Ihme-nykytaidefestivaali
Ihme-nykytaidefestivaali (vuosina 2009–2018), vuodesta 2019 lähtien IHME Helsinki on Taidesäätiö Pro Arten ylläpitämä nykytaiteen tilaajaorganisaatio, jonka toiminnan keskiössä on toteuttaa vuosittain uusi kansainvälisen taiteilijan tai taiteilijaryhmän taideteos julkisessa tilassa. Teostuotannon lisäksi Ihme tuottaa puheohjelmaa ja tapahtumia. Vuonna 2019 toteutetun organisaatiomuutoksen myötä IHME Helsinki tuo toiminnassaan yhteen taiteen, tieteen ja ilmastotyön. Festivaalitapahtumasta luovuttiin vuoden 2018 jälkeen. Puheohjelmaa ja tapahtumia järjestetään nykyisin ympäri vuotta.
Ihme-nykytaidefestivaalin aikana tilausteoksen ympärille rakentui festivaalimuotoinen tapahtumakokonaisuus ja taidekasvatushankkeita. Teoksen äärellä koettua jatkoi kaikille avoin ja ilmainen festivaaliohjelma, joka koostuu muun muassa keskusteluista ja elokuvanäytöksistä.[1] Ihme-koulu sisälsi taidekasvatusta ja yleisötyöprojekteja yhteistyössä koulujen ja muiden toimijoiden kanssa.[2] Ihmeen järjestämiin tapahtumiin on vapaa pääsy.
Taidesäätiö Pro Arte haluaa edistää taidetta demokraattisessa yhteiskunnassa, tärkeänä osana ihmisten elämää ja arkea. Sen tarkoituksena on edistää kuvataiteen asemaa ja näkyvyyttä sekä kehittää yleisösuhdetta ja saavutettavuutta. Säätiön toiminta on kansainvälistä ja suunnattu kaikille kulttuurista kiinnostuneille. Säätiön asiantuntijatyöryhmä vastaa tilausteoksen toteuttavan taiteilijan valinnasta sekä toiminnan kehittämisestä. Vuoteen 2019 saakka työryhmään kuuluivat Tuula Arkio (pj.), Leevi Haapala, Hanna Johansson, Paula Toppila ja Timo Valjakka.[3] Nykyisessä asiantuntijatyöryhmässä toimivat Hanna Guttorm, Maria Lind, Antti Majava, Ute Meta Bauer ja Paula Toppila työryhmän puheenjohtajana.[4] Taidesäätiö Pro Arten ja IHME Helsingin toiminnan mahdollistavat vuosina 2023-2025 Saastamoisen säätiö, Koneen Säätiö ja Abakanowicz Arts and Culture Charitable Foundation.
Vuosittain Ihme-teos, -festivaali, -koulu ja julkaisu muokkaa
Taidesäätiö Pro Arte kutsuu vuosittain yhden kansainvälisen taiteilijan tai taiteilijaryhmän toteuttamaan IHME Helsinki -teoksen julkiseen tilaan. Teoksen toteutustapa, muoto ja sijainti määritellään valitun taiteilijan kanssa.[5]
Ihme-nykytaidefestivaalin aikana Ihme-teoksen teemoihin liittyvän puheohjelman tarkoituksena oli lisätä kiinnostusta kuvataiteeseen ja kehittää sen yleisösuhdetta. Puheohjelmaan sisältyi puheenvuoroja ja keskustelua Ihme-teoksen teemoista ja muista ajankohtaisista aiheista, elokuvia ja muuta vuosittain vaihtelevaa tarjontaa musiikista työpajoihin. Puhujavieraita olivat Ihme-teoksen tekijän lisäksi taiteilijat sekä eri alojen tutkijat ja muut toimijat. [6] Osallistuminen kaikkeen ohjelmaan on ilmaista.[7]
Festivaalin julkaisut dokumentoivat vuosittaisen festivaalin tapahtumat digitaalisena verkkojulkaisuna.[8]
Festivaalivuosina toteutettu Ihme-koulu sisälsi taidekasvatusohjelmaa ja työpajoja. Festivaali teki yhteistyötä Helsingin kaupungin nuorison palvelukokonaisuuden, oppilaitosten ja yliopistojen kanssa ja tuottaa ohjelmakokonaisuuksia erilaisille kohderyhmille avatakseen nykytaiteen sisältöjä. Taidekasvatusohjelman puitteissa toteutettiin Ihme-teokseen liittyvä virike- ja opetusmateriaali kouluille.[9]
Vuonna 2019 Taidesäätiö Pro Arte päätti luopua vuosittaisen teoksen yhteyteen järjestettävästä festivaalista ekologisista syistä johtuen. Ihme-nykytaidefestivaali muuttui IHME Helsinki -nykytaideorganisaatioksi, joka jatkoi vuosittaisten julkisten taideteosten toteuttamista. Julkiseen tilaan syntyvät vuosittaiset IHME Helsinki -teokset tuovat yhteen taiteen ja tutkitun tiedon luodakseen näkemyksiä ilmasto- ja ympäristökriisiin sekä edistääkseen ympäristökriisin ratkaisemiseen tarvittavaa kulttuurin muutosta. Teostuotantoa täydentävät erilaiset pienemmät tapahtumat, kuten keskustelutilaisuudet, elokuvanäytökset, lukupiirit ja työpajat ympäri vuoden.
Festivaali vuosittain 2008-2018 muokkaa
Kutsu osallistua teokseen 2008 muokkaa
Ensimmäinen Ihme-editio oli brittiläisen kuvanveistäjän Antony Gormleyn sanomalehti-ilmoitus. Editio ilmestyi Helsingin Sanomissa ja Metro-lehdessä 28.3.2008 sekä Hufvudstadsbladetissa 29.3.2008. Sanomalehti-ilmoitus tiedotti Taidesäätiö Pro Artesta sekä kutsui lukijat osallistumaan seuraavana vuonna toteutettuun Gormleyn Ihme-teokseen.[10]
Ihme 0 2008 muokkaa
Taidesäätiö Pro Arten ensimmäinen tuotanto oli taiteilijoiden elokuvista ja videoista koostunut Ihme 0. Kokonaisuus esitettiin elokuvateatteri Bio Rexissä 29.3.2008.[10] Tapahtuma on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[11].
2009: Savi ja kollektiivinen keho ja taiteen tekeminen muokkaa
Ensimmäisen Ihme-teoksen taiteilija oli brittiläinen kuvanveistäjä Antony Gormley Helsingin Kaisaniemen kentälle sijoittuneella teoksella Savi ja kollektiivinen keho. Teos toteutui kahdessa jaksossa. Ensimmäisen jakson kuluessa yleisö sai käydä kuplahallissa katsomassa koskematonta savikuutiota 22.3.-24.3.2009. Toisen jakson aikana 25.3.-3.4.2009 yleisöllä oli mahdollisuus työstää savea. Työskentely tapahtui neljän tunnin jaksoissa ja siihen oli mahdollisuus yhteensä noin 2000 osallistujalla.[12][13][14] Lopputulos oli esillä 4.4.-7.4.2009 välisenä aikana ja sitä kävi katsomassa yhteensä 3769 henkilöä.[15][16]
Ensimmäiset Ihme-päivät järjestettiin 3.-5.4.2009 Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä. Ihme-päivien teemoina olivat kysymykset: ketkä taidetta tekevät ja kenelle taidetta tehdään.[17]
Ihme-editio 2009 oli kuvataiteilija Susan Philipszin teos After Closedown, jonka ensiesitys tapahtui Yle Teemalla 24.9.2009. Elokuvista Uhrijuhla ja Rosemaryn painajainen peräisin olevat laulut kuultiin Teemalla taiteilijan itsensä laulamana. Kuvaruutu oli esityksen ajan musta. Teos nähtiin kanavalla kahden viikon ajan illan viimeisenä ohjelmana.[18] Ihme-teos 2009 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[19].
2010: Kun päivä laskee ja ääni taideteoksena muokkaa
Vuoden 2010 Ihme-teos oli kuvataiteilija Susan Philipszin suunnittelema ääni-installaatio Kun päivä laskee. Teoksessa taiteilija esitti ilman säestystä Sibeliuksen Sydämeni laulun, joka on sävelletty Aleksis Kiven samannimiseen runoon. Teos oli esillä Helsingin Rautatieaseman keskushallissa 12.3.-11.4.2010 ja se oli kuultavissa päivittäin kello 15-23 välisenä aikana.[20]
Ihme-päivien 2010 teemoja olivat teemoja olivat ääni taideteoksena ja taide julkisessa tilassa. Päivät järjestettiin 26.-28.3.2010 Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä.[21]
Ihme-editio 2010 oli Superflexin Free Shop, jolloin kaikki kaupasta ostettava on asiakkaalle ilmaista. Free Shop toteutui Helsingissä ajanjaksolla syyskuu 2010 - maaliskuu 2011.[22] Ihme-teos 2010 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[23].
2011: Eläköön nykyaika ja kaupunkisuunnittelu muokkaa
Tanskalaisen Superflex-ryhmän Ihme-nykytaidefestivaalille laatima tilausteos oli elokuva ja veistos Eläköön nykyaika Stora Enson talon edessä Helsingissä 23.3-2.4.2011. Elokuva esitettiin Kauppatorilla 40 m²-kokoiselta LED-taululta siten, että alkuperäisen talon näki yhtä aikaa elokuvan rakennuksen kanssa. Elokuvan kesto oli kymmenen vuorokautta ja se oli katsottavissa ympäri vuorokauden.[24][25] Elokuva on yksi maailman pisimmistä elokuvista.[26]
Ihme-päivillä 1.-3.4.2011 teemat liittyivät kaupunkiin, kaupunkisuunnitteluun ja tulevaisuuteen.[27] Ihme-teos 2011 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[28].
2012: Sydänarkisto ja keräily muokkaa
Vuoden 2012 Ihme-teos oli ranskalaisen taiteilijan Christian Boltanskin Sydänarkisto-teos. Se tapahtui kirjastoissa Helsingissä, Joensuussa, Rovaniemellä ja Vaasassa 12.3.-1.4.2012. Sydänarkisto toteutui tiloina, joissa kerättiin sydänäänitallenteita.[29][30][31] Vuodesta 2008 lähtien sydänääniä on kerätty eri puolilta maapalloa yhteiseksi arkistoksi Teshiman saarelle Japaniin.[32]
Vuoden 2012 Ihme-päivien teemoja olivat keräily ja arkisto. Päivät järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla 23.-25.3.2012.[10]
Ihme-teoksen 2012 taiteilijan Christian Boltanskin Ihme-editio toteutui lehti-ilmoituksina Pohjalaisessa, Karjalaisessa ja Lapin Kansassa sekä Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.[10] Ihme-teos 2012 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[33].
2013: Signaalit ja yhteiskunnallisuus muokkaa
Vuoden 2013 Ihme-teoksen tekijä oli puolalainen taiteilija Miroslaw Balka teoksella Signaalit. Teos toteutui Helsingissä 4. - 7.4.2013 tapahtumina, joiden ytimessä olivat kahdeksan kaupunginosayhteisöä. Miroslaw Balka halusi antaa teoksensa ajan ja paikan kaupunkilaisille ja heidän tärkeille kysymyksilleen. Jokainen neljästä tapahtumapäivästä alkoi viestin esityksellä katutilassa lippuviittomin, minkä jälkeen asukkaat, poliitikot, virkamiehet ja asiantuntijat keskustelivat yhteisöjen kysymyksistä.[34][35]
Ihme-päivien teemana Vanhalla ylioppilastalolla 11.-14.4.2013 oli taiteen yhteiskunnallinen vaikuttavuus.[36] Vuoden 2013 Ihme-julkaisut olivat osa Miroslaw Balkan teosta ja ne ilmestyivät Metro-lehden etu- ja takasivujen ilmoitustilassa 27.9.2012 ja 21.3.2013. Ihme-teos 2013 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[37].
2014: True Finn ja kansallinen identiteetti muokkaa
Vuoden 2014 Ihme-teoksen toteutti israelilainen taiteilija Yael Bartana. Teos True Finn – Tosi suomalainen oli yhteisöllinen kokeilu, johon valittiin avoimen haun kautta mukaan kahdeksan taustoiltaan ja näkemyksiltään erilaista ihmistä. Päähenkilöt asuivat yhden viikon ajan talossa, jossa elämää ja keskusteluja tallennettiin. Osallistujat suorittivat tehtäviä, jotka liittyvät kulttuurieroihin ja -yhtäläisyyksiin.[38][39] Tosi-TV:n menetelmää, puvustettuja ja näyteltyjä kohtauksia sekä elokuva-arkiston materiaaleja yhdistävän elokuvan maailmanensi-iltansa oli 31.3.2014 elokuvateatteri Bio Rexissä Helsingissä. Teos oli myös katsottavissa Yle Areenassa.[40]
Ihme-päivät 2014 järjestettiin Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla 4.-6.4.2014. Festivaalin ohjelma rakentui kansallisen identiteetin ja monikulttuurisuuden teemojen ympärille.[41][42] Ihme-teos 2014 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[43].
2015: Saa koskea ja museoesineet muokkaa
Brittiläinen taiteilija Jeremy Deller suunnitteli vuoden 2015 Ihme-teoksen Saa koskea. Teoksessa museoesineet tuotiin kaupunkilaisten käsiin julkisissa tiloissa.[44] Pääkaupunkiseudun historiallisten museoiden kokoelmista valittuihin 42 esineeseen oli mahdollista tutustua ajalla 16.-22.3.2015 seitsemässä eri kohteessa pääkaupunkiseudulla: Itiksen, Kaaren, Kampin ja Myyrmannin kauppakeskuksissa, Töölön Kisahallissa, Rautatieaseman Kompassitorilla sekä Espoon Leppävaaran terveysasemalla.[45] Taiteilija valitsi esineet yhdessä pääkaupunkiseudun historiallisten museoiden kanssa. Yhteistyömuseot olivat: Designmuseo, Helsingin kaupunginmuseo, Kansallismuseo, Luonnontieteellinen museo, Sotamuseo, Tullimuseo ja Tekniikan museo. Teos oli nähtävillä myös Ihme-päivien aikana 29.3.2015 Vanhalla ylioppilastalolla. Teoksen henkilökunta kertoi yleisölle tietoa esineistä ja ajanjaksoista, jolloin niitä oli käytetty. Saa koskea tavoitti viikon aikana 5500 kävijää.[46]
Vuoden 2015 Ihme-päivät järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä 27.-29.3.2015. Päivillä esitettiin Delleriltä kolme teosta: Ihme-teos 2015 Saa koskea, läpimurtoteos Acid Brass (1997), sekä Dellerin valitsemista rockdokumenttielokuvista koostuva 24 Hour Rockshow.[47] Vuoden 2015 Ihme-teoksen ja -päivien teemoja olivat menneisyys nykyhetkessä, esine tiedon ja kokemuksen välittäjänä ja taiteilija kuraattorina. Viimeksi mainittu teema suunnattiin nykytaiteen alan ammattiyleisölle. Ihme-päivillä keskusteltiin lisäksi median murroksesta internet-aikakaudella ja kuratoinnista. Ihme-teos 2015 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[48].
2016: Ratikkasoittajien kiertue, yhteisö ja taide muokkaa
Vuoden 2016 Ihme-teoksen päänäyttämönä oli helsinkiläisyyden ikoni: Helsingin raitiovaunut. Tšekkiläinen taiteilija Kateřina Šedá kutsui katusoittajia esiintymään 16.–19.3.2016 kaupungin kaikille raitiolinjoille.[49] Neljän päivän aikana Ratikkasoittajien kiertueella kuultiin 300 tuntia elävää musiikkia ja teoksen koki lähes 24 000 matkustajaa.[50]
Kiertueella esiintyi sekä koti- että ulkomaisia muusikoita. Mukana olivat Antti Tolvi, Bence Boka, Chano, Dva, EntreCuerdas, The Entropies, Hermanni Turkki, Hester & Holly Rose, Kaikuluotain, Kiiora, Mario Parizek, PAM, Sagolik, SAffrAn, The Space Lady, Stephen Paul Taylor, Sybren Renema, TBeeGirls ja Whale On.[51]
Teoksen pääyhteistyökumppanit olivat Helsingin seudun liikenne ja Helsingin kaupungin liikennelaitos.[52]
Festivaaliohjelma jatkui Vanhalla Ylioppilastalolla 1.-3.4.2016. Vuoden 2016 teemoja olivat yhteisö ja taide. Perjantaina keskusteltiin lisäksi taiteen ja opetuksen yhteyksistä erityisesti suhteessa ilmiökeskeiseen oppimiseen ja sunnuntaina siitä, mitä taiteilijat tekevät taidetta luodessaan.[53] Uutta ohjelmassa oli ruotsalaistaiteilija Marie-Louise Ekmanin näyttely. Viikonlopun ajan Vanhan Ylioppilastalon Galleriassa oli esillä tukholmalaisen Tensta konsthallin tuottama sarja Ekmanin printtejä.[54] Ihme-teos 2016 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[55].
2017: The Black Charismatic ja keskustelua taiteen merkityksestä muokkaa
Vuoden 2017 Ihme-taiteilija Theaster Gates toi Helsinkiin kokeellisen The Black Monks of Mississippi -yhtyeensä.[56] Gatesin perustama ja johtama kokoonpano tarjosi yleisölle tutkimusmatkan äänen voimaan sekä improvisaation ja yhdessä tekemisen mahdollisuuksiin. 5.–29.4.2017 toteutunut The Black Charismatic -teoskokonaisuus koostui Finnkino Tennispalatsissa esitetystä elokuvasta, Temppeliaukion kirkossa kuullusta konsertista, Suomen Pelastusarmeijan Temppelissä esillä olleesta videoinstallaatiosta sekä kolmen LP-levyn sarjasta.
Festivaalin keskustelu- ja elokuvaohjelman uusi tapahtumapaikka oli Kulttuuriareena Gloria. Kaksipäiväisessä tapahtumassa pohdittiin taiteen merkitystä ja kulttuurisen omimisen kysymyksiä sekä keskusteltiin Hannah Arendtin ajattelun avaamista teemoista. Lisäksi nähtiin kaksi Ihme-taiteilija Gatesin tuotantoa peilaavien elokuvien sarjaa. Ihme-teos 2017 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[57].
2018: THE BEETLE – maailma hyönteisnäkökulmasta muokkaa
Ruotsalainen Henrik Håkansson toteutti vuoden 2018 Ihme-teoksen THE BEETLE, joka tutkii maailmaa hyönteisnäkökulmasta käsin. Teos nostaa valokeilaan halavasepikän (Hylochares cruentatus), uhanalaisen kovakuoriaislajin, jota tavataan vain Mätäojan ympäristössä Vantaalla. Håkanssonin teos on elokuva, jota esitettiin osana Ihmeen festivaaliohjelmaa Helsingissä sijaitsevalla Kulttuuritehdas Korjaamolla 25.–26.5.2018.
Järjestyksessään kymmenennen festivaalin ohjelma käsitti Ihme-teoksen lisäksi elokuva- ja videotaidetta, puheohjelmaa ja musiikkia. Viikonlopun aikana festivaalilla esiintyivät äänitaideprojekti The Band of Weeds (Arkistoitu – Internet Archive) ja laulaja-lauluntekijä Sofia Jannok. Puheenvuoroja kuultiin muun muassa kirjailija Juha Hurmeelta, hyönteisprofessori Jyrki Muonalta sekä ekologiaan ja evoluutiobiologiaan erikoistuneelta akatemiatutkija Marjo Saastamoiselta. Ohjelma sisälsi myös keskusteluja IHME-teoksesta ja julkiseen tilaan tuotettavan taiteen kuratoinnista ja luomisesta.
Festivaaliviikonlopun lisäksi Vantaan Myyrmäessä järjestettiin ohjelmaa ajalla 1.-10.6.2018. Håkanssonin THE BEETLE -elokuvan näytösten lisäksi ohjelma käsitti luontokierroksia ja työpajoja. Lisäksi alueella oli yleisötyöntekijöitä kertomassa halavasepikästä, alueen luonnosta ja THE BEETLE -taideprojektista.
Vuoden 2018 Ihme-teos THE BEETLE on nähtävissä Yle Areenassa[58] toukokuuhun 2019 asti. Ihme-teos 2018 ja festivaali on dokumentoitu digitaaliseen julkaisuun[59].
IHME Helsinki -teokset vuodesta 2020 muokkaa
2020: Listening Through the Dead Zones - Jana Winderen muokkaa
Ensimmäinen Ihme Helsinki -teos oli norjalaisen taiteilijan Jana Winderenin ääni-installaatio Listening Through the Dead Zones. Winderen toteutti installaation yhteistyössä Tony Myattin kanssa. Covid-19 pandemiasta johtuen teos toteutui Itämeren rannalla sijaitsevalla soutustadionilla Helsingissä 6.-24.8.2021. Yleisö voi kuulla teoksessa erilaisten nisäkäslajien, kuten ihmisten sekä meressä elävien kalalajien ja äyriäisten ääniä. Winderen on tutkinut, kuinka ihmisen toiminta vaikuttaa Itämeren kuolleisiin alueisiin sekä vastaaviin ympäristöihin rantojen ja järvien läheisyydessä. Winderen on taiteilija, joka tutkii tapaa, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja elävät yhteisessä ympäristössä muiden olentojen ja kasvien kanssa. Erityisesti häntä kiinnostaa yhteinen vedenalainen ääniympäristömme. Teoksesta on julkaistu 10 minuuttia pitkä verkkoversio osana World Weather Networkin toimintaa. Verkkoversiota voi kuunnella IHME Helsingin sääasemalla World Weather Networkin sivustolla 24.6.2022-24.6.2024 välisenä aikana. Listening Through the Dead Zones -teos on ollut esillä mm. vuonna 2022 Singapore Art Weekin Nanyangin teknillisen yliopiston nykytaiteen keskuksen Free Jazz IV: Geomancers -näyttelyssä[60] ja vuonna 2024 New Delhissä Khoj Studiosin 28° North and Prallel Weathers -näyttelyssä[61].
2021: To Burn, Forest, Fire - Katie Paterson muokkaa
Vuoden 2021 IHME Helsinki -teos oli skotlantilaisen taiteilijan Katie Patersonin To Burn, Forest, Fire. To Burn, Forest, Fire -teos koostuu planeettamme ensimmäisen metsän tuoksusta 385 miljoonan vuoden takaa sekä ilmastokriisin ajan viimeisen metsän tuoksusta. Nämä tuoksut jalostettiin suitsukkeiksi ja poltettiin useissa eri tapahtumapaikoissa Helsingissä 1. syyskuuta – 1. lokakuuta 2021. Teokseen liittyy myös kirjanen, jossa avataan teoksen tieteellistä taustayötä. Esseen julkaisuun on kirjoittanut professori David Haskell. Paterson tarkastelee teoksissaan paikkaamme maapallolla geologisen ajan ja muutoksen näkökulmasta. Hän toimii yhdessä eri puolilla maailmaa työskentelevien tutkijoiden kanssa ja käyttää teoksissaan usein kehittynyttä teknologiaa. Patersonin teokset käsittelevät ihmisten ja heidän luonnollisen ympäristönsä välistä intiimiä, runollista ja filosofista yhteyttä. To Burn, Forest, Fire -suitsukeseremonioita tapahtuu ympäri maailmaa 21.6.2022-21.6.2023 välisenä aikana osana World Weather Networkin toimintaa. Suitsuketeosta voi seurata myös teoksen omilla verkkosivuilla[62].
2022: Learning from Doubt - Amar Kanwar muokkaa
Vuoden 2022 IHME Helsinki -teoksen toteutti intialainen taiteilija Amar Kanwar kymmenen viikon pituisena verkkokurssina nimeltä Learning from Doubt. Kurssi perustuu Kanwarin The Sovereign Forest -taideinstallaatioon ja näyttelyyn. Kurssiin sisältyy ekologisen kestävyyden kokeiluja liittyen ainutlaatuiseen siemenpankkiin Odishassa Intiassa sijaitsevassa Narishon kylässä sekä kokemuksia The Sovereign Forest -installaation tekemisestä ja esittämisestä. Kurssi toteutettiin verkossa elokuvien, lukemiston, podcastien ja taiteilijan kanssa vietettyjen vuorovaikutteisten live-istuntojen muodossa. Learning from Doubt oli avoin kaikille Suomessa asuville. Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijat ja Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin (HELSUS) opiskelijat osallistuivat kurssille kymmenen viikon aikana keväällä 2022. Kurssi toteutui 15.2.-3.5.2022 välisenä aikana. Kurssi päättyi Amar Kanwarin elokuvien ensiesitykseen Suomessa 4.5.2022. Helsingissä Lasipalatsin Bio Rex-salissa nähtiin Kanwarilta kolme elokuvaa: A Season Outside (1997), The Face (2004) ja Such a Morning (2017).
Ensimmäisen kurssin jälkeen Learning from Doubt -kurssi on toteutunut Nepalissa Photo Kathamandu festivaalilla hybridimuotoisena. Suomessa kurssi toteutuu uudestaan yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Taideyliopiston Kuvataideakatemian kanssa syys-lokakuussa 2023.
2023: Chicago Boys - While We Were Singing, They Were Dreaming - Hiwa K muokkaa
IHME Helsinki 2023 -teos oli kurditaiteilija ja muusikko Hiwa K:n vuonna 2010 käynnistämä Chicago Boys - While We Were Singing, They Were Dreaming. Teoksessa moninainen joukko ihmisiä muodosti amatööribändin ja harjoitteli yhdessä kahdesti viikossa kuuden viikon ajan 17.4. – 27.5.2023. Bändi koostui muusikoista ja ei-muusikoista, joita yhdistää halu soittaa musiikkia ja pohtia uusliberaalin talouden ja ympäristössä tapahtuvien muutosten välisiä kytköksiä arkeen.[63] Amatööribändi harjoitteli yksityisesti Kulttuurikeskus Stoassa ja julkisesti eri puolilla Helsinkiä paikoissa, joita uhkaa uusliberaali arvomaailma ja jatkuvaan kasvuun tähtäävä kaupunkisuunnittelu: Lapinlahden sairaala, Puhoksen ostoskeskus, Riistavuoren, Matokallion ja Stansvikin metsät. Harjoituksissa opeteltiin soittamaan yhdessä valittua musiikkia ja jaettiin tarinoita paikoista, joissa vierailtiin. Jokaisessa julkisessa harjoituksessa oli myös asiantuntija mukana esittelemässä paikkaa. Viimeiset julkiset harjoitukset järjestettiin Kulttuurikeskus Stoassa 27.5.2023.
2024: Maaleipä-haaste - Cooking Sections muokkaa
IHME Helsinki 2024 -teos on taitelijaduo Cooking Sectionsin Maaleipä-haaste. Teos haastaa kaikki kotileipureista kokkeihin kehittämään uusia leipäreseptejä, jotka ottavat huomioon niin maaperän, vesistöjen kuin ihmisen suoliston terveyden. Haaste käynnistyy keväällä 2024.[64]
Lähteet muokkaa
- ↑ IHME Taidesäätiö Pro Arte. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ IHME-koulu Taidesäätiö Pro Arte. Arkistoitu 30.5.2017. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Tietoa meistä Taidesäätiö Pro Arte. Arkistoitu 30.5.2017. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Neuvoa-antava työryhmä IHME. Viitattu 21.12.2021.
- ↑ IHME-teos Taidesäätiö Pro Arte. Arkistoitu 10.8.2017. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Ohjelma - IHME Taidesäätiö Pro Arte. Arkistoitu 20.4.2017. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Info - IHME Taidesäätiö Pro Arte. Arkistoitu 30.5.2017. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ IHME Contemporary Art Festival Issuu.com. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Opetusmateriaali - IHME Taidesäätiö Pro Arte. Arkistoitu 29.9.2013. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ a b c d Historia - IHME Pro Arte Foundation Finland. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 25.9.2013. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_0_ohjelmalehti
- ↑ Anu Uimonen: Jokainen osaa muovata maailman Helsingin Sanomat. 26.3.2009. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ Camilla Wasastjerna: Leran omvandlas på nytt i Kajsaniemi Hufvudstadsbladet. 27.3.2009. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 18.6.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Max Ryynänen: Antony Gormley: Clay and the Collective Body Flash Art. 21.3.2009. Arkistoitu 26.8.2013. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Hannele Jäämeri: Antony Gormley saviprojektin lopputuloksesta: Häikäisevää Suomenkuvalehti.fi. 7.4.2009. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ IHME 2009: Antony Gormley – Clay and the Collective Body by IHME Contemporary Art Festival - Issuu issuu.com. 30.10.2011. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Hannele Jäämeri: Nyt ihmetellään mitä se taide oikein on Suomen Kuvalehti. 3.4.2009. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ Teemalle kehtolauluja tehnyt Susan Philipsz on Turner-palkintoehdokkaana Yle Teema. 5.5.2010. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2009_gormley_net
- ↑ Anu Uimonen: Äänitaiteilija Susan Philipsz on ensi vuoden IHME-taiteilija Helsingin Sanomat. 2.4.2009. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ Hannele Jäämeri: Äänestä taidetta IHME-päivillä: Mitä kuuluu, kun ei kuulu mitään? Suomen Kuvalehti. 26.3.2010. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ Mari Koppinen: "Siis mitä, ei maksa mitään?" Helsingin Sanomat. 27.1.2011. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2010_philipsz_net
- ↑ Clemens Bomsdorf: Superflex envisions the decay of capitalism The Art Newspaper. 28.3.2011. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Time is an illusion... World Architecture News. 24.3.2011. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Helsinki to screen 'longest film' at arts festival 23.3.2011. BBC News. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Ihmeellistä menoa taas Helsingissä Turun Sanomat. 24.3.2011. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2011_superflex_net
- ↑ Anu Uimonen: Suomalaisten sydänäänistä taidetta Helsingin Sanomat. 1.11.2011. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ Synnöve Rabb: Hjärtat talar om döden Hufvudstadsbladet. 27.3.2012. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 18.6.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Hanna Eskonen: Taiteilijan arkistossa sydämenlyönnistä tulee ikuinen Yle Uutiset. 27.3.2012. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ "Les Archives du Cœur" Benesse Artsite Naoshima. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2012_syd_narkisto
- ↑ Kaisa Viljanen: Ihme antaa äänen Helsingin Sanomat. 4.4.2013. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ Helena Björk: Silent messages across the city Kunstforum. 23.4.2013. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Ihme-päivillä puidaan taiteen poliittisuutta Helsingin Sanomat. 12.4.2013. Viitattu 18.6.2013.
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2013_signals_lo_res
- ↑ Kaisa Viljanen: Israelilaisen Yael Bartanan elokuva määrittelee suomalaisuuden uusiksi Helsingin Sanomat. 2.2.2014. Viitattu 10.3.2014.
- ↑ Silja Lanas Cavada: True Finn -projekti antaa suomalaisuudelle uudet kasvot Suomen Kuvalehti. 28.3.2014. Viitattu 30.9.2014.
- ↑ Harri Mäcklin: Kuka saa olla suomalainen, kysyy IHME-teos Helsingin Sanomat. 25.4.2014. Viitattu 30.9.2014.
- ↑ Ihme-nykytaidefestivaalin ohjelma julkaistu 12.4.2013. Taidesäätiö Pro Arte. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 10.3.2014. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Sara Kaitera: Ihmeellinen festivaali monimuotoisuuden asialla City.fi. 4.4.2014. Viitattu 30.9.2014.
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2014_true_finn_issuu
- ↑ Otto Talvio: Suomessa vieraileva brittitaiteilija haluaa antaa museoesineet hypisteltäväksi Helsingin Sanomat. 8.10.2014. Viitattu 8.5.2015.
- ↑ Aino Frilander: Museoesineet tuotiin helsinkiläisten kosketeltaviksi Helsingin Sanomat. 16.3.2015. Viitattu 8.5.2015.
- ↑ Ihme 2015 Issuu.com. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Teemu Fiilin: Punkbändi keikalla mielisairaalassa ja 18 muuta rockdokumenttia Rumba. 22.3.2015. Viitattu 8.5.2015.
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2015_issuu_final
- ↑ Kaisa Viljanen: Tšekkitaiteilija tuo Helsingin ratikoihin katusoittajia ympäri maailmaa Helsingin Sanomat. 26.10.2015. Viitattu 29.6.2016.
- ↑ Ihme 2016 10.8.2017. Issuu.com. Viitattu 10.8.2017. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Jukka Hätinen: Älä ihmettele, jos ratikassa on villisti melskaava seitsenhenkinen yhtye tai apinaorkesteri Rumba.fi. 11.3.2016. Viitattu 29.6.2016.
- ↑ HSL ja HKL ovat IHME-nykytaidefestivaalin pääyhteistyökumppaneita 3.11.2015. HSL Helsingin seudun liikenne. Viitattu 29.6.2016.
- ↑ Puheohjelma Taidesäätiö Pro Arte. Arkistoitu 25.6.2016. Viitattu 29.6.2016. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Marie-Louise Ekman på turné Tensta konsthall. Viitattu 29.6.2016. (ruotsiksi)
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_contemporary_art_festival_2016
- ↑ Aino Frilander: ”Mustien tehtävä on ollut viihdyttää tai houkutella valkoisia”, sanoo Helsinkiin saapunut nykytaiteen supertähti Helsingin Sanomat. 6.4.2017. Viitattu 9.8.2017.
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2017_theaster_gates_issuu
- ↑ https://areena.yle.fi/1-4424485
- ↑ https://issuu.com/ihmeproductions/docs/ihme_2018_the_beetle_web
- ↑ Free Jazz IV. Geomancers NTU Centre for Contemporary Art Singapore. 13.12.2021. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ 28° North and Parallel Weathers Khoj. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ http://to-burn-forest-fire.com/?fbclid=IwAR2045AFx88NtJB9v55vnHe_6OMrUuPd-G_lU5rN4JTU4FMUqpDwsiP88mM
- ↑ Mononen, Sini.: Taide | Kriitikko joutui bändin viulistiksi – ja oppi, miten markkinavoimat muuttavat Helsinkiä Helsingin Sanomat. 24.5.2023. Viitattu 3.1.2024.
- ↑ https://ihmehelsinki.fi/ihme-helsinki-teos-2024-cooking-sections/
