Huuliltaluku
Huuliltaluku tai huulioluku on puheen päättelemistä puhujan kasvonalueen, kuten huulten ja leuan, liikkeitä seuraamalla[1]. Kielen äänteistä suurin osa muodostetaan suulla tai suu osallistuu äänteen tuottamiseen, mikä mahdollistaa huuliltaluvun. Termiä huulioluku käytetään useimmiten viittomakielten huulion tulkitsemisesta.
Huuliltaluku ei ole koskaan täysin varmaa, sillä jotkut äänteet, kuten h-äänne, eivät näy huuliossa. Siten yksittäiset sanat näyttävät täysin samalta, kuten tahti ja tatti. Suurin osa huuliltaluvusta on arvaamista ja päättelyä. Jos tuntee keskustelun aiheen, huuliltaluku on helpompaa.
Huuliltalukua käyttää pääasiallisena kommunikointikeinonaan suurin osa kuuroutuneista ja huonokuuloisista. Huuliltalukua hyödyntävän henkilön kanssa on tärkeä puhua normaalilla äänenvoimakkuudella, sillä huutaessa huulio vääristyy ja huuliltaluku vaikeutuu.
Myös kuulevat käyttävät tietämättään huuliltalukua hyödykseen puhutun viestin ymmärtämisessä. Koska jokainen näkevä on nähnyt koko elämänsä ajan suun liikkeitä, alitajuisesti kaikki osaavat yhdistää äänteet ja suun liikkeet toisiinsa. Tämän huomaa silloin, kun huulten liike ja puhe eivät vastaa toisiaan, kuten dubatuissa elokuvissa. Varsinaiseen huuliltalukuun ilman ääntä tarvitaan kuitenkin harjoitusta.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Kommunikaatio Kuuloliitto. Viitattu 13.7.2020.