Wikipedia

de Havilland D.H.98 Mosquito

brittiläinen sotilaslentokone

de Havilland D.H.98 Mosquito on toisen maailmansodan aikainen brittiläinen kaksimoottorinen sotilaslentokone. Mosquitoa valmistettiin vuosien 1940 ja 1950 välillä kaikkiaan 7 781 kappaletta.[1] Britannian lisäksi sitä valmistettiin myös Kanadassa ja Australiassa.[1] Koneen useita eri malleja käytettiin muun muassa päivä- ja yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, pommittajana ja tiedustelukoneena. Se oli erinomainen lentokone ja suoriutui useimmista tehtävistä erittäin hyvin.[2]

de Havilland D.H.98 Mosquito
De Havilland Mosquito PR.IX
De Havilland Mosquito PR.IX
Tyyppi päivä- ja yöhävittäjä,
hävittäjäpommittaja,
pommittaja,
tiedustelukone
Alkuperämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
De Havilland Mosquito FB.XVIII

Mosquiton rakenteen erikoisuus oli, että se oli sodan aikaisen alumiinipulan vuoksi valmistettu pääosin vanerista. Koneeseen käytettiin koivusta ja balsasta tehtyä erikoisvaneria, joka oli kevyempää ja vahvempaa kuin normaali vaneri[3][4]. Varsin edistyksellisessä menetelmässä rungon puolikkaat valmistettiin liimaamalla muotin päällä[5][6] ja varusteltiin koneen järjestelmillä ennen yhteenliittämistä. Tällainen runkovalmistus voitiin hajauttaa jopa kalustetehtaisiin.

Moottoreina koneessa oli Rolls-Royce Merlin-V12-moottorit. Kone oli erittäin nopea, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska se pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Ensilennolla kone osoittautui jopa sen aikaista Spitfirea nopeammaksi.[3][6] Toimiessaan yösaattohävittäjänä pommikoneille, sillä oli myös nopeutensa ansiosta etulyöntiasema hitaampiin saksalaisiin yöhävittäjiin. Luftwaffen johtoa ärsyttivät Mosquitojen häirintäoperaatiot, joita varten varattiin tuloksetta hävittäjälaivueita.[7]

Historia

muokkaa

De Havilland ehdotti aseistamatonta, puurakenteista ja suorituskykyistä pommitus- ja tiedustelukonetta syksyllä 1938. Puurakennetta oli aiemmin käytetty vuoden 1937 De Havilland D.H 91 Albatros postinkuljetus- ja matkustajakoneessa, jota ehdittiin valmistaa 7 kpl ennen sodan aiheuttamaa keskeyttämistä.[8]

Mosquito lensi ensilentonsa 25. marraskuuta 1940.[9] Se oli alussa halpa, sekä yksityisenä kokeiluna synnytetty. Siipirakenne oli liimattua koivu-balsapuuta, mikä teki siivestä kevyen mutta kestävän. Alussa RAF:n ylemmät upseerit eivät hyväksyneet sitä.[7] Puinen kone, jossa ei ollut puolustusaseistusta ja jossa luotettiin pelkästään suorituskykyyn oli radikaali. Ehdotus otettiin esiin uudelleen sodan sytyttyä. Osasyynä oli huoli strategisten metallien riittävyydestä Saksan sukellusveneuhan vuoksi. Sen tärkeysjärjestys vaihteli maihinnousun uhan kiirehtiessä tuotannossa olevien tyyppien massavalmistusta.[8]

Lentokone osoitti lopulta monikäyttöisyytensä hävittäjänä, pommittajana ja tiedustelukoneena. Konetyyppi oli inhottu sekä Luftwaffessa että väestön keskuudessa, sillä se oli rakenteensa ansiosta vaikea havaita tutkalla ja suorituskykyisenä kykeni välttämään hävittäjiä. Pienin osastoin tai yksittäin tehdyt yölliset hyökkäykset aiheuttivat väestöä raivostuttavia ilmahälytyksiä.[10]

Mosquitoon asennettiin Oboe-tarkkuussuuntimet, joilla se pystyi Pathfinder-toimintaan. Kone merkitsi perässä seuraaville pommittajavirroille sopivat pommituskohteet merkkisoihtujen avulla.[7] Yöhävittäjäversioon tulivat tutkan lisäksi "Serrate"- ja "Perfectos"- laitteet. "Serrate" ilmaisi ja paikansi saksalaisten yöhävittäjien tutkalähetteen, "Perfectos" omakonetunnuksen lähetteen.[11]

Koneen eri käyttötarkoitukset ja mallit

muokkaa

Tiedustelukone

muokkaa
 
Mosquiton prototyyppi
 
Mosquito B.IV

Ensimmäinen Mosquiton malli oli PR.I, jossa oli kamera tiedustelukuvien ottamista varten. Mallissa PR.VIII oli uudet kaksivaiheisella ahtimella varustetut versiot moottorista; suorituskyky suurissa korkeuksissa parani selvästi. Mallissa PR.XVI oli paineistettu ohjaamo ja toisen moottorin pyörimissuunta oli vaihdettu jotta moottorien väännöt kumoaisivat toisensa. Lisäksi koneen pommikuiluun oli asennettu kolme lisäpolttoainesäiliötä.[12]

Pommittaja

muokkaa

Pommikoneversiossa B.IV oli lasinen nokka pommitähtäintä varten. Koneessa ei ollut puolustusaseistusta, koska sitä ei tarvittu koneen nopeuden ansiosta ja se olisi tuonut vain lisää painoa.[7][13] Koneessa oli kaksiosainen pommikuilu, jossa se pystyi kuljettamaan yhteensä neljä 227 kg pommia.

Mallissa B.V oli siipiin lisätty ripustimet 227 kg pommeille tai lisäpolttoainesäiliöille. Mallissa B.IX oli uudet kaksivaiheisella ahtimella varustetut versiot moottorista; suorituskyky suurissa korkeuksissa parani selvästi. Mallissa B.XVI oli paineistettu ohjaamo ja toisen moottorin pyörimissuunta oli vaihdettu jotta moottorien väännöt kumoaisivat toisensa. Lisäksi koneeseen voitiin asentaa pullistettu pommiluukku yhden järeän Barnes Wallisin suunnitteleman 1 800 kg pommin kuljettamista varten.[14]

Yöhävittäjä

muokkaa

Ensimmäinen yöhävittäjäversio koneesta oli NF.II. Koneessa oli nokassa tutka vihollislentokoneiden havaitsemiseksi yöllä ja aseistuksena oli neljä 20 mm tykkiä nokan alla sekä neljä .303 (7,7 mm) kaliiperin konekivääriä nokassa. Kone otettiin käyttöön joulukuussa 1941.[15]

Mallissa NF.XII oli kehittyneempi senttimetriluokan taajuudella toimiva tutka. Uuden AI.Mk IX -tutkan antennin takia nokan konekiväärit jouduttiin poistamaan, jolloin aseistukseksi jäi neljä 20mm tykkiä.[16] Mallissa NF.XVII oli vielä uudempi tutka. Mallissa NF.XIX oli uudemmat Merlin 25 -moottorit. Mosquito-yöhävittäjillä saavutettiin sodan aikana noin 600 ilmavoittoa ja ammuttiin alas 486 V1-ohjusta.

Hävittäjä-pommittaja

muokkaa
 
Mosquite FB.XVIII, nokan alla näkyy 57mm tykin putki
 
Mosquite NF.XIII, Foggia, 1944

Malli FB.VI kehitettiin hävittäjä-pommittajaksi. Yöhävittäjän aseistus säilytettiin ja taaempi pommikuilu otettiin käyttöön. Sinne mahtui kaksi 227 kg pommia. Lisäksi siipiin lisättiin ripustimet kahdelle 227 kg pommille. Jotkut hävittäjä-pommittajamallit aseistettiin myös raketeilla. Rakettien osuminen varmistettiin ampumalla 20 mm tykeillä juuri ennen laukaisua: kun tykkien ammukset osuivat maaliin, oli oikea hetki laukaista raketit. Menetelmän kehitti uusiseelantilainen majuri E. W. Tacon Bristol Beaufighter -koneella [17]

Mallissa FB.XVIII 20mm tykkien tilalla oli yksi 57. mm:n Molins -tykki. Ase oli muunnos QF 6 pdr -panssarintorjuntatykistä.[18] Versiota valmistettiin 25 kpl rannikkolennostolle ja se oli tarkoitettu hyökkäyksiin sukellusveneitä ja pinta-aluksia vastaan. Siinä oli lisäpanssarointia miehistön ja moottoreiden suojaksi. Rakettien vaihtoehtona oli kaksi 227 kg:n pommia tai kaksi 454 litran lisäpolttoainesäiliötä.[19]

Tykki yhdessä rakettien kanssa antoi Mosquitolle erinomaisen tulivoiman. Vaikka kanuuna kykeni puhkomaan sukellusveneiden kylkiä vaivatta, sen laukaisu vaati tasaisen tähtäyksen, joka raketteja käytettäessä oli hyödytön niiden joka tapauksessa kehnon tarkkuuden takia. Lisäksi tykkiä vailla lentävät Mosquitot eivät joutuneet kantamaan mukanaan tykin ja sen ammusten tuottamaa lisäpainoa.[4]

Yksi tykillä varustettu Mosquito tuhosi saksalaisen hävittäjälaivan Biskajanlahdella. Alus jäi kellumaan paikalleen koneisto hajalle ammuttuna, ja kaksi paikalle kutsuttua puolalaista B-24 Liberator -pommittajaa upotti sen.[20] Mosquito-lentue 140. suoritti onnistuneen tarkkuuspommituksen Gestapon päämajaan Kööpenhaminan keskustassa 21. maaliskuuta 1945.[21] Samoin hyökättiin: niin V-1 ja V-2 kostoaseitten laukaisutukikohtia vastaan, kuin Gestapon päämajaa vastaan Haagissa.[22]

Kuljetuskone

muokkaa

Konetta käytettiin myös arvokkaan rahdin kuljettamiseen, mutta se tehtiin koneen normaaleilla malleilla; erillistä kuljetuskonemallia koneesta ei ollut. Koska Mosquiton tiedusteluversiot olivat nopeita (685 km/h), ja kykenivät lentämään korkealla (13 100 m): niin ne olivat käytännöllisiä näihin tehtäviin.[23][24]

Pathfinder – Polunlöytäjä

muokkaa

Osaa tämän tyypin koneista käytettiin etsimään liittoutuneiden pommituslennostolle pommituskohteita akselivaltojen alueelta. Nämä Polunlöytäjiksi kutsutut koneet etsivät kohteensa Oboe-tarkkuussuuntimien avulla, sekä merkitsivät kohteensa sitten havainnointisoihtuja eli merkkivaloja käyttäen. Muita suunnistukseen käytettyjä apulaitteita olivat briteillä, sekä H2S että GEE.[25]

Käyttö Pohjoismaissa

muokkaa

Pohjoismaista Norja[26] ja Ruotsi[27] käyttivät tätä konetyyppiä. Ruotsi osti vuonna 1948 60 kappaletta N.F. Mark XIX -yöhävittäjiä.[28][29] Ruotsin ilmavoimien mallitunnus konetyypille oli J30.

Tekniset tiedot (Mosquito B. Mk.IV)

muokkaa
 

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&012.043000012,43 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&016.051000016,51 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.06500004,65 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&042.018000042,18 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&05942.&&&&005 942 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&010150.&&&&0010 150 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Rolls-Royce Merlin 21 -V12-moottoria; &&&&&&&&&&&&0932.&&&&00932 kW (&&&&&&&&&&&01250.&&&&001 250 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0612.&&&&00612 km/h [30]
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02400.&&&&002 400 km täydellä aselastilla (DH.98 Mosquito B Mk XVI)
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09450.&&&&009 450 m

Aseistus

  • 4 × 227 kg pommia[31]

Lähteet

muokkaa
  • Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet, s. 99–102. Suomentanut Kortesuo, Petri. Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5025-4
  • Humble, Richard: Toisen Maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo ISBN 951-0-07838-7 (s. 24, 32 & 40)
  • Hewish, Mark: Tietosarja – Lentokoneet, Intercontinental Book Productions, 1977, Englanti (Pike, Trisha & Schultz, Mark & Gunston Bill: toim., suom. Tuomo Huuhka) ISBN 951-824-015-9 (s. 21)
  • Hyvönen Jaakko: Yöhävittäjät iskevät. Apali, 2010. ISBN 978-952-5877-14-4
  • Adolf Galland: Ensimmäiset ja viimeiset. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
  • Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to British Aircraft of World War II. Chancellor Press, 1996. ISBN 1 85152 668 4
  • http://www.quarryhs.co.uk/Molins.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b http://www.dhmosquito.com/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Chant: s. 99
  3. ↑ a b Hewish: s. 21
  4. ↑ a b http://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=126
  5. ↑ http://www.airvectors.net/avmoss_1.html#m3
  6. ↑ a b http://www.airforce.gov.au/raafmuseum/exhibitions/restoration/dh_98.htm
  7. ↑ a b c d Humble: s. 24
  8. ↑ a b Mondey s. 75, 77, 78
  9. ↑ http://www.aviastar.org/air/england/havilland_mosquito.php
  10. ↑ Galland s. 252
  11. ↑ Hyvönen
  12. ↑ http://www.mossie.org/Mosquito_var.htm#PR.XVI
  13. ↑ Chant: s. 99 & 101
  14. ↑ http://www.airventuremuseum.org/collection/aircraft/de%20Havilland%20DH%2098%20Mosquito.asp
  15. ↑ Chant: s. 100
  16. ↑ Chant: s. 102
  17. ↑ Ralph Barker: Torpedolentäjät
  18. ↑ quarryhsco.uk
  19. ↑ Mondey s. 80
  20. ↑ Clostermann: Taivaalla palaa
  21. ↑ http://www.raf.mod.uk/bombercommand/gestapo.html
  22. ↑ Chant: s. 101
  23. ↑ Chant:s. 99–102
  24. ↑ http://dhmosquito.com/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Humble: s. 23–24
  26. ↑ http://luftfart.museum.no/fly/de-havilland-dh-98-mosquito/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ Ericsson, Stig & Karlström, Björn: Lentokoneet – Tietohyrrä 4, WSOY, 1970. Alkuteos: Albert Bonniers förlag, Stockholm, Sverige, 1970 – suom. Kai R. Lehtonen. (s. 17)
  28. ↑ http://www.avrosys.nu/aircraft/Jakt/115j30/115J30.htm
  29. ↑ http://www.smb.nu/index.php/svenska-flygplan/jaktflygplan/606 (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ http://www.wwiivehicles.com/unitedkingdom/aircraft/bomber/de-havilland-dh-98-mosquito.asp
  31. ↑ http://www.ahctv.com/tv-shows/combat-countdown/videos/top-ten-bombers-british-de-havilland-moquito-bxvi.htm (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 8.11.2014)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta De Havilland D.H.98 Mosquito.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=De_Havilland_D.H.98_Mosquito&oldid=22762368”