Northrop P-61 Black Widow

yhdysvaltalainen yöhävittäjä

Northrop P-61 Black Widow (suom. mustaleski) oli Yhdysvaltain ensimmäinen yöhävittäjäksi suunniteltu kone. Sen keulassa oli tutkalaitteisto, jonka avulla kahden tai kolmen hengen miehistö löysi viholliskoneen täydellisessä pimeydessäkin. Konetyypin runkoratkaisu oli suunnilleen täysin vastaavanlainen kuin esimerkiksi Lockheed P-38 Lightningissa: kaksiosainen puomipyrstö joissa molemmat mäntämoottorit, ja koneen ohjaamo sijaitsi erillisessä keskikehdossa peräsinpuomien välissä. Korkeusvakaimen sijainti oli peräsinpuomien välissä.

P-61 Black Widow
Northrop P-61 Black Widow
Northrop P-61 Black Widow
Tyyppi yöhävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Northrop Corporation
Ensilento 26. toukokuuta 1942
Esitelty 1944
Status ei käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain ilmavoimat
Valmistusmäärä 706
Muunnelmat Northrop F-15 Reporter
P-61C Black Widow
P-61:n keulatutka.

Prototyyppiä XP-61 kokeiltiin 1942 ja tuotantokoneiden valmistus alkoi loppuvuodesta 1943. P-61 lensi ensimmäiset taistelulentonsa yöhävittäjänä Euroopassa 3. heinäkuuta 1944. Tyynellämerellä P-61 saavutti ensimmäiset ilmavoitot 6. heinäkuuta. Kun P-61-koneita valmistui, ne korvasivat väliaikaiset Douglas P-70 -koneet Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien (USAAF:n) yöhävittäjälaivueissa. Toisen maailmansodan aikana Northrop rakensi noin 700 P-61:tä. Alkusarjan A-mallisista 37 lentokoneesta jouduttiin poistamaan rungon yläpuoliset kauko-ohjatut ampumot niiden aiheuttaman tärinän vuoksi. Viimeiset 41 näistä olivat kesällä 1945 valmistettua P-61C-mallia, joka oli nopeampi ja kykeni toimimaan korkeammalla, sillä sen moottorit olivat edeltäjiään tehokkaammat. Northrop valmisti 36 konetta lisää vuonna 1946 aseistamattomiksi F-15A -tiedustelukoneiksi. Suuren hyötykuormansa ansiosta tätä konetyyppiä käytettiin myös Tyynenmeren sotanäyttämöllä öisissä häirintätehtävissä japanilaisia vastaan. Kone pärjäsi suhteellisen hyvin japanilaisia hävittäjäkoneita vastaan, joiden lukumäärä muutenkin väheni Japanin tappioiden kasvaessa ja joiden aseistus, panssarointi ja teho alkoi hävitä yhdysvaltalaiskoneille. Koneen maksiminopeus oli 589 km/h. P-61 käytti 2 000 hevosvoiman (1 491 kW) tehoisia Pratt & Whitney R-2800 -tähtimoottoreita.[1]

Konetyypin aseistus käsitti neljä 20 mm tykkiä, jotka sijaitsivat koneen keulassa eli eturungossa alhaalla ja ampuivat suoraan eteenpäin. Lisäksi koneen yllä oli kupumainen ja kauko-ohjattu konekivääriasema. Siihen oli sijoitettuna neljä 12,7 mm konekivääriä. Lisäksi koneen siipiripustimiin voitiin liittää koneen ulkopuolisesti sekä pommeja että rakettiaseistusta, joita enintään 1600 paunan eli 726 kilogreamman verran.[1] Konetta kokeiltiin myös ohjuksen laukaisualustana, mutta tämä hanke lienee jäänyt vain kokeiluasteelle.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Donald 1999, s. 94.

Aiheesta muuallaMuokkaa