Avaa päävalikko

Hopeakihlajaiset on Wilho Ilmarin ohjaama sota-ajan viihde-elokuva vuodelta 1942. Käsikirjoitus perustuu Klaus U. Suomelan aiheeseen, jolla hän osallistui käsikirjoituskilpailuun nimimerkillä Primo Amoroso[1]. Lea Joutseno esittää odontologian dosentin sihteeriksi värväytyvää opiskelijaa, jonka viehätysvoima puree miehiin.[2]

Hopeakihlajaiset
Hopeakihlajaiset.jpg
Ohjaaja Wilho Ilmari
Käsikirjoittaja Martti Larni
Perustuu Klaus U. Suomelan painamattomaan näytelmään Hopeakihlajaiset, kantaesitys: Suomen Kansallisteatteri 2.10.1941
Tuottaja Matti Schreck tuottaja (tuotannonjohto)
Risto Orko tuotantopäällikkö
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Uno Pihlström
Leikkaaja Elle Viljanen
Lavastaja Arvo Kotilainen
Pääosat Lea Joutseno
Paavo Jännes
Eine Laine
Liisa Tuomi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1942
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

NäyttelijätMuokkaa

 Lea Joutseno  … odontologian kandidaatti Raili Tervola  
 Paavo Jännes  … odontologian dosentti Einar Koskimaa  
 Eine Laine  … Annette Koskimaa  
 Liisa Tuomi  … Charlotta Elisabeth Sofia Koskimaa, ”Lotta”  
 Tapio Nurkka  … ylioppilas Viljo Koskimaa  
 Pentti Saares  … varatuomari Arvo Ahomies  
 Reino Valkama  … professori Juho Hirvas  
 Anni Aitto  … Nanny Tallvik, Annetten äiti  
 Rauha Rentola  … Ruusa, Koskimaan kotiapulainen  
 Arvi Tuomi  … teologian professori  
 Litja Ilmari  … Lotan luokanvalvoja  
 Varma Lahtinen  … vanha naismaisteri  
 Petter Väänänen  … kuraattori, uskonnonopettaja ”Pässi”  
 Eija Hiltunen  … ylioppilas Aino Palmu  
 Tapio Vilpponen  … mies Kalastajatorpalla  
 Kyösti Käyhkö  … opettaja  

TuotantoMuokkaa

Käsikirjoituskilpailussa sai ensimmäisen palkinnon Simo Penttilä ehdotuksellaan Kuollut mies rakastuu. Toimitusjohtaja Matti Schreckin päätöksestä elokuva tehtiin kuitenkin Suomelan ehdotuksesta, vaikka tuotantopäällikkö Risto Orko ei olisi halunnut sitä toteuttaa. Sota-ajan olosuhteet ja ajankohtaiset asiat eivät näy elokuvassa. Liisa Tuomella oli elokuvassa ensimmäinen suuri roolinsa.[1]Penttilän ehdotuksen ohjasi Ilmari Unho, ja sekin sai ensi-illan 1942.

Suomela teki näytelmästä myös romaanin Hopeakihlajaiset (1942).[1]

ArviotMuokkaa

Aikalaisarvioissa useat kriitikot vertasivat elokuvaa näytelmään, joka oli jo ehditty nähdä Kansallisteatterissa. Elokuva arvioitiin liian näytelmänomaiseksi, ja tarinan katsottiin toimivan paremmin teatterissa. Elokuvassa ei ollut osattu hyödyntää elokuvalle ominaisia keinoja, joskin ohjaaja Wilho Ilmari saa myös kiitosta.[3]

Eräs myöhemmän ajan kriitikko pitää Lea Joutsenon roolia hammaslääkärinä elokuvan ainoana valloittavana hahmona.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Hopeakihlajaiset Elonetissä Taustaa. Viitattu 12.6.2012.
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 4.5.2010, s. D 7.
  3. Hopeakihlajaiset Elonetissä Lehdistöarvioita, viitattu 5.6.2013.
  4. Päivän elokuvia. Tv-maailma 23/2012, s. 25.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.