Henri Michel (9. lokakuuta 194724. huhtikuuta 2018[1]) oli ranskalainen jalkapallovalmentaja ja aiemmin keskikenttäpelaaja.

Henri Michel
Henkilötiedot
Koko nimi Henri Michel
Syntymäaika 9. lokakuuta 1947
Syntymäpaikka Aix-en-Provence, Provence-Alpit-Riviera, Ranska
Kuolinaika 24. huhtikuuta 2018 (70 vuotta)
Kuolinpaikka Aix-en-Provence, Provence-Alpit-Riviera, Ranska
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1964–1966
1966–1982
Ranska AS Aix
Ranska FC Nantes
34 (0)
533 (81)
Maajoukkue
1967–1980 Ranska Ranska 58 (4)
Valmennusura
1982–1984
1984–1988
1990–1991
1994
1995
1995–2000
2000–2001
2001
2001–2002
2003–2004
2004–2006
2006
2007
2007–2008
2008–2009
2009
2010
2010–2011
2012
Ranska Ranskan B-maajoukkue
Ranska Ranskan A-maajoukkue
Ranska Paris SG
Kamerun Kamerunin maajoukkue
Saudi-Arabia Al Nasr Riad
Marokko Marokko
Arabiemiraatit Arabiemiirikunta
Kreikka Aris FC
Tunisia Tunisia
Marokko Raja Casablanca
Norsunluurannikko Norsunluurannikko
Qatar Al Arabi Doha
Egypti Zamalek
Marokko Marokko
Etelä-Afrikka Mamelodi Sundowns FC
Egypti Zamalek
Marokko Raja Casablanca
Päiväntasaajan Guinea Päiväntasaajan Guinea
Kenia Kenia

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Michel kuoli syöpään synnyinkaupungissaan Aix-en-Provencessa 70-vuotiaana 24. huhtikuuta 2018[2]

Ura pelaajana

muokkaa

Vuosina 19641966 Michel pelasi Aixissa ennen siirtymistään FC Nantesiin, missä pelasi koko loppu-uransa. Michel edusti Nantesia kaikkiaan 16 kauden ajan ja juhli kolmen Ranskan mestaruuden lisäksi yhtä cup-voittoa. Michel oli myös mukana, kun Nantes eteni kaudella 1979–80 Cup-voittajien cupin välieriin. Ranskan jalkapallomaajoukkueessa Michel pelasi vuosina 1967–1980 yhteensä 58 maaottelua tehden niissä neljä maalia[3].

Meriitit pelaajana

muokkaa

Ura valmentajana

muokkaa

Päätettyään pelaajauransa 1982 Michel on tehnyt pitkän ja värikkään uran valmentajana. Hän aloitti Ranskan haastajamaajoukkueen valmentajana ja 1984 hänet nimitettiin EM-kultaa voittaneen Michel Hidalgon seuraajaksi Ranskan maajoukkueen päävalmentajaksi. Michelin johdolla Ranska voitti olympiakultaa Los Angelesin olympialaisissa 1984. Kaksi vuotta myöhemmin Michel johdatti Ranskan pronssille Meksikon MM-kilpailuissa. 1988 Michel siirtyi maajoukkueen tekniseksi johtajaksi Michel Platinin noustessa päävalmentajaksi. Michel sai potkut 1990 Ranskan hävittyä Kyprokselle MM-karsinnoissa.

1990 Michel nimitettiin Paris Saint-Germainin päävalmentajaksi. Menestys jäi vaisuksi ja 1991 portugalilainen Artur Jorge korvasi hänet. Michel oli kolmisen vuotta sivussa valmentajan tehtävistä, kunnes MM-kilpailuihin 1994 ryhtyi Kamerunin maajoukkuevalmentajaksi. Hän sai kuitenkin potkut kilpailujen jälkeen Kamerunin jäätyä alkulohkonsa jumboksi. 1995 Michel valmensi lyhyen aikaa saudiarabialaista Al Nasr Riadia ennen ryhtymistään Marokon maajoukkuevalmentajaksi. Michelin johdolla Marokko selvisi Afrikan-mestaruuskilpailujen puolivälieriin 1998 ja MM-kilpailuihin 1998. Marokon pudottua Afrikan-mestaruuskilpailuista jo ensimmäisen kierroksen jälkeen 2000 Michel sai potkut.

Hän siirtyi Marokosta valmentamaan Arabiemiirikuntien jalkapallomaajoukkuetta josta siirtyi 2001 lyhyeksi aikaa kreikkalaisen Aris Thessalonikin päävalmentajaksi. 2001 Michel nimitettiin Tunisian maajoukkuevalmentajaksi. Michelin johdolla Tunisia selviytyi MM-kilpailuihin 2002, mutta maan pudottua Afrikan-mestaruuskilpailuista ensimmäisellä kierroksella Michelille annettiin potkut ja hänen tilalleen palkattiin maanmies Roger Lemerre.

Seuraavana vuonna, 2003, Michel palasi seurajoukkuevalmentajaksi marokkolaiseen Raja de Casablancaan. Michelin valmennuksessa Casablanca voitti Marokon-mestaruuden 2004 ja Afrikan cupin 2003. Michel jätti Casablancan mestaruusvuonna 2004 ja siirtyi Norsunluurannikon maajoukkueen päävalmentajaksi. Michelin johdolla Norsunluurannikko selviytyi ensimmäistä kertaa MM-lopputurnaukseen Saksan kilpailuihin 2006. Norsunluurannikko voitti 2006 Afrikan-mestaruuskilpailujen hopeaa, mutta MM-kilpailuissa taival päättyi alkulohkoon ja Michel jätti tehtävät saksalaisen Uli Stieliken hoidettaviksi. [4]

Norsunluurannikon pestinsä jälkeen Michel valmensi lyhyen aikaa qatarilaista Al-Arabia ennen siirtymistään egyptiläisen Zamalekin päävalmentajaksi. Heinäkuussa 2007 Michel jätti Zamalekin valmentamisen ja elokuussa hän korvasi Mohamed Fakhirin Marokon maajoukkuevalmentajana.

Michelin johdolla Marokko putosi Afrikan mestaruuskisoista tammikuussa 2008 jo alkulohkovaiheen jälkeen. Yllätysputoamisen jälkeen Michel sai jättää tehtävänsä 7. helmikuuta. [5]

Marraskuussa 2008 Michel siirtyi eteläafrikkalaisen Mamelodi Sundownsin päävalmentajaksi. Pesti jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Michel sai potkut jo maaliskuussa 2009. [6]

Elokuussa 2009 Michel palasi egyptiläisseura Zamalekin päävalmentajaksi. [7] Hän sai kuitenkin potkut jo marraskuun lopussa surkeasti alkaneen kauden vuoksi. Michelin johdolla Zamalek keräsi vain 11 pistettä 10 ottelusta. [8]

Kesäkuussa 2010 Michel allekirjoitti vuoden mittaisen sopimuksen Raja Casablancan kanssa, jota hän valmensi aikaisemmin kaudella 2003–2004.[9] Menestys syyskaudella oli kuitenkin vaisua ja Michel sai potkut lokakuun alussa. [10]

Joulukuussa 2010 Michel allekirjoitti 13 kuukauden sopimuksen Päiväntasaajan Guinean maajoukkuevalmentajan tehtävistä. Ranskalaisen on tarkoitus luotsata toista isäntämaata Afrikan mestaruuskisoissa 2012. [11] Michel sai kuitenkin erosi tehtävästään ennen lopputurnausta lokakuussa 2011. [12] Pian eropäätöksensä jälkeen Michel kuitenkin kertoi, että hän saattaa jatkaa tehtävässä. Michelin mukaan liiton johto haluaa ranskalaisen jatkoa ja ehtona on, että liitto tekee hänen vaatimiaan muutoksia työskentelyolosuhteisiin. [13] Lopulta Michel ilmoitti joulukuussa 2011, vain kuukausi ennen Afrikan mestaruuskisoja jättävänsä lopullisesti paikkansa Päiväntasaajan Guinean maajoukkuevalmentajana. [14]

Elokuussa 2012 Michelistä tuli Kenian maajoukkueen päävalmentaja. [15] Keniassa Micheliin kohdistui kovia odotuksia, mutta tulokset jäivät ranskalaisen alaisuudessa varsin heikoiksi. Maan jalkapalloliiton johdon ja Michelin välit tulehtuivat syksyn aikana pahasti. Myös maksamattomat palkat ja Michelin näkökulmasta liiton epäammattimainen toiminta vaikeuttivat työskentelyä Keniassa. [16] Lopulta Michel jätti tehtävänsä joulukuussa 2012. [17]

Meriitit valmentajana

muokkaa

Lähteet

muokkaa