Hopeakihlajaiset

vuoden 1942 elokuva

Hopeakihlajaiset on Wilho Ilmarin ohjaama sota-ajan viihde-elokuva vuodelta 1942. Käsikirjoitus perustuu Klaus U. Suomelan aiheeseen, jolla hän osallistui käsikirjoituskilpailuun nimimerkillä Primo Amoroso[1]. Lea Joutseno esittää odontologian dosentin sihteeriksi värväytyvää opiskelijaa, jonka viehätysvoima puree miehiin.[2]

Hopeakihlajaiset
Hopeakihlajaiset.jpg
Ohjaaja Wilho Ilmari
Käsikirjoittaja Martti Larni
Perustuu Klaus U. Suomelan painamattomaan näytelmään Hopeakihlajaiset, kantaesitys: Suomen Kansallisteatteri 2.10.1941
Tuottaja Matti Schreck tuottaja (tuotannonjohto)
Risto Orko tuotantopäällikkö
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Uno Pihlström
Leikkaaja Elle Viljanen
Lavastaja Arvo Kotilainen
Pääosat Lea Joutseno
Paavo Jännes
Eine Laine
Liisa Tuomi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 29. marraskuuta 1942
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

NäyttelijätMuokkaa

 Lea Joutseno  odontologian kandidaatti Raili Tervola  
 Paavo Jännes  odontologian dosentti Einar Koskimaa  
 Eine Laine  Annette Koskimaa  
 Liisa Tuomi  Charlotta Elisabeth Sofia Koskimaa, ”Lotta”  
 Tapio Nurkka  ylioppilas Viljo Koskimaa  
 Pentti Saares  varatuomari Arvo Ahomies  
 Reino Valkama  professori Juho Hirvas  
 Anni Aitto  Nanny Tallvik, Annetten äiti  
 Rauha Rentola  Ruusa, Koskimaan kotiapulainen  
 Arvi Tuomi  teologian professori  
 Litja Ilmari  Lotan luokanvalvoja  
 Varma Lahtinen  vanha naismaisteri  
 Petter Väänänen  kuraattori, uskonnonopettaja ”Pässi”  
 Eija Hiltunen  ylioppilas Aino Palmu  
 Tapio Vilpponen  mies Kalastajatorpalla  
 Kyösti Käyhkö  opettaja  

TuotantoMuokkaa

Käsikirjoituskilpailussa sai ensimmäisen palkinnon Simo Penttilä ehdotuksellaan Kuollut mies rakastuu. Toimitusjohtaja Matti Schreckin päätöksestä elokuva tehtiin kuitenkin Suomelan ehdotuksesta, vaikka tuotantopäällikkö Risto Orko ei olisi halunnut sitä toteuttaa. Sota-ajan olosuhteet ja ajankohtaiset asiat eivät näy elokuvassa. Liisa Tuomella oli elokuvassa ensimmäinen suuri roolinsa.[1]Penttilän ehdotuksen ohjasi Ilmari Unho, ja sekin sai ensi-illan 1942.

Suomela teki näytelmästä myös romaanin Hopeakihlajaiset (1942).[1]

ArviotMuokkaa

Aikalaisarvioissa useat kriitikot vertasivat elokuvaa näytelmään, joka oli jo ehditty nähdä Kansallisteatterissa. Elokuva arvioitiin liian näytelmänomaiseksi, ja tarinan katsottiin toimivan paremmin teatterissa. Elokuvassa ei ollut osattu hyödyntää elokuvalle ominaisia keinoja, joskin ohjaaja Wilho Ilmari saa myös kiitosta.[3]

Eräs myöhemmän ajan kriitikko pitää Lea Joutsenon roolia hammaslääkärinä elokuvan ainoana valloittavana hahmona.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Hopeakihlajaiset Elonetissä Taustaa. Viitattu 12.6.2012.
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 4.5.2010, s. D 7.
  3. Hopeakihlajaiset Elonetissä Lehdistöarvioita, viitattu 5.6.2013.
  4. Päivän elokuvia. Tv-maailma 23/2012, s. 25.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.