Hiltu ja Ragnar

Hiltu ja Ragnar – kertomus kahdesta ihmislapsesta on F. E. Sillanpään pienoisromaani vuodelta 1923.

Hiltu ja Ragnar
Hiltu ja Ragnar.jpg
Kirjailija F. E. Sillanpää
Kieli suomi
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1923
Ulkoasu 131
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sillanpää piti Hiltu ja Ragnaria parhaana romaaninaan. Sen aihe herätti ilmestymisen aikaan moraalista paheksuntaa. Teos täydentää Hurskaan kurjuuden perhetarinaa ja teemoja. Hiltu on Hurskaan kurjuuden päähenkilön Juha Toivolan tytär, joka menee palvelijaksi huvilaan Tampereen Pispalaan. Huvilassa asuvan perheen keskenkasvuinen herraspoika Ragnar yrittää vietellä Hiltua, ja järkyttynyt tyttö hukuttautuu.[1][2] Teoksen tapahtuma-aika on syyskesä 1906, ”vuotta jälkeen suuren lakon”, kuten Sillanpää kirjoittaa. Panu Rajalan mukaan teoksen tapahtumat muodostavat kansalaissodan pienen esinäytöksen.[3]

Hiltun kuolemaan viitataan Hurskaan kurjuuden viidennen luvun lopussa. Juha Toivola saa Tampereella asuvalta pojaltaan Kaarlolta kirjeen, jossa tämä kertoo Hiltun hukkumisesta ja tulossa olevista hautajaisista.[4]

Sillanpää alkoi kirjoittaa Hiltua ja Ragnaria elokuussa 1920. Alun perin hän aikoi julkaista sen suuresti ihailemansa Juhani Ahon 60-vuotispäivänä syyskuussa 1921, mutta Aho kuoli ennen juhlapäivää, ja teoksen alkusanoiksi jo valmiina ollut tervehdys Aholle luettiin hautajaisissa elokuussa 1921. Monista syistä aiheutuneen viivytyksen vuoksi teos ilmestyi kirjakauppoihin vasta helmikuussa 1923.[5]

Hiltun ja Ragnarin ulkoinen aihe oli jäänyt Sillanpään mieleen jo kauan ennen tietoa Hurskaasta kurjuudesta. Sillanpää oli kouluaikoinaan Tampereella viettänyt kesälomapäiviään tehtailija Liljeroosin perheen omistamassa huvilassa, johon sijoittui myöhemmin Varalan liikuntaopisto. Hiltun esikuvana oli Liljeroosin perheen palvelustyttö, joka hukuttautui hämärissä olosuhteissa huvilan rannassa eräänä syyskesän yönä. Hän oli ollut hiljainen ja sulkeutunut maalaistyttö, jolla oli ollut vaikeuksia työssään. Hiltun ja Ragnarin ilmestyttyä eräät tamperelaiset lukijat olivat tunnistavinaan siinä Liljeroosin perheen jäseniä, ja Sillanpää joutuikin selittelemään asiaa Liljeroosin pojille.[6]

Teoksen pohjalta on ohjannut Eija-Elina Bergholm Yleisradion TV 2:n Teatteritoimitukselle vuonna 1988 televisioelokuvan.[7]

LähteetMuokkaa

  • Panu Rajala: F. E. Sillanpää vuosina 1888–1923. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 397, 1983. ISBN 951-717-331-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Kansallisbiografia
  2. Frans Emil Sillanpää, Sininen laulu, Yle
  3. Rajala 1983, s. 254.
  4. F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus: päättynyt suomalainen elämäkerta (10. painos), s. 177. Helsinki: Otava, 1961.
  5. Rajala 1983, s. 242–243.
  6. Rajala 1983, s. 246.
  7. Hiltu ja Ragnar Elonetissä

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.