Avaa päävalikko

Homo sovieticus (pseudo-latinaa: ”neuvostoihminen”) on sarkastinen ja kriittinen termi. Se viittaa mieleltään tietynlaiseen ihmistyyppiin, joksi itäblokin bolševistiset ja sittemmin sosialistiset hallitukset pyrkivät ihmisen muokkaamaan.

HistoriaMuokkaa

Termin loi vuonna 1982 neuvostoliittolainen kirjailija ja sosiologi Aleksandr Zinovjev samannimisessä kirjassaan[1].

Ajatuksen, että neuvostojärjestelmä loisi uuden, paremman ihmisen, esittivät ensimmäisinä neuvostojärjestelmän kannattajat. He käyttivät termiä "uusi neuvostoihminen". Homo sovieticus kuitenkin omaa negatiivisia konnotaatioita ja se yhdistetään muun muassa seuraaviin:

  • Piittaamaton työnsä tuloksista (vrt. sanonta "He ovat maksavinaan meille, ja me olemme tekevinämme töitä"), ei tee aloitteita.
  • Ei piittaa yhteisestä omaisuudesta, tekee pikkuvarkauksia työpaikaltaan omaan käyttöön ja myytäväksi. Suositun venäläisen laulun säe "Kaikki kuuluu kolhoosille, kaikki kuuluu minulle" tarkoittaa, että yhteismaatilojen väki omi tilan omaisuutta; edes laki kymmenen vuoden rangaistuksesta (ks. Laki tähkylöistä) yhteisomaisuuden varastamisesta ei onnistunut murtamaan tätä asennetta.
  • Eristäytyminen maailmankulttuurista, jonka Neuvostoliiton matkustusrajoitukset, läntisten viestinten sensurointi sekä ylenmääräinen neuvostopropaganda loivat. Tosin tämäkin johti siihen, että kielletty läntinen kulttuuri muuttui sitäkin houkuttelevammaksi, mistä käytettiin termiä "Western idolatry" (идолопоклонничество перед Западом).
  • Kaiken hallituksen määräämän totteleminen tai passiivinen hyväksyntä (ks. autoritarismi). Kaiken yksilöllisen vastuunoton välttäminen kaikessa.

Monien Neuvostoliiton romahduksen jälkeisiä taloudellisten ja sosiaalisten sopeutumisongelmien on sanottu johtuneen Homo sovieticuksen vaikeuksista sopeutua kapitalistiseen yhteiskuntaan.lähde?

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. "Soviet-era satirist Zinovyev dies", BBC News, 2006-05-10.