Avaa päävalikko

Igor Severjanin (ven. И́горь Северя́нин, oikealta nimeltään Igor Vasiljevitš Lotarjov, ven. И́горь Васи́льевич Лотарёв; 16. toukokuuta (J: 4. toukokuuta) 1887 Pietari20. joulukuuta 1941 Tallinna) oli venäläinen futuristirunoilija. Hän kutsui itseään ego-futuristiksi.[1]

Igor Severjanin
Igor Severyanin.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 16. toukokuuta 1887
Pietari
Kuollut 20. joulukuuta 1941 (54 vuotta)
Tallinna
Kansalaisuus venäläinen
Ammatti runoilija
Kirjailija
Salanimi Игорь Северянин
Äidinkieli venäjä
Tuotannon kieli venäjä
Tyylilajit futurismi
Esikoisteos Громокипящий кубок (’Ukkoskiehuva pikari’)
Aiheesta muualla
severyanin.narod.ru
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Severjanin oli 1910-luvun Venäjällä maan suosituimpia runoilijoita. Hän oli ensimmäinen, joka käytti Venäjällä sanaa futurismi, jo vuonna 1911. Hän oli erään runokilpailun voittaja, ja hänet nimettiin runonkuninkaaksi. Osallistujina oli muun muassa Vladimir Majakovski. Ajan runoilijoiden tyyliin kuului myös asianmukainen ulkoasu ja käytös, ja Severjaninin dekadenssi muistutti hänen esikuvaansa Oscar Wildea ja ihastutti aikalaisia.[1]

Severjanin pakeni poliittisista syistä 1918 Viroon. Severjanin oli Aleksandra Kollontain lähisukulainen.[1]

Teokset ja tyyliMuokkaa

Severjaninin esikoiskokoelma Громокипящий кубок (’Ukkoskiehuva pikari’) ilmestyi 1913, mutta hän oli julkaissut aiemmin pamfletteja.[1] Hänen runoissaan oli usein kukka-aiheita, mutta ne saattoivat olla synkän ja paheellisen vertauskuvia, esimerkiksi ”Tuhatkaunoissa” sisältää jopa huumeisia merkityksiä.[2]

Severjanin ja SuomiMuokkaa

Severjanin kävi esiintymiskiertueillaan myös Suomessa. Syksyllä 1923 hän oli Helsingin Venäläisen kauppiasyhdistyksen vieraana, ja hän lahjoitti yhdistyksen jäsenelle Vladimir Schohinille nimikirjoituksellaan varustamansa runokirjan.[3].

Olavi Paavolainen oli ihastunut Severjaninin ananasrunoon, ja hän lausui mielellään sitä Edith Södergranin ruotsinkielisenä käännöksenä. Paavolainen itse oli Severjaninin tapaan elämäniloinen dandy ja Severjaninin hurmioitunut ja elämäniloinen tyyli antoivat hänelle innostusta. Södergran ruotsinsi useita Severjaninin runoja, joista osa julkaistiin Ultra-lehdessä.[4]

RunosuomennoksetMuokkaa

  • Päivänkukkia, suom. Juhani Koivisto
  • Päivänkakkarat, suom. Anja Frösén
  • Tuhatkaunoja, suom. Maria Hoffman
  • Ouverture eli Ananas en Champagne, suom. Uuno Kailas (julkaistu Tulenkantajat-lehdessä)

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Rahikainen 2014, s. 151.
  2. Margaritki – Tuhatkaunoja. Yle.fi.
  3. Leinonen, Marja: Helsingin venäläinen kauppiasyhdistys r.y. 1918–1988. Historiikki, s. 8. Helsinki: Helsingin venäläinen kauppiasyhdistys, 1991. ISBN 952-90-3649-3. Teoksen verkkoversio. (PDF)
  4. Rahikainen 2014 s. 200, 201

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Södergran, Edith: Igor Severjanin. Ultra 5/1922.

Aiheesta muuallaMuokkaa