Wikipedia

Idänvirpiangervo

putkilokasvilaji

Idänvirpiangervo eli virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia) on pensasangervojen sukuun kuuluva laji, jota käytetään koristekasvina.

Idänvirpiangervo
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Pensasangervot Spiraea
Laji: chamaedryfolia
Kaksiosainen nimi

Spiraea chamaedryfolia
L.[1]

Katso myös

  Idänvirpiangervo Wikispeciesissä
  Idänvirpiangervo Commonsissa

Kuvaus muokkaa

Idänvirpiangervo on 0,5–2 metriä korkea tiheäversoinen ja kaarevahaarainen pensas, joka kasvattaa maarönsyjä. Varret ovat kaljuja. Nuoret haararangat ovat usein polvekkeisesti mutkaisia. Lehtilapa on muodoltaan puikea. Lehden laita on tyvipuolelta ehyt ja kärkipuolelta isohampainen tai lähes liuskainen. Lehdet ovat päältä kaljuja ja alta vähän karvaisia. Syysväritys on keltainen.

Kukinnot ovat sarjamaisia tai huiskiloita, jotka sijaitsevat edellisvuoden versoissa. Teriö on valkoinen ja heteet terälehtiä pidempiä. Hedelmä on kalju tuppilo.[1][2][3][4]

Levinneisyys muokkaa

Idänvirpiangervo kasvaa alkuperäisenä Kaakkois-Euroopassa ja Itä-Siperiassa. Se on monin paikoin viljelyjäänne.[1][2]

Käyttö muokkaa

Idänvirpiangervoa käytetään puisto-, suoja- ja aidannepensaana vapaasti kasvavissa aidanteissa, mutta sitä voi käyttää myös leikattuna pensasaitana. Suomessa idänvirpiangervo on kestävä vyöhykkeillä I–VII.[1][4]

Muunnoksia muokkaa

  • Spiraea chamaedryfolia var. flexuosa – amurinvirpiangervo[5]
  • Spiraea chamaedryfolia var. ulmifolia – lumiangervo. Lumiangervolla on isompi ja puolipallomainen kukinto sekä isommat yksittäiset kukat kuin idänvirpiangervolla.[1][4]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
  2. ↑ a b Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. ↑ Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1.
  4. ↑ a b c Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.
  5. ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Idänvirpiangervo&oldid=21420614”