Idéal du Gazeau
Idéal du Gazeau (s. 1974 Normandia, Ranska) oli ranskalainen ravihevonen, joka oli yksi oman aikansa parhaista. Valmentaja Eugene Lefevre osti Idéal du Gazeaun sen ollessa puolitoistavuotias valmennustallinsa merkittävimmälle omistajalle.
| Idéal du Gazeau | |
|---|---|
| Syntynyt | 1974 |
| Sukupuoli | ori |
| Rotu | ranskanravuri |
| Synnyinmaa |
 Ranska |
| Isä | Alexis III |
| Emä | Venise Du Gazeau |
| Päivitetty | 4. helmikuuta 2009 |
Kilpailu-ura muokkaa
Idéal du Gazeau aloitti kilpailu-uransa kaksivuotiaana. Yksi kauden viidestä startista juostiin Pariisin Vincennesissä. Tuloksena oli voitto kauden ennätysajalla. Kolmivuotiaana ori voitti kauden kuudesta startista viisi. Ainoa tappio tuli ikäluokan Kriteriumissa, jossa se oli kolmas. Nelivuotiaana vuonna 1978 ori aloitti kansainvälisen uransa voittamalla Suomen pääradalla Vermossa kansainvälisen Kultakenkä-kilpailun.
Viisivuotiaana Idéal osallistui ensimmäisen kerran Prix d'Amériqueen. Ori teki kovan juoksun kiertämällä koko matkan ulkoratoja ja hävisi vain niukasti helpon juoksun saaneelle High Echelonille.
6-vuotiskaudella Idéal du Gazeau teki lopullisen kansainvälisen läpimurtonsa. Se voitti Elitloppetin finaalin (vaikka hävisikin karsintaerässä Suomen Charme Asserdalille), Copenhagen Cupin, Prix Rene Ballierin ja Elite-Rennenin. Kauden kruunasi Euroopan mestaruus.
Vuonna 1981 7-vuotiskauden alussa se voitti Prix d’Amériquen ja Criterium de Vitessen. Elitloppetin ja Copenhagen Cupin voitot menivät tällä kertaa Jorkylle, Idéalin pahimmalle kilpakumppanille. Myöhemmin samana vuonna Idéal kuitenkin voitti Jorkyn Yhdysvalloissa järjestetyssä epävirallisessa maailmanmestaruusajossa International Trotissa. Kauden loppupuolella Idéal voitti Åby Stora Prisin ja Finlandia-ajon, jossa se joutui kovaan loppusuorataistoon Keystone Patriotin kanssa. 1981 Ideal du Gazeau saavutti toisen Euroopan Mestaruutensa.
8-vuotiskauden alussa ori oli Prix d’Amériquessa kolmas ja Prix de Francessa toinen. Kauden ensimmäinen voitto tuli lopulta Prix de Parisissa. Seuraavaksi oli edessä oriin uran mahtavin voitonmarssi. Voitto tuli Grand Prix de Sud-Questissa, Grosser-Preis von Bayernissa, Elitloppetissa, Copenhagen Cupissa ja Rooseveltin pääkilpailussa Yhdysvalloissa. Challenge Cupissa tuli kuitenkin tappio – kenellepä muulle kuin Jorkylle. Loppukausi ei ollut yhtä menestyksekäs, mutta siitä huolimatta kolmas Euroopan mestaruus oli selviö.
Viimeinen kilpailukausi 1983 alkoi Prix d’Amériquen voitolla, mutta kolmessa seuraavassa kilpailussa tuli tappio. Sitten ori jäi pitkälle tauolle ja arveltiin, että kilpailu-ura oli ohitse. Mutta vielä kerran mestari palasi huipulle. New Yorkissa se voitti kolmannen maailmanmestaruutensa ja pesi muut vakuudeksi vielä Challenge Cupissa. Eurooppaan paluun jälkeen ori ei kuitenkaan enää pystynyt urotekoihin. Sen viimeinen kilpailu oli Vermon Finlandia-ajo, jossa se oli vain varjo entisestään jääden vihoviimeiseksi.
Uransa aikana Idéal du Gazeau juoksi 101 lähtöä, joista voittoja 60, kakkossijoja 15 ja kolmossijoja 9. Sen voittosummaksi kertyi 15 234 294 Ranskan frangia.
Siitosura muokkaa
Idéal du Gazeaun siitosura ei ollut aivan yhtä loistokas kuin kilpaura. Yksikään oriin jälkeläisistä ei päässyt lähellekään isänsä urotekoja. Parhaita jälkeläisiä ovat muun muassa Lovely Godiva (12,2a) His Majesty (12,5a) Elegant Sund (12,9a) Baron Godiva (13,2a) Golden Sund (13,5a) Peace On Earth (13,6a) ja suomalainen Riding Sponsor (13,0a)
Emänisänä Ideal Du Gazeau on ollut menestyksekkäämpi, mistä parhaita esimerkkejä ovat muiden muassa Thai Tanic (09,9a) Gidde Palema (10,0a) Lass Zefyr (10,9a) Sugarless (10,9a) Countess Tomali (11,6a) Perfect Sund (11,9a) Poker Briljant (12,2a) Simb Chaplin (12,7a) Teddybear (12,9a)