Mäntyjärvi ). Virrat: Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus, 2008. ISBN 978-952-5114-76-8.
  • Hengellisiä harjoituksia (Spiritual Exercise). (suom.Marjut Mäntyjärvi ). Virrat: Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus, 2009. ISBN 978-952-5114-95-9.
  • Palvelu hengessä (Serve in spirit). (suom.Marjut Mäntyjärvi ). Virrat: Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus, 2010. ISBN 978-952-5866-19-3.

LähteetMuokkaa

  1. a b About Watchman Nee 2006. Christian Fellowship Piblishers. Viitattu 3.1.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Life and Ministry 2004. Living Stream Ministry. Viitattu 2.1.2008. (englanniksi)
  3. Dennis H. McCallum: Watchman Nee and The House Church Movement in China www.thegospeltruthministry.com. Viitattu 2.1.2008. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa