Gay anthem eli vapaasti suomennettuna homohymni on suosittu kappale, josta on tullut laajalti suosittu etenkin homoseksuaalien keskuudessa, tai jotkin näistä kappaleista saattavat tulla hittikappaleiksi myös muulle HLBT- yhteisölle. Popular music” -lehden mukaan kaikkein perinteisin gay anthem kautta aikojen on Gloria Gaynorin kappale ”I will survive” vuodelta 1978.[1]

Kaikkia lauluja, jotka on merkitty "homohymneiksi", ei ole kirjoitettu varta vasten gay anthemeiksi, mutta ne sisältyvät tähän populaarimusiikin alaryhmään, jossa niistä on tullut erityisen suosittuja homoyhteisön keskuudessa. Esimerkiksi Village People n " YMCA ", [2] The Weather Girls 's " It's Raining Men ", Diana Rossin " I'm Coming Out " ja "Ain't No Mountain High Enough" sekä [3] ABBA:n " Dancing Queen " ovat klassisia homohymnejä.

Erityisten kappaleiden sijasta gay anthemeiden genre muistuttaa ennemminkin homomiehen henkilöpalvontaa, jossa korostuu etenkin diva-tyyliset popmusiikin laulajat, jotka ovat melkein aina naispuolisia homoikoneita. Nykyaikaisia esimerkkejä ovat Cher, Shirley Bassey, Cyndi Lauper, Britney Spears, Diana Ross, Mariah Carey, Whitney Houston, Céline Dion, Kylie Minogue, Madonna, Barbra Streisand, Donna Summer, Evelyn "Champagne" King, Tamar Braxton, Geri Halliwell, Christina Aguilera, Beyoncé, Jennifer Lopez, Shakira, Jessica Simpson, Lady Gaga, Katy Perry, Adele, Rihanna, Miley Cyrus, Demi Lovato, Selena Gomez ja Ariana Grande.

Lähteet muokkaa

  1. Tony: Gay anthemin anatomia: Homohumppaa vai aatteen paloa Retropop. 25.6.2019. Viitattu 3.1.2020.
  2. Perlman: "Y.M.C.A." (An Oral History) Spin magazine. May 27, 2008. Viitattu April 26, 2009.
  3. 25 Essential LGBTQ Pride Songs rollingstone.com. Arkistoitu heinäkuu 31, 2017. Viitattu July 30, 2017.