Hyllos (m.kreik. Ὕλλος) oli kreikkalaisessa mytologiassa Herakleen ja Deianeiran poika ja Iolen puoliso, jonka tämä nai isänsä käskystä.[1]

Herakleen, jonka Zeus oli alun perin tarkoittanut olemaan Argoksen, Lakedaimonin ja Messenian Pyloksen hallitsija, oli Hera syrjäyttänyt juonikkuudellaan, ja kaikki valta oli valunut Eurystheuksen, Mykenen kuninkaan, käsiin. Herakleen kuoleman jälkeen hänen jälkipolvensa, herakleidit, pakenivat ensin kuningas Keyksin luo Trakhiiseen, ja sieltä edelleen Ateenaan, josta he saivat turvapaikan Eurystheukselta. Kun täällä Eurystheuksen vaatimukset jälkeläisten luovuttamisesta eivät tuottaneet tulosta, tämä hyökkäsi kaupunkiin, mutta kärsi tappion ja sai surmansa hyökkäyksessä.[2] Tämän seurauksena Hyllos veljineen hyökkäsi Peloponnesokseen, mutta he joutuivat lopettamaan sotaretkensä vuoden kuluttua ruton iskettyä joukkoihin. Niin he vetäytyivät Thessaliaan, jossa Aigimios, doorilaisten myyttinen kantaisä, jota Herakles oli aikanaan auttanut taistelussa lapiitteja vastaan, adoptoi Hylloksen, ja antoi Herakleelle antamansa lupauksen mukaisesti tämän osuuden, kolmasosa, valtakunnastaan. Aigimioksen kuoleman jälkeen tämän kaksi poikaa, Dymas ja Pamfylos, vapaaehtoisesti alistuivat Hylloksen valtaan, ja hänestä tuli doorilaisten hallitsija. Doorilaisten heimojen nimet tulevat näistä kolmesta kantaisästä. Halukkaana saamaan takaisin isänsä perinnön, Hyllos kysyi neuvoa Delfoin oraakkelilta, joka neuvoi häntä odottamaan ”kolmatta satoa”, ja sen jälkeen mennä Peloponnesokseen ”kapeaa merikäytävää pitkin”.[3]

Niin kolmen vuoden kuluttua Hyllos hyökkäsi Korintin kannasta pitkin lyödäkseen Atreuksen, Eurystheuksen seuraajan, mutta sai surmansa kaksinkamppailussa Ekhemoksen, Tegean kuninkaan kanssa.[4] Tätä toista yritystä seurasi kolmas Kleodaioksen, Hylloksen pojan,[5] komennossa ja neljäs Aristomakhoksen johtamana, mutta joka kerta retket päättyivät epäonnistumiseen. Lopulta Aristomakhoksen pojat Temenos, Kresfontes ja Aristodemos valittivat oraakkelille, että tämän neuvot olivat osoittautuneet kohtalokkaiksi kaikille, jotka olivat niitä seuranneet. He saivat vastauksen, että ”kolmas sato” tarkoitti kolmatta sukupolvea, ja ”kapea käytävä” Rhiumin salmea. Näillä ohjeilla herakleidit saivat vihdoin Peloponnesoksen vallattua.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.7.7 (engl. käännös).
  2. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.32.6 (engl. käännös).
  3. a b Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.8.2 (engl. käännös).
  4. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.58.1–4 (engl. käännös).
  5. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 3.15.10 (engl. käännös).