Hr. Ms. Isaac Sweers (1940)
Hr. Ms. Isaac Sweers (viirinumero G83) oli Alankomaiden kuninkaallisen laivaston Gerard Callenburgh -luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Hr. Ms. Isaac Sweers | |
---|---|
Hr. Ms. Isaac Sweers |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Koninklijke Maatschappij De Schelde, Vlissingen, Alankomaat |
Kölinlasku | 26. marraskuuta 1938 |
Laskettu vesille | 16. maaliskuuta 1940 |
Palveluskäyttöön | 29. toukokuuta 1941, John I. Thornycroft and Company, Woolston |
Poistui palveluskäytöstä | upotettu 13. marraskuuta 1942 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
1 604 t (standardi) 2 228 t (max) |
Pituus | 107 m |
Leveys | 10,6 m |
Syväys | 2,8 m |
Koneteho | 45 000 hv |
Nopeus | 37,5 solmua |
Aseistus | |
Aseistus |
6 x 4" tykkiä kaksoistorneissa 4 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä 2 x .50" nelipiippuista ilmatorjuntakonekivääriä 8 x torpedoputkea |
Valmistus
muokkaa- Pääartikkeli: Gerard Callenburgh -luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin Koninklijke Maatschappij De Scheldestä Vlissingenistä, missä köli laskettiin 26. marraskuuta 1938. Alus laskettiin vesille 16. maaliskuuta 1940. Saksan hyökättyä Alankomaihin alankomaalainen hinaaja Zwarte Zee hinasi 10. toukokuuta edelleen keskeneräisen aluksen kaikkine dokumentteineen Britteinsaarille Downsiin, jonne ne saapuivat seuraavana päivänä. Alus siirrettiin seuraavana päivänä John I. Thornycroft and Companyn telakalle, jossa alus saatettiin palveluskelpoiseksi. Alus aseistettiin kuudella brittiläisellä 4 tuuman kaksoistorneihin asennetulla tykillä eikä alun perin suunnitelluilla viidellä 120 millimetrin tykillä. Aluksen apuaseina oli kaksi vakavoitua 40 millimetrin ilmatorjuntatykkiä, joilla kummallakin oli oma Hazemayer-tulenjohtokone. Evakuoidun dokumentaation avulla vastaava ilmatorjunnan tulenjohtojärjestelmä otettiin myöhemmin käyttöön Kuninkaallisessa laivastossa.[1]
Palvelus
muokkaaAlus otettiin palvelukseen 29. toukokuuta 1941 ensimmäisenä päällikkönään komentajakapteeni J. Houtsmuller. Alus lähti 24. kesäkuuta Southamptonista Plymouthin kautta Greenockiin ja edelleen Bristolin kanavaan, jossa se suoritti koeajot. Se jatkoi 5. heinäkuuta Scapa Flowhun koulutettavaksi, minkä jälkeen se liitettiin Greenockiin sijoitettuun 19. hävittäjälaivueeseen suojaamaan etelään matkanneita joukkojenkuljetussaattueita.
Elokuussa alus suojasi saattuetta WS10. Paluumatkalla alus suojasi hinaaja Zwarte Zeetä, joka hinasi Saksan laivaston sukellusveneen U-75 5. elokuuta torpedoimaa SS Cape Rodneya. Rahtialuksen upottua alukset palasivat satamiinsa. Saattuetta suojatessaan alus törmäsi 14. syyskuuta hävittäjä HMS Brocklesbyn kanssa, jolloin sen vasemman puoleinen potkuri vaurioitui.
Isaac Sweers lähti 17. syyskuuta Greenockista HMS Laforeyn, HMS Livelyn ja HMS Oribin kanssa ottaakseen osaa operaatio Halberdiin. Matkan aikana alus sai määräyksen mainittujen hävittäjien sekä Puolan laivaston hävittäjien ORP Garlandin ja ORP Piorunin kanssa suojata taistelulaiva HMS Rodneyn Gibraltarille, jonne osasto saapui 24. syyskuuta. Suojanneet hävittäjät lähtivät vielä samana iltana länteen suojatakseen taistelulaiva HMS Nelsonia. Muutamaa tuntia myöhemmin hävittäjät kääntyivät takaisin ja ne läpäisivät Gibraltarin salmen yön pimeydessä. Osasto kohtasi 25. syyskuuta saattueen, joka joutui kaksi vuorokautta myöhemmin ilmahyökkäykseen.
Alus kääntyi 28. syyskuuta Force H:n mukana paluumatkalle. Seuraavana aamuna HMS Gurkha ilmoitti aluksen tutkan havainneen pinnalla olleen Italian laivaston sukellusveneen Diaspron ( ). Isaac Sweers ja Gurkha hyökkäsivät sukellusvenettä vastaan ilman tulosta. Osasto palasi 1. lokakuuta Gibraltarille.
Lokakuussa alus suojasi Freetownin ja Gibraltarin välisiä saattueita. Se liitettiin operaatio Perpetualin laivasto-osastoon, jonka muut alukset olivat HMS Malaya, HMS Hermione ja kuusi hävittäjää. Osaston tehtävänä oli suojata HMS Ark Royalin ja HMS Arguksen suorittamaa lentokonetäydennyksen toimittamista Maltalle. Osasto lähti 10. marraskuuta Gibraltarilta ja lentokoneet lähetettiin ilmaan kaksi päivää myöhemmin, minkä jälkeen osasto lähti paluumatkalle. Ark Royaliin osui 13. marraskuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-81 laukaisema torpedo ja seuraavana päivänä lentotukialus upposi.
Alus siirrettiin 26. marraskuuta 19. hävittäjälaivueen ensimmäiseen viirikköön, jonka mukana se torjui sukellusveneitä Gibraltarin länsipuolella. Alus määrättiin 11. joulukuuta palaamaan Britteinsaarille huollettavaksi, mutta se sai kuitenkin määräyksen siirtyä itäiselle Välimerelle. Alus liitettiin HMS Sikhin, HMS Legionin ja HMS Maorin muodostamaan 4. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se lähti Gibraltarilta. Samana yönä laivue sai tiedon partiossa olleelta Wellington-pommikoneelta, että kahden Italian laivaston risteilijän matkaamisesta etelään.
Laivue läpäisi 13. joulukuuta 30 solmun nopeudella Skerkin salmen havaiten alusten silhuetit Bonin niemimaan edustalla, jolloin ne aloittivat hyökkäyksen. Alukset upottivat Italian laivaston risteilijät Alberico da Barbianon ja Alberto da Giussanon. Taistelun aikana Isaac Sweers tulitti tykein lähietäisyydeltä Da Giussanoa ja laukaisi neljän torpedon viuhkan kohti torpedovene Cignoa, johon ei kuitenkaan saatu osumaa. Laivue jatkoi taistelun jälkeen matkaansa Maltalle, jonne se saapui vielä samana iltana.
Laivue lähti muutamaa päivää myöhemmin Maltalta Force K:n kanssa kohdatakseen nopean miinalaivan HMS Breconshiren, joka oli lähtenyt 15. joulukuuta Aleksandriasta suojauksensa kanssa. Alukset kohtasivat toisensa 17. joulukuuta. Osasto joutui toistuviin ilmahyökkäyksiin, mutta ei kärsinyt tappioita. Osasto joutui illalla Italian laivasto-osaston tykkituleen, jolloin se joutui vaihtamaan kurssinsa etelämmäksi. Osasto saapui Maltalle 18. ja 19. joulukuuta välisenä yönä, minkä jälkeen Isaac Sweers aloitti matkansa Aleksandriaan.
Alus lähti 16. tammikuuta 1942 Alesandriasta suojaten kolmen hävittäjän kanssa Maltalle matkannutta neljän kauppa-aluksen muodostamaa saattuetta MW8B. Tehtävän aikana Saksan laivaston sukellusvene U-133 torpedoi 17. tammikuuta Gurkhan, jonka Isaac Sweers otti hinaukseen. Alus pelasti tuhoontuomitun aluksen koko 240 hengen miehistön, jonka se kuljetti Tobrukiin.
Operaatio Soihdun aikana alukseen osui 14. marraskuuta kaksi sukellusvene U-341:n laukaisemaa torpedoa, jotka upottivat aluksen. Aluksen mukana menehtyi 108 miestä kaikkiaan 194 hengen miehistöstä.
Aluksen päälliköt
muokkaa- J. Houtsmuller 24. toukokuuta – 30. joulukuuta 1941
- W. Harmsen 30. joulukuuta 1941 – 13. marraskuuta 1942
Lähteet
muokkaa- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Whitley, M. J. s. 213-214
Alankomaiden laivasto |
Gerard Callenburgh - Isaac Sweers - Tjerk Hiddes - Philips van Almonde |
---|---|
Saksan laivasto |
ZH-1 - ZH-1 |
Edeltäjä: Admiralen-luokka – Seuraaja: Holland-luokka |