Hollannin suurvaltakausi

Alankomaiden 1600-luvun menestysaika

Hollannin suurvaltakausi vuosina 1581–1672 oli Alankomaiden historian jakso, jolloin se oli ulkomaankaupan, tieteen, taiteen ja sotataidon johtava maa. Se pääsi tähän asemaan, vaikka valtio oli nuori, kooltaan vähäinen ja joutui jatkuvasti puolustamaan asemaansa sotimalla. [1]

Nousu suurvallaksiMuokkaa

Alankomaiden Espanjan-vastaista vapaussotaa (1568–1648) nimitetään myös kahdeksankymmenvuotiseksi sodaksi. Sen alkuvaiheessa kauppakaupunki Antwerpen hävitettiin kolmeen kertaan, ja sen aseman johtavana kauppakeskuksena sai Amsterdam. Muutoinkin suuri osa toimeliaisuudesta siirtyi Alankomaiden eteläosista (myöhemmästä Belgiasta) pohjoisosiin, josta käytettiin nimeä Yhdistyneiden provinssien tasavalta. Se itsenäistyi vuonna 1581 ja saattoi tarjota asukkailleen uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja vapauden Espanjan hallinnosta. Niinpä sinne muutti muun muassa Ranskassa vainottuja hugenotteja ja Portugalista karkotettuja juutalaisia. Itsenäistyneeseen osaan kuuluivat maakunnista Hollanti, Zeeland, Geldern, Utrecht, Overijssel, Friisinmaa ja Groningen. Näistä Hollannin maakunta ja Amsterdamin kaupunki olivat talouden kannalta keskeisessä roolissa: Euroopan rahamarkkinoiden, kirjantuotannon, turkiskaupan ja monien muiden tuotteiden keskuksena. Amsterdamin vuonna 1609 perustettu pankki kehittyi maailman rahaliikenteen solmukohdaksi. Hollannin suurvaltakauden alkuaika (1600-luvun alkupuoli) oli taloudellisen kukoistuksen aikaa. [1] Maalla on tasavaltainen hallitusmuoto, vaikkakin valtion johtajana olevan käskynhaltijan arvo oli lähes perinnöllinen.[2]

Maantieteen ja yhteiskunnan edutMuokkaa

Alankomaiden pohjoisosa runsaine jokineen ja kanavineen tarjosi hyvät mahdollisuudet sodankäyntiin ja laivakuljetuksiin. Yhtenä etuna oli halpa energia tuulimyllyistä ja turpeesta, joka voitiin kuljettaa helposti kaupunkeihin kanavia pitkin. Tuulivoimalla toimiva saha[3] mahdollisti laajamittaisen laivatelakkatoiminnan maailmankauppaa ja maan taloudellisten etujen puolustamista varten.

Myös yhteiskuntarakenne tarjosi hyvät edellytykset talouden toimintaan, sillä jyrkkiä luokkaeroja ei ollut. 1500-luvulla myös humanismi sai maassa vankan jalansijan Erasmus Rotterdamilaisen elämäntyön ansiosta. Usein korostetaan väestön uskonnollista yhtenäisyyttä, koska useimmat pohjoisosan asukkaat tunnustivat kalvinilaisuutta. Yhtenäisyys oli kuitenkin uhattuna, kun vuonna 1610 tiukan oikeaoppiset kalvinilaiset alkoivat ryhmittyä voimakkaaksi puolueryhmittymäksi, joka yritti tehdä vallankaappauksen. Erimielisyyttä oli koko 1600-luvun ajan myös tasavallan ja monarkismin kannattajien välillä. Vuodesta 1653 hallitusvalta oli tasavaltalaisen puolueen Johan de Wittillä, ja hänen puolueensa onnistui lakkauttamaan käskynhaltijan viran, joka oli muodostumassa perinnölliseksi Oranialaisten suvussa.[1]

Talouden vahvuudetMuokkaa

Suurvaltakauden taloudellinen, tieteellinen ja kulttuurinen kehitys oli ennennäkemätöntä, ja kautta nimitetäänkin kultakaudeksi.[4] Kauppalaivastoltaan Hollanti oli 1600-luvun puolivälissä Euroopan suurin: sillä oli enemmän kauppalaivoja kuin muilla mailla yhteensä. Laivaveistämöiden toiminta oli ripeää, ja tarvittava puutavara ja muu materiaali saatiin Itämeren rannoilta. Alankomaiden talous perustui kauppamerenkulkuun. Sillä oli kauppapoliittinen ylivalta erityisesti Pohjanmeren ja Itämeren alueilla. Lisäksi Alankomaat sai haltuunsa lähes kaikki Portugalin Kaukoidän ja Brasilian siirtomaat ja kauppa-asemat, mikä mahdollisti erityisen tuottoisan maustekaupan. Hollantilaiset onnistuivat pienentämään laivojensa rahtikuluja valmistamalla helppohoitoisia ja halvalla rakennettuja aluksia. Siten Hollanti voitti jopa maitse Lähi-idän kautta kulkeneen välityskaupan, joka siirtyi merikuljetuksiin. Vuonna 1602 perustettu Hollannin Itä-Intian kauppakomppania valtasi Intian markkinat portugalilaisilta, ja sen tukikohdaksi muodostuivat muun muassa Molukit, Sundasaaret ja Kapmaa. Komppanialla oli kauppamonopoli kaupankäytiin näillä alueilla ja lisäksi noin 50 sotalaivaa ja 10 000 sotilasta.[1]

Myös kalastus oli talouden tärkeä osanen, ja pian sen rinnalle nousivat kaivostoiminta ja manufaktuurit. Erikoisimpia kaupankäynnin muotoja oli tulppaanikauppa, joka lopulta kohosi tulppaanimaniaksi ja romahti vuonna 1637. Kaikkiaan talouden myötätuuli kuitenkin kohotti maan hyvinvoinnin korkealle. [1]

Kulttuurin kukoistusMuokkaa

Kulta-aikaa ei tunneta pelkästään taloudellisesta myötätuulesta, vaan tasavalta kohosi muun Euroopan yli myös kulttuurielämässä. Oli epätavallista, että porvaristo vaikutti niin merkittävästi eri taiteisiin. Tämä pätee erityisesti maalaustaiteeseen. Hollantilaisia kauden mestareita olivat Frans Hals, Johannes Vermeer, Jan Steen, Gerard Dou ja Rembrandt. Suurin osa esimerkiksi Rembrandtin saamista tilauksista tuli Amsterdamin varakkailta kansalaisilta ja kauppiailta. Myös kirjallisuuden alalla tasavalta tuotti kuuluisia nimiä, kuten Jacob Cats, Constantijn Huygens ja Joost van den Vondel.

Tieteilijöistä maineikkain on juristi Hugo Grotius (1583–1645), joka oli arvostettu teologi, historioitsija, valtiomies ja diplomaatti. Yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan ​​on oikeudellinen teos De lure Belli ac pacis sodan ja rauhan lakien tarpeellisuudesta. Toinen merkittävä teos käsittelee Mare liberum -oppia merien vapaudesta.[4] Mekaniikan uranuurtajina kunnostautuivat insinööri Jan Leeghwater, joka kehitti tavan pumpata vettä tuulimyllyjen avulla, ja Christiaan Huygens, joka keksi heilurikellon. Tšekkiläinen Amos Comenius oli koulutuksen kehittäjä, joka tuli Hollantiin pakolaisena, ja samassa tilanteessa olivat myös filosofit Pierre Bayle ja Baruch Spinoza.

Suurvaltakauden päättyminenMuokkaa

Johan de Wittin hallituskaudella (1653–1672) Alankomaiden kaupankäynti kukoisti edelleen, vaikkakin Ranskan ja Englannin suunnalta tuleva kilpailu oli yhä voimakkaampaa. Ranskan kuningas Ludvig XIV päätti maaliskuussa 1672 aloittaa Hollannin-vastaisen sodan vallatakseen Espanjan Alankomaat Ranskalle. Aluksi Ludvigin piti hajottaa aikaisemmasta sodasta periytyvä Ranskan-vastainen liittokunta: Englanti ostettiin kullalla Ranskan liittolaiseksi (salainen Doverin sopimus kesällä 1670) ja helmikuussa 1672 Ruotsi sitoutui vuosittaista maksua vastaan pitämään 16 000 sotilasta Pommerissa, jotta saksalaisia (erityisesti Brandenburgia) estettäisiin liittymästä Hollannin puolelle tulevassa sodassa. Englanti liittyikin luvatulla tavalla Ranskan aloittamaan sotaan, mutta se sai tarpeekseen satamien saartamisesta, kun Michiel de Ruyterin johtamat hollantilaiset voittivat neljä taistelua Englantia vastaan. Britannian parlamentti pakotti kuninkaan lopettamaan sodan. Sodan alkuvaiheessa Johan de Witt sai surmansa kansanjoukon lynkkauksessa ja valtaan tuli brittimielinen Oranian herttua. Tähän katsotaan Hollannin suurvaltakauden päättyneen, koska talouden painopiste siirtyi Kanaalin toiselle puolelle. [1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Göran Rystad: ”Hollannin suuruudenaika”, Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 11, s. 186–197. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08250-7.
  2. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 624. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. Saag Molens. Tuulimyllysaha tekstissä "Haarlemmermeer Boeck". Jan Adriaanszoon Leeghwater 1973. Dbnl.org. Viitattu 22.12.2020.(hollanniksi)
  4. a b The Golden Age: 1600–1700. History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Web Archive 2011. Viitattu 22.12.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa