Hispano-Suiza HS 404
Hispano-Suiza HS.404 oli Hispano-Suizan kehittämä lentokoneisiin tarkoitettu konetykki, jonka kaliiperi oli 20x110 mm. Ranskan ilmavoimat asensi aseen 1930-luvulla muun muassa Morane-Saulnier M.S.406 ja Dewoitine D.520 -hävittäjiin. Britanniassa ase valittiin esittelyn jälkeen syksyllä 1936 parantamaan hävittäjien aseistusta, kun konekiväärien heikko teho panssarointia ja itsetiivistyviä polttoainesäiliöitä vastaan oli todettu. Aseesta tuli liittoutuneiden lentokonetykkien päätyyppi. Tykkiä käytti pääasiassa RAF Yhdysvaltojen pitäytyessä raskaassa konekiväärissä muutamaa hävittäjätyyppiä lukuun ottamatta.[1]
Tausta ja kehitys muokkaa
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen käyttöön tulleissa Dewoitine D.501/510 ja MS.405 -hävittäjissä aseistukseen kuului Hispano HS.7 tai Hispano HS.9 -tykki, jotka olivat lisenssillä valmistettuja Oerlikon FFS -versioita. Sen tulinopeutta pidettiin riittämättömänä, ja sveitsiläinen Marc Birkigt suunnitteli HS.404:n.[1] Aseen toimintaperiaate oli yhdistelmä kaasumäntä- ja rekyylitoimista asetta. Kaasumäntä ainoastaan irrotti sylinterilukon luistista rekyylimekanismin poistaessa hylsyn ja syöttäen uuden patruunan. Mekanismin etuna on keveys ja yksinkertaisuus yhdistettynä suureen tulinopeuteen. Alkuperäisessä aseessa sekä patruuna että rumpulipas olivat öljytyt, mutta Britanniassa kehitettiin öljytön versio.[1] Tykin teho oli 15-20 % parempi kuin Oerlikonin, joka käytti samaa kaliiperia. Ammuksen lähtönopeus oli 880 m/sek.
Ase suunniteltiin alusta alkaen moottorin sylinteriryhmien väliin asennettavaksi. Asennus vaati kiinnityspisteet sekä aseen piipun suun lähelle että lukon viereen tämän kannattaessa samalla kiinteätä patruunarumpua. Lukon jousi oli kiinnitetty etumaiseen kiinnityspisteeseen ja itse aseeseen piipun ympärillä. Asennus oli samalla riitävän jäykkä rekyylitoimiselle jousimekanismille, joka toimiakseen tarvitsi 20–25 mm aseen liikkeen. Briatanniassa tykkiin kehitettiin rekyylin voimalla toimiva syöttömekanismi ja suujarru poistettiin.
Britanniassa asetta valmistamaan perustettiin Hispano-konserniin osaksi itsenäinen haara BMARCO. Yhdysvalloissa valmistaja oli Bendix.
HS.404, jota vastasi Hispano MK I, oli rumpusyöttöinen rummun kapasiteetin ollessa 60 ammusta, mikä riitti noin kuuden sekunnin tulitukseen. Tulinopeus oli n. 700 laukausta minuutissa. MK II oli vyösyöttöinen patruunamäärän vaihdellessa asennuksen mukaan. MK V oli lyhyt piippuinen, minkä asennusta parannettu niin, että ase mahtui kokonaisuudessaan siiven sisään. Piippua lyhentämällä ja poistamalla aseesta tarpeettomaksi osoittautunut uudelleenviritysmekanismi ase myös keveni. Saavutetut edut katsottiin paremmiksi kuin vähäinen ammuksen lähtönopeuden lasku.
Toisessa maailmansodassa versioita olivat MK I, pääversio MK II ja MK V, joka tuli käyttöön vasta sodan lopulla muun muassa Hawker Tempest V -hävittäjässä. Sen käyttö jatkui sodan jälkeisissä lentokonetyypeissä. HS.404:n edelleen kehitetty versio oli HS.820, josta tuli yritysfuusiossa Oerlikon KAD, jota on käytetään muun muassa kevyenä ilmatorjuntatykkinä.[1] Aseen patruuna poikkesi 20 x 110 RB -patruunasta olemalla urakanta ts. laipan ja hylsyn halkaisija oli sama. RB hylsyn laippa on halkaisijaltaan pienempi kuin hylsy.
Käyttö muokkaa
HS 404 oli Ranskan ilmavoimien pääase kiväärikaliiperisten konekiväärien ohella. Dewoitinen ja Morane-Saulnierin valmistamissa hävittäjissä se oli asennettuna moottorin sylinteriryhmien väliin ampuen potkurinavan läpi tykin putken kulkiessa alennusvaihteen läpi. Moottorin massa vaimensi rekyylin sekä patruunarummun tärinän. Asennustapa mahdollisti pitkän piipun ja siten suuren lähtönopeuden ja paransi tykin tarkkuutta. Bloch MB.150 - hävittäjässä tykit olivat siipiasennuksena. Lioré et Olivier LeO 45 - pommittajassa tykki oli taka-ampumossa moottoroidulla jalustalla. Loire-Nieuport LN.401/LN.411 -syöksypommittajassa ase oli kuten Dewoitine- ja Morane- hävittäjissä.
Britanniassa päätettiin, ettei raskasta konekivääriä kuten Berezin UB tai Browning M2 kehitetä, vaan siirrytään suoraan tykkiin. Palveluskäyttöön Hispano MK I tuli Westland Whirlwind - hävittäjässä. Supermarine Spitfiressä tykin asennus tuotti ongelmia. Asennus ohueen siipeen oli joustava, sjoitus kyljelleen aiheutti jumiutumisia G-voimista ja hylsyt juuttuivat helposti lukkoon kimpoillessaan siivessä, patruunansyöttö oli epäluotettava ja ammusmäärä pieni. Asennuksen ongelmat saatiin ratkaistua kevääseen 1941 mennessä versiossa Spitfire MK Vb.[2]
Hawker Hurricane II C:ssä tuli käyttöön vyösyöttöinen MK II, jonka asennus oli parempi parantaen luotettavuutta. Patruunarummun ongelmat oli Hawkerilla havaittu kokeiltaessa aluksi Oerlikon-tykin asennusta.[3]
Kaksimoottorisissa de Havilland D.H.98 Mosquitossa ja Bristol Beaufighterissa ase oli toimintavarma tilavan ja jäykän asennuksen ansiosta, joka varmisti lukon toiminnan. Myöhemmissä Hawker Tempestissä, Fairey Fireflyssa ja sodan jälkeisessä Blackburn Firebrandissa riittävän jäykän asennuksen toteuttaminen tuotti edelleen vaikeuksia.
Asennustapansa sekä pituutensa ja painonsa vuoksi HS 404 soveltui huonosti pommittajien torneihin asennettavaksi etumaisen kiinnityspisteen ollessa vaikea toteuttaa. Asennusta kokeiltiin joulukuussa 1939 Boulton Paul Defiantissa. Avro Lancasterin torneissa tykkiä kokeiltiin vuodesta 1942, mutta ongelmia oli aseen toiminnassa, vyön syötössä ja tornin rakenteen lujuudessa. Tästä sekä aiemmasta päätöksestä olla kehittämättä raskasta konekivääriä seurasi tehottomien kiväärikaliiperisten aseiden käyttö RAF:n pommittajissa sodan loppuun saakka.
Yhdysvallat käytti tykkiä Lockheed P-38 Lightningissa, Bell P-39 Airacobrassa ja Northrop P-61 Black Widowissa. P-51 A Mustang MK I oli tykit, mutta tyyppiä käytti RAF.
Toimintaperiaatteensa ansiosta tykki toimi hyvin ilman muutoksia erilaisia ammuksia käytettäessä. Esimerkiksi Burmassa Hurricaneissa aseet ladattiin tehtävien mukaisesti eri sekoituksilla räjähtäviä, panssari-, sytytys- ja tavallisia umpikranaatteja.[3]
Lähteet muokkaa
- Williams, Anthony G, Rapid Fire, Airlife publishing, UK 2003 ISBN 1 84037 435 7
- Leo McKinstry - Portrait of a legend- Spitfire ISBN 978-0-7195-6875-6
- Leo McKinstry - Hurricane Victor of The Battle of Britain ISBN 978-1-84854-341-6
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hispano-Suiza HS 404 Wikimedia Commonsissa
- Pitkänen, Mika & Simpanen, Timo: 20 mm Suomessa - Aseet ja ampumatarvikkeet ennen vuotta 1945. Apali Oy, 2007. ISBN 978-952-5026-59-7.