Ilja Ifin ja Jevgeni Petrov

Ilja Ifin (oik. llja Arnoldovitš Fainzilberg; 15. lokakuuta [J: 3. lokakuuta] 1897 Odessa, Venäjän keisarikunta – 13. huhtikuuta 1937 Moskova, Neuvostoliitto) ja Jevgeni Petrov (Евгений Петров, oik. Jevgeni Petrovitš Katajev, Евгений Петрович Катаев; 13. joulukuuta [J: 30. marraskuuta] 1903 Odessa, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1942 Krim, Neuvostoliitto) olivat venäläinen kirjailijakaksikko.^[1]^[2]

Elämäkerta

Köyhään juutalaiseen perheeseen syntynyt Ilja Ifin työskenteli nuorena eri ammateissa ja ryhtyi toimittajaksi Odessassa 18-vuotiaana. Hän lähti Moskovaan vuonna 1923 aloittaakseen ammattikirjailijan uran. Jevgeni Petrov, opettajan poika, aloitti uransa uutispalvelun kirjeenvaihtajana, työskenteli hetken rikostutkijana ja muutti Moskovaan vuonna 1923, jossa hänestä tuli ammattitoimittaja. Aluksi Ifin työskenteli rautatietyöläisten keskuslehden Gudokin (’Merkinantopilli’) henkilökunnan parissa, kun taas Petrov työskenteli satiirisessa Krasni perets -lehdessä (’Punapippuri’). Vuonna 1926 Petrov siirtyi Gudokiin ja hän ja Ifin muodostivat ainutlaatuisen kirjallisen kumppanuutensa.^[1]

Vuonna 1928 he julkaisivat yhteistyönsä ensimmäisen hedelmän, Dvenadtsat stulyev (Kaksitoista tuolia), riehuvan pikareskiromaanin farssista seikkailusta osana satiiria Neuvostoliiton elämästä uuden talouspolitiikan (NEP) aikana. Teos oli välitön menestys, ja sen roistosankarista, hillittömästä Ostap Benderistä tuli yhdessä yössä ja pysyvästi yksi venäläisen kaunokirjallisuuden suosituimmista henkilöistä. Kahdentoista tuolin lopussa kuollut Bender herätettiin henkiin jatko-osassa, Zolotoy teljonok (1931; Pieni kultainen vasikka), yhtä humoristisessa, mutta vakavammassa ja jyrkässä satiirissa, joka keskittyy teeskentelijöihin, jotka väittävät olevansa kuolleen Neuvostoliiton sankarin poika.^[1]

Ilja Ifin lukemassa ”Kahtatoista tuolia” 1930

Yhdysvaltoihin suuntautuneen kiertueen jälkeen Ilf ja Petrov kirjoittivat vuonna 1936 Odnoetažnaja Amerikan (Yksikerroksinen Amerikka, suom. 2013), joka on nokkela selostus heidän automatkastaan maan halki. Teos paljastaa suurelta osin amerikkalaisen elämän materialistisen ja kulttuuriköyhän luonteen, mutta se osoittaa kuitenkin, että monet kapitalistisen yhteiskunnan näkökohdat vetosivat tekijöihin. Eräänlainen jatko tälle teokselle oli pitkä tarina Tonja (1937), joka kuvaa sopivalla satiirisella kosketuksella kapitalistisessa yhteiskunnassa elämään pakotetun neuvostokansan elämää. Näiden tärkeiden teosten lisäksi Ilf ja Petrov tekivät vuodesta 1932 alkaen yhteistyötä useiden humorististen ja satiiristen luonnosten parissa Pravda-sanomalehdelle.^[1]

Vuonna 1937 Ilf kuoli tuberkuloosiin. Petrov jatkoi kirjallista työtään kirjoittamalla kirjalliseen sanomalehteen Literaturnaja gazetaan ja aikakauslehti Ogonjokiin. Hän kuoli vuonna 1942, kun lentokone, jolla hän matkusti Sevastopolista Moskovaan syöksyi maahan.^[1]

Kirjallinen ura

Ifin ja Petrov ovat jääneet 1920-luvun venäläisen proosakirjallisuuden historiaan kahdella teoksella: romaaneilla Kaksitoista tuolia (Dvenadtsat stuljev, 1928, suom. 1946) ja Kultainen vasikka (Zolotoi teljonko, 1931, suom. 1957). Muutettuaan 1920-luvun alussa Odessasta Moskovaan Ifin kirjoitti satiirisia kertomuksia ja pakinoita. Myös Petrov saapui Moskovaan vuonna 1923 ja kirjoitti humoristisia tekstejä.^[2]

Valentin Katajev alkoi parivaljakolle idean Kahteentoista tuoliin, joten teos on omistettu hänelle. Romaani on hilpeä satiiri NEP-kauden Neuvosto-Venäjästä. Sankari on veijarihahmo Ostap Bender, joka kutsuu romaanissa itseään ”suureksi keinottelijaksi”. Teosta on luonnehdittu 1920-luvun venäläisen elämän ensyklopediaksi. Aikalaislukijat ottivat teoksen riemuiten vastaan, mutta proletaarilehdistö moitti teosta siitä, että siitä puuttui ”luokkaviha”. Kultaisessa vasikassa seikkailee sama Ostap Bender.^[2]

Suomennetut teokset

Kaksitoista tuolia (Dvenadtsat stuljev, 1928). Suomentajat Reino Silvanto ja Juhani Konkka. WSOY, 1946. 3. painos sarjassa Koulun peruskirjasto 24, WSOY, 1981, ISBN 9510107433. 4. painos WSOY, 1983, ISBN 9510120049
Kultainen vasikka (Zolotoi teljonko, 1931). Suomentaja Ami Aarto. Kansankulttuuri, Helsinki, 1957.
Yksikerroksinen Amerikka (Odnoetažnaja Amerika, 1936) Suomentaja Mika Rassi. Savukeitaan historialliset matkakirjat: 9. Savukeidas, Tampere, 2013. ISBN 9789522680792

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e The Editors of Encyclopaedia Britannica https://www.britannica.com/editor/The-Editors-of-Encyclopaedia-Britannica/4419:+Ilf and Petrov. Soviet humorists Encyclopædia Britannica. 20.7.1998. ©2023 Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 12.3.2023.
↑ ^a ^b ^c Huttunen, Tomi. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 6. Vallankumous ja kirjallisuus: 1910- ja 1920-luvut. Kokeellisen proosan aikakausi. Ornamentaalinen proosa”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 471–473. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450

[:0-1] The Editors of Encyclopaedia Britannica https://www.britannica.com/editor/The-Editors-of-Encyclopaedia-Britannica/4419:+Ilf and Petrov. Soviet humorists Encyclopædia Britannica. 20.7.1998. ©2023 Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 12.3.2023.

[:1-2] Huttunen, Tomi. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 6. Vallankumous ja kirjallisuus: 1910- ja 1920-luvut. Kokeellisen proosan aikakausi. Ornamentaalinen proosa”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 471–473. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450

[1]

[2]