Iivo Härkönen
Iivo Härkönen (25. elokuuta 1882 Suistamo – 28. elokuuta 1941 Helsinki) oli suomenkarjalainen kirjailija, opettaja ja karjalaisen kansanperinteen kerääjä.
Elämä muokkaa
Härkösen vanhemmat olivat talollinen Ivan Härkönen ja Matrona Jyrkinen. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista 1906 ja toimi opettajana Suistamolla 1901–1902, Salmissa 1906–1907 sekä Helsingissä 1907–1908 ja 1915–1920. Vuodesta 1908 Härkönen työskenteli myös toimittajana muun muassa Savon Sanomien päätoimittajana 1912–1913 ja Karjalan Lehden toimittajana 1913–1914. Hän oli Karjalan sivistysseuran sihteeri, toimistonjohtaja ja aikakauslehden toimittaja vuosina 1906–1938, Itä-Karjalan toimituskunnan osastonjohtaja ja kansliapäällikkö 1918–1922, pakolaistoimikunnan sihteeri kouluhallituksessa 1922–1924 sekä Suomen kirjailijaliiton sihteeri 1920–1941 ja rahaston hoitaja 1924–1941.
Härkönen kuului karjalaiseen runonlaulajasukuun ja hän teki runonkeruumatkoja Karjalaan ja Aunukseen vuosina 1900–1903. Karjalan kumbuzil on hänen karjalannoksensa Valter Juvan sanoituksesta suomalaiseen kansansävelmään Karjalan kunnailla.
Sisällissodan aikana Härkönen toimi Suomen ja Neuvosto-Venäjän valtiosopimuksen neuvotelleen komission sihteerin Sulo Wuolijoen epävirallisena neuvonantajana Suomen aluelaajennuksiin liittyen. Wuolijoen toinen neuvonantaja oli karelianistina tunnettu runoilija Eino Leino.[1]
Perhe muokkaa
Härkönen oli naimisissa Ida Lindholmin kanssa vuosina 1905–1919. Avioeron jälkeen hän meni uudestaan naimisiin Valborg Sarlinin kanssa 1920.
Teoksia muokkaa
- Lemmennosto. 1904.[2]
- Rajamailla. 1904.[2]
- Tulia ym. kert. 1904.[2]
- Syystarinoita korvesta. 1905.[2]
- Rajan takainen Karjala. 1907.[2]
- Karjalan virsiä. 1908.[2]
- Karjalan kirja. 1910, toinen painos 1932.[2]
- Kalevala-kuvaelmia. 1910.[2]
- Kylä. 1910.[2]
- Kultaisilta päiviltä. 1910.[2]
- Nuori laulaja, Kalevala-kuvaelmia. 1911.[2]
- Suomen kansan eläinsatuja. 1912.[2]
- Suomen kansan peikkosatuja. 1913.[2]
- Runojen ja metsäin Karjala. 1914.[2]
- Kylätuomari. 1914.[2]
- Suomen kansan seikkailusatuja. 1914.[2]
- Kalevala kouluille ja nuorisolle. 1915 (15. painos 1936).[2]
- Heimokannel. 1915.[2]
- Suuria sulhasia. 1915.[2]
- Temppelijuhla, runoja. 1916
- Salon pojat. 1918.[2]
- Itäinen vartio. Lukuja vanhasta Karjalasta. 1920
- Nouseva heimo. 1921.[2]
- Aunuksen pojat. 1921.[2]
- Suomen kansan satuja, yhteispainos aiemmin ilmestyneistä saduista. 1921.[2]
- Laululoi aunukselazil. 1922.[2]
- Kibunoi I. 1925.[2]
- Karjalan heimotyö. 1926
- Suomen Karjala. 1926
- Runonlaulajia, vanhan runon viimeinen miespolvi itäisellä suomenäärellä. 1926
- Kibunoi II. 1927.[2]
- Runon hirveä hiihtämässä. 1928
- Herran huone. 1928.[2]
- Suomen runotar, (toim.)[2]. 1931.
- Karjala Suomen kirjallisuudessa. 1932
- Juhlahattu, romaani Raja-Karjalaisesta praasniekan vietosta. 1935
- Suomenkielisen kreikkalaiskatolisen kirjallisuuden alkuvaiheita. 1936
- Suomalaiset kertojat, (toim.)[2]. 1937.
- Osaveljet. 1940
- Suomen Termopylai. 1940
- Satuja Matista ja peikosta sekä Metsolan väestä. 1957
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Tuomioja, Erkki: Häivähdys punaista : Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa, s. 102. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 978-951-31369-3-2.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Iivo Härkönen, s. 410-413. Porvoo: WSOY, 1954.
Aiheesta muualla muokkaa
- Vapaasti ladattavia Iivo Härkösen e-kirjoja Projekti Lönnrotilta ja Project Gutenbergiltä.
- Iivo Härkönen : Runon mailta. Havaintoja ja kokemuksia Raja-Karjalan vanhain runolaulajain piiristä, Helsingin Sanomat, 24.02.1935, nro 53, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot