Huojuva talo (televisiosarja)

Huojuva talo on syksyllä 1990 ensiesitetty, Yle TV2 -kanavan teatteritoimituksen tuottama viisiosainen draamasarja, joka perustuu Maria Jotunin samannimiseen romaaniin. Käsikirjoituksen laati sen pohjalta Maaria Koskiluoma ja sarjan ohjasi Eija-Elina Bergholm. Avioliittodraaman pääosia näyttelevät Kari Heiskanen ja Sara Paavolainen, jotka olivat sarjan tekoaikaan aviopari myös tosielämässä.[1][2]

Huojuva talo
Kestoaika 290 min
Pääosissa Kari Heiskanen
Sara Paavolainen
Alkuperämaa Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko Yle TV2
Esitetty 7. lokakuuta 1990 –
Tuotanto
Ohjaaja(t) Eija-Elina Bergholm
Käsikirjoittaja(t) Maaria Koskiluoma
Maria Jotuni (romaani)
Tuotantoyhtiö(t) Yle TV2 Teatteritoimitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

1930-luvun taitteeseen sijoittuvassa tarinassa nuori tutkija Eero Markku ja ylioppilas Lea Horni ajautuvat juhannusyönä yhteen ja perustavat perheen. Eero osoittautuu kuitenkin väkivaltaiseksi, ja samaan aikaan myös yhteiskunnassa ja maailmassa kuohuu.[3]

Rooleissa

muokkaa
 Sara Paavolainen  Lea Markku, o.s. Horni  
 Kari Heiskanen  Eero Markku  
 Jaana Järvinen  Toini Helio, o.s. Horni  
 Sinikka Sokka  Ester Paasio, o.s. Saari  
 Raimo Grönberg  Aulis Helio 

Tuotanto

muokkaa

Seitsemän vuotta ennen tv-sarjaa ohjaaja Eija-Elina Bergholm ja dramaturgi Maaria Koskiluoma olivat tehneet Huojuvan talon Lappeenrannan kaupunginteatteriin[4].

Sarjan kuvauksia tehtiin vuoden verran, keväästä 1988 kevääseen 1989, ja materiaali koostui 3 016 otoksesta. Pääosanäyttelijät Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen ovat kertoneet urakan olleen psyykkisesti erittäin raskas[5].

Vastaanotto

muokkaa

Sarjanäytelmä palkittiin Yleisradion sivistyspalkinnolla, valtion elokuvapalkinnolla, Telvis-patsaalla ja Jussi-kunniakirjalla.[1] Sara Paavolainen sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon Monte Carlon kansainvälisillä tv-festivaaleilla[6].

Helsingin Sanomien tv- ja teatterikriitikko Jukka Kajava kehui sarjaa koskettavaksi ja kaikilta ilmaisualueiltaan huolella tehdyksi: ”Huojuva talo kertoo ihmisestä ymmärtämisen ja tietämisen arvoisia asioita. Ne eivät ole kauniita, mutta eivät sen rumempia kuin todellisuuskaan. Siksi Huojuvan talon suurta traagisuutta kestää.”[4]

Katsojapalautteessa kiinnitettiin paljon huomiota perheen äidin voimattomaan alistumiseen perheväkivallan edessä[5].

Lähteet

muokkaa
  1. a b ”TV1”, Vuosikirja 1990–1991, s. 36–37, 42. Yleisradio, 1991. Teoksen verkkoversio (PDF).
  2. Kari Heiskasen kommentit tv-dokumentissa ”Isoja ja intiimejä tarinoita”, osa 3 Televisioteatterista kertovassa tv-sarjassa Suomen suurin teatteri (Yle, 2011). Yle Areena
  3. Huojuva talo areena.yle.fi. Viitattu 8.9.2024.
  4. a b Kajava, Jukka: Huojuvan talon totuudellisuus koskettaa rankasti. Helsingin Sanomat, 7.10.1990, s. 117. Näköislehti (maksullinen).
  5. a b Moring, Kirsikka: Elämää kiviporan tärinässä. Helsingin Sanomat, 3.11.1990, s. 73. Näköislehti (maksullinen).
  6. Vuosikirja 1991-1992, s. 35. Yleisradio, 1992. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 8.9.2024).