Hocus Pocus (kappale)
| ”Hocus Pocus” Focus | ||
|---|---|---|
| Singlen tiedot | ||
| Albumilta | Moving Waves | |
| B-puoli | ”Janis” | |
| Äänitetty | 13.4.–14.5.1971, Sound Techniques (Lontoo), Morgan Studios (Lontoo)[4] | |
| Julkaistu | Alankomaat: heinäkuu 1971 Yhdysvallat: 1973 | |
| Formaatti | 7"-single | |
| Tekijä(t) | Jan Akkerman, Thijs van Leer | |
| Tuottaja(t) | Mike Vernon | |
| Tyylilaji | progressiivinen rock, hard rock, heavy metal[1][2][3] | |
| Kesto | 03.18 | |
| Levy-yhtiö | Britannia: Polydor Yhdysvallat: Sire Records | |
| Listasijoitukset | ||
|
Britannia – 20. | ||
| Focuksen muut singlet | ||
| ”House of the King” 1971 |
”Hocus Pocus” 1971 |
”Sylvia” 1972 |
Hocus Pocus on alankomaalaisen progressiivisen rockin yhtyeen Focuksen vuonna 1971 julkaistu kappale, jonka ovat kirjoittaneet kosketinsoittaja, huilisti ja laulaja Thijs van Leer ja kitaristi Jan Akkerman.
Kappaleen historiaa
muokkaa
"Hocus Pocus" äänitettiin ja julkaistiin vuonna 1971 yhtyeen toisen studioalbumin Moving Waves avauskappaleeksi.[5]
Editoidun version julkaisivat singlenä eri Euroopan maissa Imperial Records, Polydor- ja Blue Horizon -levy-yhtiöt vuonna 1971, mutta kappale ei tuolloin noussut listoille muualla kuin yhtyeen kotimaassa Alankomaissa, jossa se saavutti singlelistan yhdeksännen sijan.
Joulukuussa 1972 yhtye pääsi esittämään tämän kappaleen Britanniassa musiikkiohjelmassa The Old Grey Whistle Test, ja sitä seuranneen Britannian klubikiertueen siivittämänä[5] kappale nousi Ison-Britannian listalla sijalle 20 tammikuun lopulla 1973.[6]
Sire Records julkaisi kappaleen Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuonna 1973. B-puolella julkaistiin erilainen, nopeampi versio kappaleesta nimellä "Hocus Pocus 2" tai "Hocus Pocus II",[7] joka oli äänitetty vuonna 1972, Bert Ruiterin soittaessa bassoa. Sitä ei ollut saatavilla Yhdysvaltojen ulkopuolella ennen kuin Sire Records julkaisi vuonna 1975 kokoelma-albumin Dutch Masters (1969–1973), ja se lisättiin myöhemmin bonuskappaleeksi Ship of Memories -kokoelmaa-albumin CD-julkaisulle.[8]
Yhdysvalloissa kappale ylsi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 9 kesäkuun 2. ja 9. päivä päättyneillä viikoilla ja Kanadassa sijalle 18 keväällä ja kesällä 1973.[9][10]
Kappale sai 2000-luvulla uuden elämän, kun Nike käytti sitä Write the Future -mainoskampanjassa. Näitä mainoksia esitettiin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä vuonna 2010.[5] Tuona vuonna single nousi uudelleen Ison-Britannian listoille sijalle 57 ja Hollannin listalle sijalle 48.
Vuonna 1984 kalifornialainen punkbändi The Vandals levytti kappaleesta cover-version albumilleen When in Rome Do as The Vandals.
Vuonna 1999 saksalainen heavy metal -yhtye Helloween levytti kappaleesta cover-version albumilleen Metal Jukebox.
Kuvaus
muokkaa“Hocus Pocusta” on kuvattu “rankaksi kitarariffibiisiksi, jonka repivät rikki (tai sitten pitävät koossa) viheltely, jodlaus, huilu ja kaikenlaiset muut musikaalisen graffitin elementit”. Toinen arvostelija on sanonut, että kappale on kuin nykyajan Teddykarhujen huviretki, jota mikään ei tule keskeyttämään. Akkerman itse on sanonut, että kappale on parodiaa heistä itsestään… “Me kun soitimme kaikenlaista vakavaa monteverdilaista fantasiamusiikkia”.[11] Kyseessä on instrumentaali, jossa on kaikenlaisia hassuja ääniä, joita ei oikeastaan voi kutsua lauluksi. New Musical Expressille Akkerman sanoi, että kyseessä oli vain parodiaa eri rockyhtyeistä.[12]
Kappale on muodoltaan rondo, ja se koostuu voimakkaan rock-sointuriffin ja lyhyiden rumpusoolojen vuorottelusta, joiden lomassa on vaihtelevia “säkeitä”, jotka ovat Thijs van Leerin esittämiä ja sisältävät jodlausta, urkujen soittoa, harmonikan soittoa ja scat-laulua, huiluriffejä ja viheltämistä. Singleversio on huomattavasti typistetty versio albumilla olevasta kappaleesta.
“Hocus Pocus 2” on hieman nopeampi versio, johon on lisätty funk-elementtejä ja lisää rytmiä. Se oli B-puolen kappale Pohjois-Amerikassa albumiversion typistetyn version ollessa A-puoli. Konserteissa Focus esitti “Hocus Pocusta” jopa nopeampana, kuin mitä se oli “Hocus Pocus 2:lla”.[13]
Listasijoituksia
muokkaaViikottaiset listat
muokkaa| Lista (1973) | Sijoitus |
|---|---|
| Australia (Kent Music Report)[14] | 15 |
| Canadian Singles Chart[15] | 18 |
| Alankomaiden Top 100[4] | 9 |
| UK Singles Chart[16] | 20 |
| U.S. Billboard Hot 100[17] | 9 |
| U.S. Cash Box Top 100[18] | 4 |
| Lista (2010) | Sijoitus |
|---|---|
| Alankomaiden Top 100[4] | 48 |
| UK Singles Chart[19] | 57 |
Koko vuoden sijoitus
muokkaa| Lista (1973) | Sijoitus |
|---|---|
| Australia [14] | 143 |
| Canada [20] | 152 |
| U.S. Billboard Hot 100[21] | 69 |
| U.S. Cash Box [22] | 58 |
Käyttö mediassa
muokkaa- Kappaletta on käytetty myös
- brittiläisessä Top Gear -autosarjassa yhdellä The Stigin powerkierroksella sarjan 6 jaksossa 1, jossa testataan Mercedes-Benz CLS55 AMG:tä
- loppumusiikkina BBC:n TV-sarjan Saxondale toisella tuotantokaudella
- elokuvassa The Stoned Age
- McDonaldsin vuoden 2008 mainoksessa, joka liittyi Line Rider -sivustoon
- vuoden 2010 Niken jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen ”Write the Future” -mainoskampanjassa
- sarjassa Kovan onnen kundi kolmannen kauden jaksossa ”Uusi sopimus”
- Supernaturalin vuoden 2008 jaksossa ”Ghostfacers”
- teinidraamassa Skins – liekeissä jaksossa ”Chris”
- kappaletta on sämplätty J. Coleen vuoden 2010 singlelle “Blow up”.
- kappaletta ”Hocus Pocus 2” kuullaan videopelissä GuitarFreaks and DrumMania.
- kappaletta käytettiin vuoden vuoden 2014 elokuvassa RoboCop, kun Robocop testaa asettaan suurta robottidroonien joukkoa Mattoxia vastaan.
- kappaletta käytettiin HBOn sarjassa Vinyl.
- kappaletta käytettiin Showtimen sarjan Hävyttömät 7. tuotantokaudella.
- kappaletta käytettiin vuoden 2013 dokumenttielokuvassa 1, joka kertoo Formula ykkösistä. Kappale oli taustana autossa Ayrton Sennan aika-ajokierroksella Monacon Grand Prix -kilpailussa.
- Hocus Pocus” kuultiin takaa-ajokohtauksissa U&Dave -kanavan vuoden 2016 fantasiakomediasarjan Zapped 3. tuotantokauden jaksossa ”Book”.
- Kappale esiintyi näkyvästi Edgar Wrightin vuoden 2017 elokuvan Baby Driver kohtauksessa, ja kappaleen osia on käytetty myös Wrightin vuoden 2007 elokuvassa Hot Fuzz, jonka musiikin on säveltänyt David Arnold.
Suomen televisiossa
muokkaa- Kappaletta käytettiin tunnuskappaleena vuosina 1973–1983 esitetyssä YLEn TV2:n ohjelmassa Iltatähti.[23]
- Focus esiintyi Suomen Televisiossa 29. huhtikuuta 1975 esitetyssä ohjelmassa Plyysiä ja hyvää musiikkia. Yhtyeen repertuaariin kuului myös “Hocus Pocus”. Ohjelma oli nauhoitettu Tanskassa.[24]
- Kappale esitettiin lokakuussa 2024 YLEn ohjelmassa Elämäni biisi. Kappaleen oli valinnut ”elämänsä biisiksi” Mato Valtonen, joka kommentoi valintaansa seuraavasti:
»16-vuotiaana elämään tärähti hollantilainen yhtye Focus, joka veti tällaisen täysin mielipuolisen biisin, jossa oli jodlausta, vihellystä ja kaikenlaista sekoilua. Mietin eka, että eihän tällaista biisiä voi tehdä, tämä on liian hullua. Toka reaktio oli, että totta kai näin hullu pitää olla. Se avasi mulle pirun monta lukkoa.»
- Kappaleen esittivät Timo Kämäräinen (kitara), Lenni-Kalle Taipale (koskettimet ja haitari) sekä Diandra Flores, Tero Vesterinen ja Lauri Mikkola (laulu, Mikkola myös soitti tinapilliä).[25] Sosiaalisessa mediassa sitä kehuttiin “Kaikkien aikojen hulluimmaksi Elämäni biisi -esitykseksi”[26] ja “kaikkien aikojen ylivoimaiseksi ykköseksi”.[27]
Lähteet
muokkaa- ↑ Manzanares de la Rosa: Strange Hits: Focus - "Hocus Pocus" The Young Folks. 12.2.2018. Viitattu 2.8.2021.
- ↑ Ryan Reed: Top 50 Progressive Rock Songs Ultimate Classic Rock. 28.7.2021. Viitattu 2.8.2021.
- ↑ Martin Popoff: The Top 20 unlikely Progressive Rock hits, ranked Goldmine. 5.1.2024. Viitattu 7.1.2024.
- ↑ a b c Focus singles dutchcharts.nl. Viitattu 23.10.2024.
- ↑ a b c The Story of Focus' Exceptional Hit, 'Hocus Pocus' Bandonthewall.org. Marraskuu 2018. Arkistoitu
- ↑ Hocus Pocus: Singles Officialcharts.com. Viitattu 23.10.2024.
- ↑ Peet Johnson: Hocus Pocus. The Life & Journey of Rock’s Dutch Masters, s. 8–9. Tweed Press, 2013. ISBN 978-0-646-57754-8
- ↑ ”Hocus Pocus (US single version)” (Ship of Memories). Focus, EMI-Bovema B.V., 1988.
- ↑ The Hot 100, Week of June 2, 1973 – Billboard billboard.com. Billboard. Viitattu 23.10.2024. (englanniksi)
- ↑ The Hot 100, Week of June 9, 1973 – Billboard. billboard.com. Billboard. Viitattu 23.10.2024. (englanniksi)
- ↑ David Randall: In and Out of Focus. The Music of Jan Akkerman & Focus, s. 47. London: SAF Publishing, 2002. ISBN 0 946719 44 6
- ↑ Focus — Hocus Pocus 26.5.2024. rock-reflections.com. Viitattu 23.10.2024. (englanniksi)
- ↑ The Midnight Special.
- ↑ a b David Kent: Australian Chart Book 1970-1992. St Ives, N.S.W.: Australian Chart Book, 1993. ISBN 0-646-11917-6
- ↑ RPM100 Singles. RPM, 1973. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.5.2018.
- ↑ Focus Chart Performance Officialcharts.com. Viitattu 22.10.2019.
- ↑ Focus Chart History: Hot 100 Billboard.com. 2019. [31.5.2019 Arkistoitu]
- ↑ Cash Box Top 100 Singles, June 16, 1973[vanhentunut linkki]
- ↑ Hocus Pocus Chart Performance Acharts.co. Viitattu 8.5.2018.
- ↑ Library and Archives, Canada: = 9481& Image : RPM Weekly Library and Archives Canada. 13.7.2017.
- ↑ Billboard Top 100 - 1973. Billboard, 1973. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.5.2019. Arkistoitu.
- ↑ Cash Box Year-End Charts: Top 100 Pop Singles, December 29, 1973
- ↑ Iltatähti Jakso 1: Meikkirokkia ja kymmenvuotisjuhlia.
- ↑ Markku Tuuli: Kitaristien kemut. Katso, 29.4.1975. Helsinki: A-lehdet.
- ↑ Hocus Pocus in Elämäni biisi Elämäni biisi. 19.10.2024. YLE. Viitattu 23.10.2024.
- ↑ J. A. Kaunisto: Kaikkien aikojen hulluin Elämäni biisi -esitys - Sleepy Sleepersin Mato Valtonen laittoi tahallaan ohjelman housebändin todelliseen testiin! v2.fi. 20.10.2024. Viitattu 23.10.2024. fi
- ↑ Satu Äijälä: Yksi kappale varasti somekansan huomion Elämäni biisissä: ”Kaikkien aikojen ylivoimainen ykkönen”. Ilta-Sanomat, 19.10.2024. Helsinki: Sanoma. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.10.2024.