Avaa päävalikko

U-81 oli Saksan laivaston VIIC-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.

U-81
U-81:n komentaja Friedrich Guggenberger lokakuussa 1941
U-81:n komentaja Friedrich Guggenberger lokakuussa 1941
Alustyyppi Tyypin VIIC sukellusvene
Miehistö 44-52
Telakka Bremer Vulkan, Bremen-Vegesack
Käyttöönotto 26. huhtikuuta 1941
Poistettu käytöstä uponnut 9. tammikuuta 1944
Mitat
Uppouma 769 t (pinnalla)
871 t (sukelluksissa) tonnia
Pituus 67,1 m
Leveys 6,2 m
Syväys 4,74 m
Nopeus 17,7 solmua (32,8 km/h pinnalla)
7,6 solmua (14,1 km/h sukelluksissa) solmua
Toimintasäde 15 170 km (pinnalla)
150 km (sukelluksissa)
Voimanlähde
Koneisto kaksi ahdettua MAN, 6-sylinteristä, 4-tahtista M6V 40/46 dieselmoottoria
Teho 2 800-3 200 hv (2 400 kW)
Aseistus
Aseistus 5 × 533 mm torpedoputkea, joihin 14 torpedoa tai 26 TMA tai 39 TMB miinaa
1 x C35 88 mm/L45 -kansitykki, johon 220 laukausta
1 x C30 20 mm -ilmatorjuntatykki

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 25. tammikuuta 1939 ja aluksen kölin lasku tapahtui 11. toukokuuta 1940 Bremer Vulkanin telakalla. Alus laskettiin vesille 22. helmikuuta 1941 ja otettiin palveluskäyttöön 26. huhtikuuta ensimmäisenä komentajanaan yliluutnantti Friedrich Guggenberger.

PalvelusMuokkaa

PohjanmerelläMuokkaa

U-81 lähti toiselle purjehdukselleen Trondheimista Pohjanmerelle ja Pohjois-Atlantille. Alus havaitsi saattueen SC42, josta se upotti 9. syyskuuta SS Empire Springbuckin (5591 tonnia), joka vei syvyyksiin koko miehistönsä 42 upseeria ja miestä [1]. Seuraavana päivänä vene upotti MV Sally Maerskin. Sukellusvene saapui Brestiin Ranskaan.[2] Alus sai käskyn liittyä Välimerellä operoiviin sukellusveneisiin.

VälimerelleMuokkaa

U-81:n ensimmäinen yritys murtautua Gibraltarin salmesta Välimerelle 30. lokakuuta oli päättyä tuhoon, kun Britannian kuninkaallisten ilmavoimien 209. laivueen PBY Catalina -lentovene hyökkäsi aluksen kimppuun. Sukellusvene vaurioitui pahoin ja joutui palaamaan Brestiin korjattavaksi.

Välimerelle ja HMS Ark Royalin upotusMuokkaa

 
Torpedosta osuman saaneesta HMS Ark Royalista siirretään miehistöä HMS Legioniin. Alus upposi seuraavana päivänä.

Saksan laivaston esikunta päätti lähettää 4. marraskuuta toisen ryhmän sukellusveneitä Välimerelle. Ryhmään kuuluivat U-81, U-205, U-371 ja U-559 ja alukset lähtivät päämääränään La Spezia ja kulkivat Gibraltarin salmen lävitse.[3] Sukellusveneet U-81 ja U-205 havaitsivat 13. marraskuuta Force H:n Gibraltarin edustalla ja laukaisivat torpedoita aluksia kohti. Alukset eivät kyenneet tähystämään mahdollisia osumia, vaan joutuivat väistämään saattueen hävittäjien syvyyspommeja. HMS Ark Royaliin osui yksi torpedoista keskilaivaan. HMS Ark Royal upposi seuraavana päivänä osuman seurauksena. Sukellusveneet saapuivat 1. joulukuuta La Speziaan ja liitettiin osaksi 29. Sukellusvenelaivuetta.[4]

U-81:n seuraava purjehdus oli tapahtumaton. Alus lähti 4. huhtikuuta 1942 uudelle purjehdukselle itäiselle Välimerelle, jossa se upotti 16. huhtikuuta egyptiläiset Bab el Faragin ja Fatouh el Kherin, brittiläisen SS Caspian sekä Vapaan Ranskan laivaston sukellusveneidentorjuntatroolarin Vikingin. Alus upotti egyptiläiset Hefz el Rahmanin 19. huhtikuuta ja El Saadiahin 22. huhtikuuta. Sukellusvene purjehti 25. huhtikuuta Salamiin satamaan vietettyään merellä 22 vuorokautta. Seuraava purjehdus Salamiin edustalla oli merkityksetön. Vene upotti 10. kesäkuuta paluumatkallaan La Speziaan brittiläisen SS Havren.

U-81:n seuraava partiomatka suuntautui läntiselle Välimerelle. Matkalla alus upotti 10. marraskuuta brittiläisen SS Garlingen sekä operaatio Torchiin kuuluvista aluksista Alfred Holtin varustamon SS Maronin (6487 tonnia, 36.27°N, 00.55°W ) 13. marraskuuta.[5]

U-81:n seuraava purjehdus oli taas merkityksetön. Matkan jälkeen aluksen kotisatamaksi vaihdettiin Pola. Aluksen päällikkö vaihtui 25. joulukuuta, kun uudeksi päälliköksi määrättiin everstiluutnantti Johann-Otto Krieg.

U-81 lähti 30. tammikuuta 1943 Polasta. Alus vaurioitti 10. helmikuuta hollantilaista SS Saroenaa ja upotti seuraavana päivänä egyptiläiset Al Kasbanahin ja Sabah el Kheirin, libanonilaisen Husnin ja palestiinalaisen Dolphinin. Alus purjehti 19. helmikuuta Salamiin satamaan oltuaan merellä 21 vuorokautta. Seuraavalla purjehduksella alus upotti egyptiläiset Bourghiehin, Mawahab Allahin ja Rousdin.

U-81 upotti 17. kesäkuuta brittiläisen joukkojenkuljetusalus SS Yoman ja 25. kesäkuuta egyptiläisen Nisrin sekä seuraavana päivänä syyrialaiset Nellyn ja Toufic Allahin. Sukellusvene upotti 27. kesäkuuta kreikkalaisen SS Michaliosin, mutta joutui Latakian rannikkotykkien tulituksen kohteeksi.

U-81 osui 22. heinäkuuta seuraavalla matkallaan SS Empire Moonin, joka vietti sodan lopun telakalla.[6] Kolme seuraavaa purjehdusta olivat tapahtumaköyhiä. Alus upotti 18. marraskuuta SS Empire Dunstanin.

U-81 joutui 9. tammikuuta 1944 Yhdysvaltain pommikoneiden maaliksi Polassa. Alus upposi kahden miehistön jäsenen saadessa surmansa. Hylky nostettiin 22. huhtikuuta ja romutettiin.

Alus suoritti palveluksensa aikana 17 partiomatkaa, upotti 23 alusta (yhteensä 63 289 tonnia) ja vaurioitti lisäksi kahta (yhteensä 14 143 tonnia).

LähteetMuokkaa

  • Slader John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Slader s. 158
  2. MoD (Navy): The U-boat war in the Atlantic 1939-1945 s. 83
  3. Slader s. 165
  4. MoD (Navy): The U-boat war in the Atlantic 1939-1945 s. 90
  5. Slader s. 232
  6. Slader s. 256