Hevosenliha

Savustettua ja suolattua hevosenlihaa leivällä.

Hevosenliha on ihmisravinnoksi käytettävää teurastetun hevosen lihaa. Sitä kulutetaan Suomessa suhteellisen vähän, lähinnä meetvurstissa. Joissain maissa hevosia kasvatetaan suoraan lihantuotantoon, mutta ei Suomessa.

OminaisuudetMuokkaa

 
Raakaa japanilaista basashi-hevosenlihaa.

Suomessa teurastetun hevosen ruhonpaino on keskimäärin 230 kilogrammaa. Siitä saadaan 4,5 kilogrammaa sisäfilettä, 14 kilogrammaa ulkofilettä ja 10 kilogrammaa sisäpaistia. Loppulajitelmassa on 100 kilogrammaa muun muassa kylkeä ja lapaa sekä vähemmän arvokkaita paistin osia.[1]

Hevosenliha on vähärasvaista ja matalakolesterolista ja sisältää paljon rautaa.[2] Hevosenlihan proteiinipitoisuus on samaa luokkaa kuin naudanlihan ja sianlihan. Rasvasta suurin osa on tyydyttymättömiä rasvahappoja.[1]

Toisaalta hevosenliha saattaa sisältää lääkeaine- ja hormonijäämiä.[3] Suomessa teurastamot eivät ota vastaan lääkittyjä hevosia, ellei ole osoitettu että niillä on teurasvaroaikojen sisällä käytetty vain tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkkeitä.[4]

Hevosenlihan makua on kuvattu pehmeäaromiseksi ja rakennetta poronlihan kaltaiseksi.[5]

TuottajamaatMuokkaa

Aasiassa tuotettiin vuonna 2017 noin 52 prosenttia maailman kaikesta hevosenlihasta. Suurimmat hevosenlihan tuottajamaat vuonna 2017 olivat:[6]

Maa Tuotanto
(miljoonaa kg)
1.   Kiina 182
2.   Kazakstan 117
3.   Meksiko 78
4.   Venäjä 52
5.   Mongolia 42
6.   Australia 28
7.   Kirgisia 25
8.   Kanada 22
9.   Brasilia 21
10.   Yhdysvallat 20

Tuotanto ja kulutus SuomessaMuokkaa

 
Hevosenlihapihvi vantaalaisessa ravintolassa.

Suomessa hevosenlihaa tuotettiin vuonna 2017 noin 352 000 kilogrammaa. Hevosenlihaa tuodaan Suomeen vuosittain noin 1,5 miljoonaa kilogrammaa etenkin Kanadasta, Meksikosta, Belgiasta, Argentiinasta, Brasiliasta, Uruguaysta ja Ranskasta. Monessa näistä maista hevosia kasvatetaan lihantuotantoon, kun taas Suomessa kaikki teurastetut hevoset ovat olleet hyötykäytössä.[2][7]

Vuonna 2015 Suomessa syötiin hevosenlihaa noin 400 grammaa henkeä kohti, mistä suurin osa meetvurstina. Vaikka tämä on suhteellisen vähän muihin lihalaatuihin verrattuna, vielä 1990-luvulla hevosenlihaa käytettiin vain 100 grammaa henkeä kohti.[7] Monessa maassa hevosenliha on vähävaraisten ruokaa, ja sitä voidaan käyttää huokeisiin eineksiin naudan sijaan.[5]

Käytön esteitäMuokkaa

Kristinuskossa hevosen käyttäminen ruokana on katsottu kuuluvan luonnonuskontoihin. Esimerkiksi paavi Gregorius III kielsi kristityiltä hevosen syönnin vuonna 732. Osaa hevosista ei hyväksytä ihmisen ruoaksi siksi, koska niiden lihassa voi olla jäämiä ei-hyväksytyistä lääkkeistä. Myöskään osa hevosen omistajista ei halua teurastaa lemmikkiään ruoaksi vaan hautaa sen mieluummin.[2]

Hevosenliha, varsinkin oman hevosen, on ollut tabu Suomessa ainakin 1800-luvulta pitkälle 1900-luvulle. Hevonen oli usein omistajilleen paitsi arvokas työntekijä, myös perheenjäsen, joka kuoltuaan saatettiin haudata hevosten hautausmaalle pellon laidalle. Hautapaikalle voitiin tuoda kynttilöitäkin. Hevosta ei kuitenkaan yleensä raaskittu tai tabuaseman vuoksi voitu lopettaa itse, joten vanha ja sairas hevonen saatettiin myydä teurastajalle sen tuskien päättämiseksi. Maanviljelijät saattoivat pitää hevosten teurastajia saastaisina. Hevosen teurastamisesta ei sopinut puhuakaan, ei ainakaan hevosen itsensä kuullen. Toisaalta paremman väen keskuudessa hevosenlihan syönti tuli suositummaksi jo 1800-luvun loppupuolella, kuten muuallakin Euroopassa.[8]

LähteetMuokkaa

  1. a b Hyvät pihvit tehdään hevosenlihasta 22.2.2013. Suomen Hevostietokeskus ry. Viitattu 6.1.2020.
  2. a b c Timi Kärki: Suomalaiset arastelevat ekologista hevosenlihaa – suurin osa hevosista päätyy hautaan, ongelmajätteeseen tai tuhkattaviksi Yle uutiset. 2.8.2018. Viitattu 6.1.2020.
  3. Trojan Horse Meat Slate.com
  4. Suomalaiset arastelevat ekologista hevosenlihaa, Yle.fi uutiset 2.8.2018
  5. a b Soile Suvanto & Iita Pirttikoski: Hevosenliha maistuu herkkusuille Yle uutiset. 20.2.2013. Viitattu 6.1.2020.
  6. Meat, horse, 2017 Food and Agriculture Organization (FAO). Viitattu 6.1.2020.
  7. a b Juha Mikkonen: Hevonen ei päädy hevillä pannulle: "Ei ole koskaan kuulunut suomalaiseen ruokakulttuuriin" Savon Sanomat. 20.10.2016. Viitattu 6.1.2020.
  8. Riitta-Marja Leinonen: Palvelijasta terapeutiksi: Ihmisen ja hevosen suhteen muuttuvat kulttuuriset mallit Suomessa Jultika.oulu.filähde tarkemmin?

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hevosenliha.