Prix d’Amérique
Prix d’Amérique on Ranskan suurin ravikilpailu, joka ravataan tammikuun viimeisenä sunnuntaina Vincennesin raviradalla Pariisissa. Kilpailua pidetään eräänlaisena ravien maailmanmestaruuskilpailuna. Koko kilpailun palkintosumma on 1 000 000 euroa, josta voittaja saa 450 000 euroa.
| Prix d’Amerique | |
|---|---|
 Maharajah (nro 17) voittaa vuoden 2014 Prix d'Amériquen. |
|
| Kilpailupaikka | Vincennesin ravirata |
| Maa |
 Ranska |
| Perustettu | 1920 |
| Matka | 2700 metriä |
| Rotu | Lämminveriset |
| Sukupuoli | oriit, tammat |
| Ikä | 4–10-vuotiaat |
| Kilpailuennätys | 11,2 (Bold Eagle 2017, Readly Express 2018) |
| Voitokkain hevonen | Ourasi, 4 |
| Voitokkain ohjastaja |
Jean-René Gougeon, 8 |
| Ensimmäinen palkinto | 450 000 € |
Historia muokkaa
Prix d’Amérique järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1920. Kilpailu nimettiin ensimmäisessä maailmansodassa Saksaa vastaan taistelleiden amerikkalaissotilaiden kunniaksi. Tämän vuoksi kilpailu käytiin toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana nimellä Grand Prix d’Hiver (Suuri talvipalkinto) 1942-1944. Kilpailua ei järjestetty lainkaan 1940 ja 1941.
Ensimmäiset suomalaishevoset olivat mukana 1970-luvun lopulla. Parhaaksi menestykseksi on jäänyt Houston Laukon kuudes sija vuonna 1994. Suomalaisista ohjastajista on parhaiten menestynyt Jorma Kontio, joka ajoi ruotsalaisen Opal Vikingin toiseksi vuonna 2008. Suomalaislähtöisen Jori Turjan valmentama italialaisori Varenne on voittanut kilpailun kahdesti. Vuonna 2018 kilpailun voitti suomalaisen Timo Nurmoksen valmentama ruotsalaisori Readly Express[1].
Prix d’Amérique on monin tavoin erityinen kilpailu ravimaailmassa. Jo itse Vincennesin ravirata on ainutlaatuinen. Radan profiiliin kuuluu jopa 12 metrin korkeuserot etu- ja takakaarteen välillä. Rata myös koostuu kahdesta eri radasta; normaalista kilometrin ovaalista ja pidemmästä yli kahden kilometrin radasta jotka ovat osittain yhdistettyjä[2]. Lähtö kilpaan tapahtuu erilliseltä kiihdytyssuoralta, josta hevoset jatkavat radan ensimmäiseen kaarteeseen ja ensimmäiseen 6 metrin nousuun. Siitä ryhmitytään radan pitkälle etusuoralle, joka juostaan alamäkeen. Etusuoran jälkeisessä kaarteessa rata alkaa taas hiljalleen nousta. Takasuoralla juostaan koko matka ylämäkeen ja maaliin päästään kun lähtösuoran jälkeinen kaarre ohitetaan toisen kerran.
Haastetta kisaan tuo myös suuri osallistujamäärä jolloin ajotyyli poikkeaa kovasti yleisestä eurooppalaisesta ajotyylistä. Ohjastajat tekevät rankkojakin ratkaisuja kilpailun edetessä, jotta eivät ajokkinsa kanssa jäisi muun hevosmassa taakse maalisuoralle tultaessa. Kilpailuissa juostaankin usein jopa 4–5 hevosta rinnakkain. Radan profiili, kilpailun 2 700 metrin matka ja ajotyyli muodostavatkin yhdessä haastavan kokonaisuuden, jonka voittajaa voidaan hyvällä syyllä juhlia yhtenä vuoden parhaista ravureista.
Vuoden 2006 kilpailussa ensimmäisenä maaliin saapunut Jag De Bellouet hylättiin, kun sen dopingnäytteestä löydettiin lääkeainejäämiä. Kilpailun voittajaksi julistettiin ruotsalainen Gigant Neo.
Voittajat 1920–2024 muokkaa
| Vuosi | Maa | Hevonen | Ohjastaja | Voittoaika |
|---|---|---|---|---|
| 1920 | |
Pro Patria | Theodor Monsieur | 31,4 |
| 1921 | |
Pro Patria | Theodor Monsieur | 28,0 |
| 1922 | |
Reynolds V | Marcel Gougeon | 29,2 |
| 1923 | |
Passeport | Paul Viel | 26,4 |
| 1924 | |
Passeport | Alexandre Finn | 26,1 |
| 1925 | |
Re Mac Gregor | C. Dessauze | 26,8 |
| 1926 | |
Uranie | Valentino Capovilla | 28,3 |
| 1927 | |
Uranie | Valentino Capovilla | 28,4 |
| 1928 | |
Uranie | Válentino Capovilla | 25,2 |
| 1929 | |
Templier | Augusto Butti | 25,4 |
| 1930 | |
Amazone B | Theodor Vanlandeghem | 26,1 |
| 1931 |  |
Hazleton | Otto Dieffenbacher | 27,1 |
| 1932 | |
Hazleton | Otto Dieffenbacher | 27,0 |
| 1933 | |
Amazone B | Theodor Vanlandeghem | 26,1 |
| 1934 |  |
Walter Dear | Charley Mills | 26,3 |
| 1935 | |
Muscletone | Alexandre Finn | 23,8 |
| 1936 | |
Javari | M. Perlbag | 24,8 |
| 1937 | |
Muscletone | Alexandre Finn | 23,8 |
| 1938 | |
De Sota | Alexandre Finn | 25,5 |
| 1939 | |
De Sota | Alexandre Finn | 23,9 |
| 1940 | ei järjestetty | |||
| 1941 | ei järjestetty | |||
| 1942 | |
Neulisse | C. Domergue | 32,4 |
| 1943 | |
Nebuleuse V | Raoul Simonard | 25,4 |
| 1944 | |
Profane | Alphonse Sourroubille | 27,3 |
| 1945 | |
Ovidius Naso | Roger Céran-Maillard | 23,7 |
| 1946 | |
Ovidius Naso | Roger Céran-Maillard | 24,3 |
| 1947 | |
Mistero | Romolo Ossani | 25,7 |
| 1948 | |
Mighty Ned | Vincenzo Antonellini | 24,0 |
| 1949 | |
Venutar | Ferdinand Réaud | 24,6 |
| 1950 |  |
Scotch Fez | Sören Nordin | 22,8 |
| 1951 | |
Mighty Ned | Alexandre Finn | 22,7 |
| 1952 | |
Cancannière | Jonel Chryriacos | 23,1 |
| 1953 |  |
Permit | Walter Heitmann | 23,2 |
| 1954 | |
Feu Follet X | Maurice Riaud | 21,9 |
| 1955 | |
Fortunato II | Roger Céran-Maillard | 21,8 |
| 1956 | |
Gélinotte | Charley Mills | 22,2 |
| 1957 | |
Gélinotte | Charley Mills | 22,2 |
| 1958 | |
Jamin | Jean Riaud | 20,0 |
| 1959 | |
Jamin | Jean Riaud | 20,5 |
| 1960 |  |
Hairos II | Willem Geersen | 21,3 |
| 1961 | |
Masina | François Brohier | 20,7 |
| 1962 | |
Newstar | Walter Baroncini | 20,3 |
| 1963 | |
Ozo | Roger Massue | 20,1 |
| 1964 | |
Nike Hanover | Johannes Frömming | 18,9 |
| 1965 | |
Ozo | Johannes Frömming | 20,5 |
| 1966 | |
Roquépine | Jean-René Gougeon | 18,6 |
| 1967 | |
Roquépine | Henri Levesque | 18,6 |
| 1968 | |
Roquépine | Jean-René Gougeon | 19,1 |
| 1969 | |
Upsalin | Louis Sauvé | 17,6 |
| 1970 | |
Toscan | Michel-Marcel Gougeon | 18,3 |
| 1971 | |
Tidalium Pélo | Jean Mary | 17,5 |
| 1972 | |
Tidalium Pélo | Jean Mary | 17,1 |
| 1973 | |
Dart Hanover | Berndt Lindstedt | 17,3 |
| 1974 | |
Delmonica Hanover | Johannes Frömming | 18,4 |
| 1975 | |
Bellino II | Jean-René Gougeon | 17,8 |
| 1976 | |
Bellino II | Jean-René Gougeon | 19,1 |
| 1977 | |
Bellino II | Jean-René Gougeon | 17,9 |
| 1978 | |
Grandpré | Pierre-Désiré Allaire | 16,9 |
| 1979 | |
High Echelon | Jean-Pierre Dubois | 18,2 |
| 1980 | |
Eleazar | Léopold Verroken | 18,2 |
| 1981 | |
Ideal du Gazeau | Eugène Lefèvre | 17,4 |
| 1982 | |
Hymour | Jean-Pierre Dubois | 16,9 |
| 1983 | |
Ideal du Gazeau | Eugène Lefèvre | 17,4 |
| 1984 | |
Lurabo | Michel-Marcel Gougeon | 17,0 |
| 1985 | |
Lutin d'Isigny | Jean-Paul André | 17,8 |
| 1986 | |
Ourasi | Jean-René Gougeon | 16,6 |
| 1987 | |
Ourasi | Jean-René Gougeon | 16,9 |
| 1988 | |
Ourasi | Jean-René Gougeon | 15,7 |
| 1989 | |
Queila Gédé | Roger Baudron | 15,5 |
| 1990 | |
Ourasi | Michel-Marcel Gougeon | 15,2 |
| 1991 | |
Ténor de Baune | Jean-Baptiste Bossuet | 15,5 |
| 1992 | |
Verdict Gédé | Jean-Baptiste Bossue | 16,6 |
| 1993 | |
Queen L | Stig H. Johansson | 15,8 |
| 1994 |  |
Sea Cove | Jos Verbeeck | 15,0 |
| 1995 | |
Ina Scot | Helen A. Johansson | 14,7 |
| 1996 | |
Coktail Jet | Jean-Étienne Dubois | 15,5 |
| 1997 | |
Abo Volo | Jos Verbeeck | 14,6 |
| 1998 | |
Dryade des Bois | Jos Verbeeck | 14,3 |
| 1999 | |
Moni Maker | Jean-Michel Bazire | 14,3 |
| 2000 | |
Général du Pommeau | Jules Lepennetier | 12,6 |
| 2001 | |
Varenne | Giampaolo Minnucci | 13,7 |
| 2002 | |
Varenne | Giampaolo Minnucci | 12,9 |
| 2003 | |
Abano As | Jos Verbeeck | 15,1 |
| 2004 | |
Késaco Phedo | Jean-Michel Bazire | 12,3 |
| 2005 | |
Jag de Bellouet | Christophe Gallier | 12,6 |
| 2006 | |
Gigant Neo | Dominik Locqueneux | 12,5 |
| 2007 | |
Offshore Dream | Pierre Levesque | 12,0 |
| 2008 | |
Offshore Dream | Pierre Levesque | 12,1 |
| 2009 | |
Meaulnes du Corta | Franck Nivard | 12,5 |
| 2010 | |
Oyonnax | Sébastien Ernault | 12,4 |
| 2011 | |
Ready Cash | Franck Nivard | 12,1 |
| 2012 | |
Ready Cash | Franck Nivard | 12,0 |
| 2013 | |
Royal Dream | Jean-Philippe Dubois | 11,9 |
| 2014 | |
Maharajah | Örjan Kihlström | 13,3 |
| 2015 | |
Up And Quick | Jean-Michel Bazire | 12,2 |
| 2016 | |
Bold Eagle | Franck Nivard | 11,4 |
| 2017 | |
Bold Eagle | Franck Nivard | 11,2 |
| 2018 | |
Readly Express | Björn Goop | 11,2 |
| 2019 | |
Belina Josselyn | Jean-Michel Bazire | 11,7 |
| 2020 | |
Face Time Bourbon | Björn Goop | 11,5 |
| 2021 | |
Face Time Bourbon | Björn Goop | 10,8 |
| 2022 | |
Davidson du Pont | Nicolas Bazire | 11,3 |
| 2023 | |
Hooker Berry | Jean-Michel Bazire | 11,7 |
| 2024 | |
Idao de Tillard | Clément Duvaldestin | 11,6 |
Suomalaishevoset Prix d’Amériquessa muokkaa
- 1979 Charme Asserdal - Heikki Korpi, Uno Boy - Veijo Heiskanen
- 1984 Keystone Patriot - Ulf Nordin
- 1994, 1995, 1996 Houston Laukko - Jorma Kontio
- 1999 Louise Laukko - Dominik Locqueneux
Lähteet muokkaa
- Prix d'Amérique vuosina 1974-2008 ravia.fi [vanhentunut linkki]
- Vähän tätä ja hieman tuota Prix d'Ameriquesta ravia.fi [vanhentunut linkki]
- sukuposti.net
- http://yle.fi/urheilu/ruotsi_sai_toisen_zlatanin/7053091
Viitteet muokkaa
- ↑ Ville Toivonen: Klassikkokisassa on edessä sukupolvenvaihdos – Isäntämaan hevoset ennakkoon niskan päällä Iltalehti. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Hippodrome Paris-Vincennes Tripadvisor. Viitattu 28.1.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Prix d’Amérique Wikimedia Commonsissa
