Henry Leach
Henry Leach (18. marraskuuta 1923 – 26. huhtikuuta 2011) oli brittiläinen amiraali. Hän tuli tunnetuksi esimerkiksi hänen taivuteltuaan Margaret Thatcherin lähettämään laivasto-osasto Falklandinsaarille Falklandin sodan sytyttyä.
| Henry Leach | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. marraskuuta 1923 Devon, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 26. huhtikuuta 2011 |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Taistelut ja sodat |
Toinen maailmansota Falklandin sota |
| Sotilasarvo | laivastoamiraali |
| Joukko-osasto | Kuninkaallinen laivasto |
Elämäkerta muokkaa
Henry Conyers Leach syntyi 18. marraskuuta 1923 Devonissa Englannissa. Hänen isänsä oli merikapeeni JC Leach. Leach opiskeli St Peter's Court school-koululla Kentin Broadstairsissa ja sittemmin Royal Naval Collegessa Devonin Dartmouthissa. Leach oli kadetti vuodesta 1937 ja merikadetti vuodesta 1941.[1]
Leachin isä oli toiminut HMS Prince of Walesin kapteenina laivan ottaessa yhteen taistelulaiva Bismarckin kanssa Atlantilla ja myöhemmin laivan purjehtiessa Kaukoitään.[2] Henry Leach oli määrätty palvelukseen laivaston päätukikohdassa Singaporessa. Japanilaiset upottivat Leachin isän komentaman HMS Prince of Walesin ja HMS Repulsen Kuantanin rannikolla Malesiassa 10. joulukuuta 1941. Leachin isä upposi laivansa mukana. Leach itse palveli sittemmin useilla risteilijöillä Atlantilla ja Intian valtamerellä. Vuonna 1943 hän siirtyi taistelulaiva HMS Duke of Yorkille.[1] Hän komensi yhtä sen tykkitorneista sen upottaessa saksalaisen Scharnhorstin[2] Norjan edustalla joulukuussa 1943. Sodan lopulla Leach toimi hävittäjillä Välimerellä.[1]
Sodan jälkeen Leachistä tuli tykistöupseeri risteilijä HMS Newcastlellä vuonna 1953 ja viimein vuonna 1959 hän kohosi hävittäjä HMS Dunkirkin kapteeniksi. Kuusi vuotta myöhemmin hän komensi hävittäjälaivuetta Välimerellä ja vuodesta 1970 lentotukialus HMS Albionia. Ylennettyään kontra-amiraaliksi Leach toimi laivaston apulaisesikuntapäällikkönä ja 1. laivaston lippu-upseerina. Edelleen vara-amiraalina hän toimi varaesikuntapäällikkönä vuodesta 1976 vuoteen 1977 ja amiraaliksi ylenneenä vuosien 1977 ja 1979 välillä. Lopulta hänestä tuli ensimmäinen merilordi (First Sea Lord) ja laivastoamiraali. Leach otti usein yhteen puolustusministeri John Nottin kanssa, joka halusi leikata laivaston budhjettia ja painottaa sen roolin Naton sukellusveneiden vastaisiin tehtäviin. Leach kampanjoi etenkin vastaan ajatusta leikata laivaston kokoa kolmanneksella.[1] Kaavailtu oli esimerkiksi lentotukilaus HMS Invinciblen myyntiä Australiaan.[2]
Falklandin sota Argentiinan kanssa syttyi argentiinalaisten vallattua Britanniaan kuuluneet Falklandinsaaret vuonna 1982. Jännitteet olivat kasvaneet maiden välillä jo aikaisemmin. Puolustusministeri John Nott oli pitänyt saarien puolustamista mahdottomana ja diplomatiaa mahdollisen konfliktin ainoana ratkaisuvaihtoehtona.[1] Leachiä on kuitenkin pidetty vastuussa pääministeri Margaret Thatcherin taivuttelusta tilanteen ratkaisemiseksi lähettämällä laivasto-osasto Falklandinsaarille.[2] Leach jatkoi sittemmin laivaston pääesikunnan päällikkönä marraskuuhun 1982 vastustaen edelleen erilaisia leikkaushankkeita suututtaen lopulta myös pääministerin. Hän jätti esimerkiksi välittämättä määräyksestä, jonka mukaan palvelevat upseerit eivät saaneet kyseenalaistaa hallituksen hankkeita julkisesti.[1] Laivaston piireissä hän oli kuitenkin hyvin arvostettu henkilö. Monet leikkaushankkeista, kuten HMS Invinciblen myynti, jätettiin lopulta toteuttamatta Falklandin sodan jälkeen.[2]
Leach ei varsinaisesi jäänyt koskaan eläkkeelle, vaan hän jatkoi laivaston palveluksessa aina kuolemaansa saakka. Leach kuoli 26. huhtikuuta 2011. Hän oli avioitunut vuonna 1958 Mary McCallin kanssa ja oli saanut kaksi tytärtä.[1]