Avaa päävalikko
Huến taistelu
Osa Vietnamin sotaa ja Tet-hyökkäystä
Kartta joukkojen asemista taistelun alkupuolella.
Kartta joukkojen asemista taistelun alkupuolella.
Päivämäärä:

31. tammikuuta25. helmikuuta 1968

Paikka:

Huế, Etelä-Vietnam

Lopputulos:

Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin voitto

Osapuolet

Pohjois-Vietnamin lippu Pohjois-Vietnam
FNL Flag.svg Vietkong

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Etelä-Vietnamin lippu Etelä-Vietnam

Tappiot

yli 5 000 kaatunutta

Yhdysvaltain lippu 221 kaatunutta ja 1 364 haavoittunutta
Flag of South Vietnam.svg 384 kaatunutta ja 1 830 haavoittunutta

Huến taistelu oli 31. tammikuuta25. helmikuuta 1968 käyty taistelu Huến kaupungin omistuksesta Vietnamin sodan kommunistien toteuttaman Tet-hyökkäyksen aikana. Taistelusta tuli kiivaiden katutaistelujen takia Tet-hyökkäyksen verisin ja pisin molempien osapuolien kärsiessä suuret tappiot. Etelä-Vietnamin ja Yhdysvaltojen joukkojen onnistui lopulta vallata takaisin Pohjois-Vietnamin armeijan ja Vietkongin taistelun alussa osittain valtaama kaupunki.

Sisällysluettelo

TaustaMuokkaa

 
Huến kaupunki satelliittikuvassa.

Huến kaupunki oli Vietnamin pääkaupunki aina vuoteen 1945 saakka, jolloin keisari Bảo Đại lähti maanpakoon Pariisiin. Kaupungin historiallinen tausta teki siitä arvokkaan symbolisen kohteen Pohjois-Vietnamin armeijalle ja Vietkongille, jonka valtauksen toivottiin herättävän yleisen kapinan Etelä-Vietnamissa.[1] Huế sijaitsi muutaman kilometrin päässä rannikolta ja noin 100 kilometrin päässä etelään Etelä- ja Pohjois-Vietnamia erottaneelta demilitarisoidulta alueelta. kaupungissa oli ennen taistelujen alkamista noin 140 000 asukasta. Kaupungin sitadelli oli rakennettu vuonna 1802 ja sitä ympäröi vallihauta, sekä noin yhdeksän metriä korkea muuri. Sitadellin muurien itäpuolella oli tiheään rakennettu Gia Hoin kaupunginosa. Sitadelli sijaitsi kaupungin kahtia jakavan Parfyymijoen pohjoisrannalla ja sen etelärannalla sijaitsi Huến uudemmat kaupunginosat, sairaala ja vankila.[2]

TaisteluMuokkaa

Kommunistien hyökkäysMuokkaa

 
Haavoittunutta merijalkaväen sotilasta hoidetaan Huến taistelujen aikana.

Hieman ennen Tet-hyökkäyksen alkua vuonna 1968 Vietkong ja Pohjois-Vietnamin armeija olivat keskittäneet kaupungin ympärille 10 000 sotilasta, jotka aloittivat hyökkäyksen kaupunkiin kello kahden aikoihin aamuyöllä 31. tammikuuta. Harhautuksena Etelä-Vietnamin sotilaiksi naamioituneet pohjoisvietnamilaiset valtasivat kaupungin sitadellin länsiportin, jonka kautta kommunistit etenivät keisarillisen kompleksin alueelle.[1] Vietkongin jäseniä oli lisäksi soluttautunut kaupunkiin jo ennen hyökkäyksen alkamista.[2] Samaan aikaan heidän muut joukkonsa etenivät uuteen kaupunginosaan kaupungin läpi kulkevan joen etelärannalla. Kaupunki oli puolustettu heikosti ja kommunistit valtasivat nopeasti tärkeimmät kohteensa kaupungissa, kuten kaupungin vankilan, jonne oli säilötty 2 000 poliittista vankia ja 400 sotavankia. Vietkongin lippu nostettiin kaupungin sitadellin ylle aamunkoittoon mennessä. Pieni joukko amerikkalaisia sotilasneuvonantajia oli kuitenkin linnoittautunut Huến liikekeskustaan MACV:n tukikohtaan ja etelävietnamilaisen 1. divisioonan oli onnistunut torjua kommunistien hyökkäys heidän pääesikuntansa sitadellin sisällä. Lisäksi etelävietnamilaiset tiedustelujoukot pitivät hallussaan Tây Lộcin lentoasemaa. 1. divisioonan komentaja kenraali Ngô Quang Trưởng määräsi lopulta tiedustelujoukot puolustamaan divisioonan esikuntaa, mutta tästä huolimatta vaikutti aluksi siltä, etteivät hänen joukkonsa pystyisi jatkamaan vastarintaa kovin pitkään.[1]

TakaisinvaltausMuokkaa

 
Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaita etenemässä Huến kaduilla taistelun loppupuolella.

Amerikkalaisilla oli sijoitettuna merijalkaväen joukkoja Phú Bàin lentoasemalla noin 16 kilometrin päässä Huếsta ja ne määrättiin tukemaan joukkoja kaupungissa.[1] Muita reservin joukkoja ei tahdottu aluksi käyttää, koska kenraali William Westmoreland uskoi kommunistien hyökkäävän pian Khe Sanhia vastaan.[2] Joukkojen etenemistä kaupunkia kohti hidasti merkittävästi kommunistien vastahyökkäykset ja rakettituli. Panssarivaunujen tukeman merijalkaväen onnistui kuitenkin lopulta saapua MACV:n tukikohdalle etelästä iltapäivään mennessä. Merijalkaväki eteni edelleen kaupunkia halkovan joen etelärannalle, jossa he yrittivät ylittää joen ylittävän sillan. Vihollisen tuli pakotti heidät vetäytymään takaisin MACV:n tukikohdalle, jonka kommunistit piirittivät yöllä. Aamulla 1. helmikuuta amerikkalaiset ja etelävietnamilaiset olivat koonneet täydennyksiä kaupungin ympärille ja aloittivat etenemisen tuntematta hyvin vietkongin tai pohjoisvietnamilaisten joukkojen kokoa, tai niiden asemia. MACV:n tukikohdassa piiritetyt joukot yrittivät turhaan vallata asemia liikekeskustassa ja etelästä saapuvia täydennyksiä hidasti ankarat katutaistelut kommunistien kanssa. Joen pohjoispuolella sitadelilla etelävietnamilaiset eivät olleet saaneet lainkaan täydennyksiä, mutta heidän onnistui silti murtaa piirityksensä ja vallata uudelleen lentoasema, jolloin heitä saatettiin täydentää helikoptereilla.[1] Kommunistien asema kaupungissa alkoi hitaasti muuttua entistä tukalammaksi ja paikallinen esikunta pyysi Hanoista lupaa vetäytyä kaupungista. Ne saivat kuitenkin määräyksen jatkaa taistelua muualla Etelä-Vietnamissa tehtyjen hyökkäysten tukena. Joukoille luvattiin kuitenkin täydennyksiä, joita Pohjois-Vietnamin ilmavoimien onnistui pudottaa kaupunkiin huonosta säästä ja vihollisen ilmaylivoimasta huolimatta Iljušin Il-14 -lentokoneilla, joista neljä menetettiin lentojen aikana.[2] Amerikkalaiset olivat aluksi päättäneet olla käyttämättä ilmapommituksia ja tykistöä säästääkseen kaupungin siviiliväestöä ja sen historiallisia rakennuksia, mutta päätös kumottiin kun kaupunkiin etenevien joukkojen eteneminen osoittautui hitaaksi helmikuun alkupuolella.[1] Ajoittain joukot etenivät vain parisataa metriä päivittäin ja molemmat osapuolet käyttivät katutaistelujen aikana kyynelkaasua.[2] Amerikkalaisten ilmaiskuja hankaloittivat pitkään monsuunipilvet, jotka rakoilivat 21. helmikuuta. Ilmaiskujen mahdollistuminen merkitsi käännekohtaa taistelussa ja saman päivän aikana kommunistit menettivät suurimman osan sitadellin alueesta. Viimeiset kommunistijoukot sitadellin kaakkoisosassa määrättiin vetäytymään yön pimeydessä. Viimeiset operaatiot sitadellin ja uuden kaupungin alueella toteutettiin 25. helmikuuta[1] ja Huế julistettiin virallisesti turvalliseksi 2. maaliskuuta.[2]

SeurauksetMuokkaa

 
Vietnamilaiset siviilit pakenevat taisteluja.

Huến taistelu oli pisin ja verisin Tet-hyökkäykjsen taisteluista.[2] Sitadelli, puolet Huến liikekeskustasta ja lähes kaikki kaupungin historialliset kohteet tuhoutuivat taistelujen aikana. Molemmat osapuolet kärsivät huomattavia tappioita.[1] Yhdysvaltain maavoimat menetti 74 miestä kaatuneina ja 507 haavoittuneina ja merijalkaväki vastaavasti 147 kaatuneina ja 857 haavoittuneina. Etelä-Vietnamin tappiot olivat 384 kaatunutta ja 1 830 haavoittunutta. Pohjois-Vietnam ja Vietkong menettivät kaatuneina yli 5 000 miestä ja tuntemattoman määrän haavoittuneina. Lisäksi amerikkalaiset ja etelävietnamilaiset ottivat 89 sotavankia. 26 helmikuuta löydettiin myös ensimmäinen kommunistien siviiliuhrien joukkohauta. Vietkongin jäsenet olivat surmanneet vihollisikseen mieltämiä ihmisryhmiä, kuten ulkomaalaisia, uskonnollisia tai poliittisia johtajia, sekä muita "taantumuksellisia elementtejä". Haudoista löydettiin lopulta yhteensä 2 810 henkilön ruumiit ja joidenkin tutkijoiden mukaan surmattujen määrä saattaa olla jopa 5 700. Monet siviilit saivat lisäksi surmansa jäädessä eri osapuolten tulen väliin ja 116 000 kaupungin asukasta oli jäänyt taistelun jälkeen kodittomaksi.[2]

Vuonna 2004 käytyä Fallujan toista taistelua verrattiin aikanaan Huến taisteluun.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h The Vietnam War: The Definitive Illustrated History, s. 190-193. DK, 2017. ISBN 978-1-4654-5769-1. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of the Vietnam War, s. 516-519. Toinen painos. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-1-85109-960-3. (englanniksi)
  3. Tony Karon: The Grim Calculations of Retaking Fallujah Time. Viitattu 21.12.2017. (englanniksi)