Hopeakääpä
Hopeakääpä (Cinereomyces lindbladii, ehdotettu nimi Canopora subfuscoflavida) on Suomessa eteläpainotteisesti ja harvinaisena tavattava kääpälaji. Hopeakääpä kasvaa kaikenlaisissa metsissä ja sillä on monia isäntäpuita: kuusi, mänty, pihta, raita ja muut lehtipuut. Käävän löytää pitkälle lahonneista rungoista sekä paksuista oksista ja sen aiheuttama valkolaho on pehmeää.[1][2]
| Hopeakääpä | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Gelatoporiaceae |
| Suku: | Cinereomyces |
| Laji: | lindbladii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cinereomyces lindbladii |
|
| Synonyymit | |
|
|
Hopeakäävän 1-3 vuotta elävä itiöemä on resupinaattinen, joskus varsinkin pystypinnalle portaita muodostava. Tuoreena kääpä on melko pehmeä, kuivana se muuttuu enemmän tanakan huopamaiseksi tai korkkimaiseksi ja kevenee. Nuori hopeakääpä on valkoinen, mutta vanhetessaan pillipinta harmaantuu suurelta osin ja vain reunus pysyy valkoisena. Pillejä mahtuu 3-4 millimetrille. Lohkopinnassa näkyvät valkea malto ja harmahtavat pillit. Hopeakäävässä ja sen aiheuttamassa lahossa on voimakas, pistävän hapan (korianterin) tuoksu, joka häviää pian kerätystä käävästä. Vertaa lajeihin: sirppikääpä, johon valkoisen hopeakäävän voi sekoittaa; alustanmyötäisenä kasvava tuhkakääpä, jonka pillit kuitenkin pienempiä sekä jolla mallon ja pillien väriero on selvempi.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 109-110. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
