Halavasepikkä
Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) on sepiköiden heimoon kuuluva harvinainen kovakuoriaislaji, jota esiintyy vain Suomessa ja siellä vain muutamalla paikkakunnalla. Se on haapasepikän (Hylochares populi) sisarlaji, josta se on viimeisen jääkauden jälkeen eriytynyt. Tämä havaittiin vasta 2000-luvun alussa ja Suomen ulkopuolella elävä laji kuvattiin tieteelle uutena Lena Brüstlen väitöstyön yhteydessä vuonna 2009.[2] Aikaisempien sekaannusten vuoksi halavasepikän isäntäkasvina pidettiin Venäjälle tehtyjen havaintojen vuoksi haapaa. Kun selvisi, että lajeja on kaksi, Suomessa elävä kastettiin halavasepikäksi ja haapasepikän nimi siirrettiin toiselle, haavalla elävälle lajille. Oikea isäntäkasvi tunnettiin toki jo 1820-luvulla, jolloin Carl Gustav Mannerheim väitöskirjassaan toteaa, että laji elää "mädissä pajuissa".
| Halavasepikkä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Heimo: | Sepikät Eucnemidae |
| Suku: | Hylochares |
| Laji: | cruentatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hylochares cruentatus |
|
Halavasepikkä on 5–10 mm pitkä, muodoltaan pitkänomainen kovakuoriainen. Peitinsiipien ja etuselän reunat, tuntosarvet ja raajat ovat punaruskeat, mutta muuten kuoriainen on mustansävyinen. Peitinsiivissä on voimakkaat pitkittäisviirut, keskiruumiin selkäpuolella pitkittäisuurre ja reunoilla vinoja poikittaisuurteita.[3] Halavasepikkä muistuttaa hyvin paljon haapasepikkää, jollaisena sitä aluksi pidettiinkin. Tarkemmin tutkittaessa lajit erottuvat selvästi toisistaan, sillä paitsi koiraan genitaaleissa, erottavia tuntomerkkejä löytyy myös tuntosarvista sekä etuselästä. Lisäksi lajien elintavoissa ja ravintokasvivalikoimassa on huomattava ero.[4] Sepiköiden toukat käyttävät ravintonaan asuttamaansa puuhun iskeytynyttä kääpäsientä. Viime vuosikymmeninä on selvinnyt, että arinakääpä on usean lajin kompleksi. Haavalla elävä sieni (Phellinus populicola) ja pajuilla elävä sieni (Phellinus igniarius suppeasti ymmärrettynä) ovat lähisukuisia, mutta eri lajeja. Näin ravintokasviero voikin olla todellisuudessa ravintosieniero.
Vähäisten ulkonäköerojen ja erittäin suppean esiintymisalueensa vuoksi halavasepikän arvellaan erottuneen omaksi lajikseen vasta viimeisen jääkauden päätyttyä Suomen alueella eli alle 8000 vuoden aikana.[5][4]
Halavasepikkä on sopeutunut lisääntymään tulvivien pienvesien rannoilla kasvavissa puumaisissa pajuissa, kuten halavissa ja mustuvapajuissa.[2] Halavasepikkä on Suomen kotoperäinen laji, joka esiintyy vain Vantaan Mätäojalla, Pikkujärvellä ja Pitkäjärven Vantaan puoleisessa osassa. Aikaisemmin lajia on tavattu Paimiossa 1800-luvulla sekä Mynämäellä 1900-luvun alussa.[3] Halavasepikän esiintyminen nimenomaan Vantaalla perustuu siihen, että alueen luontoa ei ole raivattu esimerkiksi siirtämällä kaatuneita puita ja tulvia ei ole estetty alueella.[6]
Mätäojan esiintymisalueelta kaadettiin talvella 2010–2011 puustoa, jossa lajia esiintyi. Nousseen hälyn vuoksi asiaa tutkittiin, ja vahinkoa korjattiin palauttamalla runkoja maastoon. Lajin levinneisyydestä tehdään uusi tutkimus.[7] Tammikuussa 2012 Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus rajasi Mätäojalta lajin turvaamiseksi 23,2 hehtaarin suuruisen suojelualueen, jonka hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.[8]
Kulttuurissa muokkaa
Halavasepikkä oli myös vuoden 2018 IHME-nykytaidefestivaalin keskiössä, sillä vuoden 2018 tilausteoksen aihe, Henrik Håkanssonin elokuva THE BEETLE käsittelee lajia. Teos käsittelee kuoriaisen kautta ympäristökysymyksiä sekä ihmisen ja muiden lajien suhdetta.[9]
Halavasepikkä on Vantaalla Mätäojan läheisyydessä vuosittain järjestettävän Louhela Jam -musiikkitapahtuman maskotti[10]. Vuoden 2018 tapahtumaa varten perustivat paikalliset toimijat lastenmusiikkiin suuntautuneen yhtyeen Zepikät.
Lähteet muokkaa
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Halavasepikkä – Hylochares cruentatus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Suomesta löytyi uusi kotoperäinen kovakuoriainen, Luonnontieteellinen keskusmuseo 24.9.2009, Viitattu 27.5.2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=133357&lan=fi [vanhentunut linkki]
- ↑ a b http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122847&lan=fi [vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.suomenluonto.fi/arkisto/2010/7-10/putte [vanhentunut linkki]
- ↑ Muona, Jyrki & Brüstle, Lena: Haavasta halavalle - kotoperäisyys Suomessa ymparisto.fi.
- ↑ Kuoriaisilta vahingossa kaadetut puut palautetaan luontoon[vanhentunut linkki]
- ↑ Ely-keskuksen tiedote suojelupäätöksestä[vanhentunut linkki]
- ↑ Vantaalla on jotain sellaista, mitä et löydä mistään muualta! The Beetle -elokuva tutkii maailmaa hyönteisnäkökulmasta yle.fi. Viitattu 4.10.2018.
- ↑ Louhela Jam Louhela Jam. Viitattu 18.3.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
- UniProt, Taxonomy: Hylochares cruentatus (englanniksi)
- Lena Brustlen väitöskirja[vanhentunut linkki] ja sen tiivistelmä (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf-tiedostoina)
- "Eikö uhanalainen halavasepikkä ole tarpeeksi söpö pelastettavaksi?", Prisma Studio
- Henrik Håkanssonin elokuva THE BEETLE Yle Areenassa
- Vantaan historialliset jokikävelyt: Halavasepikän mailla (kartta)