Imax

IMAX (lyhenne sanoista Image Maximum) on kuvan- ja äänenlaadultaan korkealaatuinen elokuvien kuvaus- ja esitystekniikka, jota käytetään pääasiassa sellaisissa dokumenttielokuvissa, joissa elokuvan kokeminen nousee yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin itse ohjelman sisältö (esimerkiksi ulkoavaruudessa tai veden alla kuvatut dokumentit). Vuonna 2016 Imax-teattereita oli maailmassa kuutisensataa, joista noin puolet alan nopeimmin kasvavalla markkinalla Kiinassa.

Imax-teatteri Lontoossa yöaikaan.

Imax-filmiruudun koko verrattuna perinteiseen 35 millimetrin filmin antamaan ruutukokoon.

Imax-elokuvat kuvataan 65 mm:n kameranegatiiville niin, että filmi kulkee kamerassa vaakasuuntaan. Tällöin filmiruudun pinta-ala on 8,3 kertaa 35 mm:n elokuvaruudun kokoinen. Filmi kulkee kamerassa 15 reikäparia kerrallaan, mikä tarkoittaa että kuvattaessa 24 ruutua sekunnissa filmiä kuluu noin 103 metriä minuutissa. Ruutukoko mahdollistaa todella terävän, syvän ja todentuntuisen kuvan. Imax-kokemukseen olennaisesti kuuluvaa kuusikanavaista ääntä ei tallenneta filmin reunaan, vaan erillisellä kameran ja esitysprojektorin kanssa synkronoidulla äänilaitteistolla.

Imax-elokuvia esitetään pääasiassa formaatille omistetuissa teattereissa 70 millimetrin filmiltä, joka kulkee projektorissa vaakasuuntaan. Koska Imax-elokuvissa yleisö on tavallista lähempänä valkokangasta ja valkokangas on suuri, kuva kattaa katsojan koko näköalueen ja täten elokuvakokemus on yleensä paljon kokonaisvaltaisempi.

Imax-formaatin on kehittänyt kanadalainen Imax Corporation. Yritys myös valmistaa Imax-tekniikkaa ja tuottaa sille elokuvia.

Imax Dome (alkuperäiseltä nimeltään Omnimax) on Imax-formaatin muunnelma, jossa kamerassa ja projektorissa käytetään kalansilmäobjektiivia ja filmi projisoidaan kupolin muotoiselle valkokankaalle, jolloin kuva täyttää katsojan koko näkökentän. Formaattia käytetään pääasiassa planetaarioissa. Imax 3D -formaatissa kuvatut elokuvat puolestaan voidaan esittää katsojalle polarisaatiolasien avulla kolmiulotteisena.

Historia

Eri filmikokojen vertailua Imaxiin. Imax-järjestelmässä 65 mm:n filmi kulkee kamerassa vaakasuoraan.

Imax-järjestelmän kehittivät kanadalaiset Graeme Ferguson, Roman Kroitor ja Robert Kerr. Heidän tarkoituksenaan oli keksiä parempi vastine Cinerama-järjestelmälle. Ensimmäinen Imax-filmi, nimeltään Tiger Child, sai ensiesityksensä vuonna 1970 Expo '70 -tapahtumassa Japanin Osakassa. Seuraavana vuonna kolmikko perusti ensimmäisen pysyvän Imax-teatterin Torontoon. Vuonna 1973 paljastettiin Imax-muunnelma Imax Dome, kun sillä tehty elokuva Garden Isle sai ensiesityksensä. Ensimmäinen pysyvä Imax Dome -kokoonpano asennettiin San Diegon Balboa Parkiin Yhdysvalloissa samana vuonna. Vuonna 1986 tuotiin julki toinen Imax-muunnelma, Imax 3D.

Imax-teattereiden ohjelmisto koostui pitkään lähinnä suoraan Imax-formaatille kuvatuista dokumenttielokuvista, tai Imax-elokuviin verrattuna huonolaatuisista 35 mm:n filmille kuvatuista elokuvista, jotka siirrettiin 70 mm:n Imax-formaattiin optisesti. 1990-luvun lopussa pitkistä fiktioelokuvista alettiin kuitenkin saada kunnollisia Imax-versioita: vuonna 1999 Disneyn Fantasia 2000 tehtiin suoraan Imaxille, ja sen jälkeen myös monista muista digitaalisista animaatioelokuvista tehtiin normaalien 35 mm:n esityskopioiden lisäksi korkealaatuiset Imax-versiot. Vuonna 2002 julkaistiin ensimmäinen DMR-tekniikkaa käyttävä Imax-elokuva, Apollo 13 (1995). DMR-menetelmällä pystyttiin tuottamaan korkealaatuisia Imax-kopioita elokuvista, jotka on alun perin kuvattu 35 mm:n filmille, vaikkakaan niiden kuvanlaatu ei ollut yhtä tarkka kuin ns. aitojen Imax-elokuvien. Tämän jälkeen Imax-teattereihin on tuotu useita Hollywood-fiktioelokuvien DMR-kopioita, kuten Tähtien sota -elokuvat ja Matrix-elokuvasarjan kaksi viimeistä osaa.

Ohjaaja Christopher Nolan ja Imax-kamera Dunkirk-elokuvan kuvauksissa.

2000-luvun lopulta alkaen joihinkin suuren budjetin Hollywood-elokuviin, kuten Yön ritari (2008), Transformers: Kaatuneiden kosto (2009) ja Yön ritarin paluu (2012), on kuvattu joitain jaksoja aidossa Imax-formaatissa. Formaatin raskauden ja kalleuden vuoksi pitkiä näytelmäelokuvia ei ole kuvattu kokonaan Imax-kameroilla juuri laisinkaan: ensimmäiset vastaavat tuotannot ovat Marvel Studiosin Avengers: Infinity War (2018) ja sen jatko-osa Avengers: Endgame (2019).

Imax-teattereita oli vuonna 2006 yhteensä 265 maailman 38 maassa. Nopeimmin kasvava markkina on Kiina, jossa niitä kesäkuussa 2016 oli jo yli 300, eli enemmän kuin koko maailmassa vuosikymmen aiemmin.

Vuonna 2016 Imax Corporation teki historiansa suurimman kaupan, kun maailman suurin elokuvateatteriyhtiö Wanda Group tilasi 150 Imax-teatteria sijoitettaviksi eri puolille Kiinaa. Ennestään Wanda-ryhmällä on jo saman verran Imax-teattereita eri Aasian maissa. Imax Corporation ja Wanda Group ovat myös tuottaneet useita kiinalaisia toimintaelokuvia teattereissa esitettäviksi.

Imax 3D -teatteri Eilatissa.

Digitaalinen Imax

Vuonna 2023 koko maailmassa oli jäljellä enää 48 toimivaa Imax-filmiprojektoria. Digitaalisia Imax-teattereita oli yli 700.

Suomessa

Syksyllä 2018 Helsingin Itikseen avattiin Imax-teatteri. Itiksen Imax-salissa ei ole 70-millistä Imax-filmiprojektiota, vaan teatteri on toteutettu digitaalisen Imaxin tekniikalla, joka perustuu 4K-laserprojektorin käyttöön.

Tekniset ominaisuudet

Kuva

Imax-kamera esillä Montrealin tiedekeskuksessa.

Perinteisen filmipohjaisen Imaxin tekniikka perustuu 65 millimetrin filmiin, jolla saavutetaan hyvin korkea erottelukyky. Toisin kuin perinteisessä 70 mm:n formaatissa, Imaxissa 65 mm:n negatiivi valotetaan ja projisoidaan kuljettamalla sitä vaakasuunnassa.

Imax-kamera käyttää 170 metrin keloja 65 mm:n filmiä, jolle mahtuu noin 90 sekuntia elokuvaa. Filmissä on yhtä kuvaruutua kohden 15 perforaatiota, jolloin kuvasuhteeksi tulee 1,43:1. Yhden kuvaruudun leveys on noin 7 cm ja korkeus 5,3 cm, kun vastaavat mitat esimerkiksi 35 mm:n filmissä ovat 2,2 cm ja 1,6 cm. Esitysnopeus useimmissa Imax-elokuvissa on standardi 24 kuvaruutua sekunnissa, mutta formaatista on olemassa myös harvinainen Imax HD -versio, jonka kuvanopeus on 48 ruutua sekunnissa.

Imax-elokuvat esitetään 70 mm:n filmiltä, jotka käyttävät tavallista kestävämpää, Kodakin kehittämää Estar-pohjaista filmiä. Estar-filmeissä esimerkiksi perforaatioiden koko ei muutu kehityksessä käytettävien kemikaalien takia, jolloin filmin projisoiminen on sujuvampaa. Filmit eivät täten myöskään katkea helposti.

Filmin suuren koon takia esityskopiot ovat hankalia käsitellä: 40-minuuttisen Imax-filmin kelat painavat lähes 90 kg, ja ne sisältävät noin 5 300 metriä filmiä. Koneenhoitajat joutuvatkin yleensä käyttämään pientä nosturia kelojen vaihtamiseen.

Imax-projektoreissa käytettävä tekniikka on monilta osin 35 mm:n filmin projektoreita kehittyneempää. Niissä ei esimerkiksi esiinny juuri lainkaan kuvan tärinää, mikä olisi Imax-filmeissä erityisen häiritsevää kuvan suuren koon vuoksi. Projektoreissa käytetään lähes 15 kilowatin ksenonlamppua. Standardikokoinen Imax-teatterin valkokangas on noin 22 metriä leveä ja 16 metriä korkea, mutta vielä suurempiakin kankaita käytetään.

Ääni

Imax-teattereissa äänentoisto tapahtuu 44 kaiuttimen avulla, joiden yhteisteho on 12 kilowattia.^lähde? Osa äänestä tulee valkokankaan takaa, valkokankaan pienien reikien läpi. Toisin kuin useimmissa muissa filmiformaateissa, Imax-esityskopioissa ääni ei ole filmillä, vaan se toistetaan erillisestä digitaalisesta äänilähteestä.

Aiheesta muualla

• Imax-yhtiön sivusto
• Tietomaan jättielokuvateatteri (Arkistoitu – Internet Archive)