Henri Michel
Henri Michel (9. lokakuuta 1947 – 24. huhtikuuta 2018[1]) oli ranskalainen jalkapallovalmentaja ja aiemmin keskikenttäpelaaja.
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Koko nimi | Henri Michel | |
Syntymäaika | 9. lokakuuta 1947 | |
Syntymäpaikka | Aix-en-Provence, Provence-Alpit-Riviera, Ranska | |
Kuolinaika | 24. huhtikuuta 2018 (70 vuotta) | |
Kuolinpaikka | Aix-en-Provence, Provence-Alpit-Riviera, Ranska | |
Seurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1964–1966 1966–1982 |
AS Aix FC Nantes |
34 (0) 533 (81) |
Maajoukkue | ||
1967–1980 | Ranska | 58 (4) |
Valmennusura | ||
1982–1984 1984–1988 1990–1991 1994 1995 1995–2000 2000–2001 2001 2001–2002 2003–2004 2004–2006 2006 2007 2007–2008 2008–2009 2009 2010 2010–2011 2012 |
Ranskan B-maajoukkue Ranskan A-maajoukkue Paris SG Kamerunin maajoukkue Al Nasr Riad Marokko Arabiemiirikunta Aris FC Tunisia Raja Casablanca Norsunluurannikko Al Arabi Doha Zamalek Marokko Mamelodi Sundowns FC Zamalek Raja Casablanca Päiväntasaajan Guinea Kenia | |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Michel kuoli syöpään synnyinkaupungissaan Aix-en-Provencessa 70-vuotiaana 24. huhtikuuta 2018[2]
Ura pelaajana
muokkaaVuosina 1964–1966 Michel pelasi Aixissa ennen siirtymistään FC Nantesiin, missä pelasi koko loppu-uransa. Michel edusti Nantesia kaikkiaan 16 kauden ajan ja juhli kolmen Ranskan mestaruuden lisäksi yhtä cup-voittoa. Michel oli myös mukana, kun Nantes eteni kaudella 1979–80 Cup-voittajien cupin välieriin. Ranskan jalkapallomaajoukkueessa Michel pelasi vuosina 1967–1980 yhteensä 58 maaottelua tehden niissä neljä maalia[3].
Meriitit pelaajana
muokkaa- Ranskan mestaruus (3): 1973, 1977, 1980
- Hopeaa (5): 1967, 1974, 1978, 1979, 1981
- Ranskan cupin voitto (1): 1979
- Hopeaa (2): 1970, 1973
Ura valmentajana
muokkaaPäätettyään pelaajauransa 1982 Michel on tehnyt pitkän ja värikkään uran valmentajana. Hän aloitti Ranskan haastajamaajoukkueen valmentajana ja 1984 hänet nimitettiin EM-kultaa voittaneen Michel Hidalgon seuraajaksi Ranskan maajoukkueen päävalmentajaksi. Michelin johdolla Ranska voitti olympiakultaa Los Angelesin olympialaisissa 1984. Kaksi vuotta myöhemmin Michel johdatti Ranskan pronssille Meksikon MM-kilpailuissa. 1988 Michel siirtyi maajoukkueen tekniseksi johtajaksi Michel Platinin noustessa päävalmentajaksi. Michel sai potkut 1990 Ranskan hävittyä Kyprokselle MM-karsinnoissa.
1990 Michel nimitettiin Paris Saint-Germainin päävalmentajaksi. Menestys jäi vaisuksi ja 1991 portugalilainen Artur Jorge korvasi hänet. Michel oli kolmisen vuotta sivussa valmentajan tehtävistä, kunnes MM-kilpailuihin 1994 ryhtyi Kamerunin maajoukkuevalmentajaksi. Hän sai kuitenkin potkut kilpailujen jälkeen Kamerunin jäätyä alkulohkonsa jumboksi. 1995 Michel valmensi lyhyen aikaa saudiarabialaista Al Nasr Riadia ennen ryhtymistään Marokon maajoukkuevalmentajaksi. Michelin johdolla Marokko selvisi Afrikan-mestaruuskilpailujen puolivälieriin 1998 ja MM-kilpailuihin 1998. Marokon pudottua Afrikan-mestaruuskilpailuista jo ensimmäisen kierroksen jälkeen 2000 Michel sai potkut.
Hän siirtyi Marokosta valmentamaan Arabiemiirikuntien jalkapallomaajoukkuetta josta siirtyi 2001 lyhyeksi aikaa kreikkalaisen Aris Thessalonikin päävalmentajaksi. 2001 Michel nimitettiin Tunisian maajoukkuevalmentajaksi. Michelin johdolla Tunisia selviytyi MM-kilpailuihin 2002, mutta maan pudottua Afrikan-mestaruuskilpailuista ensimmäisellä kierroksella Michelille annettiin potkut ja hänen tilalleen palkattiin maanmies Roger Lemerre.
Seuraavana vuonna, 2003, Michel palasi seurajoukkuevalmentajaksi marokkolaiseen Raja de Casablancaan. Michelin valmennuksessa Casablanca voitti Marokon-mestaruuden 2004 ja Afrikan cupin 2003. Michel jätti Casablancan mestaruusvuonna 2004 ja siirtyi Norsunluurannikon maajoukkueen päävalmentajaksi. Michelin johdolla Norsunluurannikko selviytyi ensimmäistä kertaa MM-lopputurnaukseen Saksan kilpailuihin 2006. Norsunluurannikko voitti 2006 Afrikan-mestaruuskilpailujen hopeaa, mutta MM-kilpailuissa taival päättyi alkulohkoon ja Michel jätti tehtävät saksalaisen Uli Stieliken hoidettaviksi. [4]
Norsunluurannikon pestinsä jälkeen Michel valmensi lyhyen aikaa qatarilaista Al-Arabia ennen siirtymistään egyptiläisen Zamalekin päävalmentajaksi. Heinäkuussa 2007 Michel jätti Zamalekin valmentamisen ja elokuussa hän korvasi Mohamed Fakhirin Marokon maajoukkuevalmentajana.
Michelin johdolla Marokko putosi Afrikan mestaruuskisoista tammikuussa 2008 jo alkulohkovaiheen jälkeen. Yllätysputoamisen jälkeen Michel sai jättää tehtävänsä 7. helmikuuta. [5]
Marraskuussa 2008 Michel siirtyi eteläafrikkalaisen Mamelodi Sundownsin päävalmentajaksi. Pesti jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Michel sai potkut jo maaliskuussa 2009. [6]
Elokuussa 2009 Michel palasi egyptiläisseura Zamalekin päävalmentajaksi. [7] Hän sai kuitenkin potkut jo marraskuun lopussa surkeasti alkaneen kauden vuoksi. Michelin johdolla Zamalek keräsi vain 11 pistettä 10 ottelusta. [8]
Kesäkuussa 2010 Michel allekirjoitti vuoden mittaisen sopimuksen Raja Casablancan kanssa, jota hän valmensi aikaisemmin kaudella 2003–2004.[9] Menestys syyskaudella oli kuitenkin vaisua ja Michel sai potkut lokakuun alussa. [10]
Joulukuussa 2010 Michel allekirjoitti 13 kuukauden sopimuksen Päiväntasaajan Guinean maajoukkuevalmentajan tehtävistä. Ranskalaisen on tarkoitus luotsata toista isäntämaata Afrikan mestaruuskisoissa 2012. [11] Michel sai kuitenkin erosi tehtävästään ennen lopputurnausta lokakuussa 2011. [12] Pian eropäätöksensä jälkeen Michel kuitenkin kertoi, että hän saattaa jatkaa tehtävässä. Michelin mukaan liiton johto haluaa ranskalaisen jatkoa ja ehtona on, että liitto tekee hänen vaatimiaan muutoksia työskentelyolosuhteisiin. [13] Lopulta Michel ilmoitti joulukuussa 2011, vain kuukausi ennen Afrikan mestaruuskisoja jättävänsä lopullisesti paikkansa Päiväntasaajan Guinean maajoukkuevalmentajana. [14]
Elokuussa 2012 Michelistä tuli Kenian maajoukkueen päävalmentaja. [15] Keniassa Micheliin kohdistui kovia odotuksia, mutta tulokset jäivät ranskalaisen alaisuudessa varsin heikoiksi. Maan jalkapalloliiton johdon ja Michelin välit tulehtuivat syksyn aikana pahasti. Myös maksamattomat palkat ja Michelin näkökulmasta liiton epäammattimainen toiminta vaikeuttivat työskentelyä Keniassa. [16] Lopulta Michel jätti tehtävänsä joulukuussa 2012. [17]
Meriitit valmentajana
muokkaa- Olympiakulta (1): 1984 (Ranska)
- Artemio Franchi Trophy (1): 1985 (Ranska)
- MM-pronssia (1): 1986 (Ranska)
- Afrikan cupin voitto (1): 2003 (Raja de Casablanca)
- Marokon mestaruus (1): 2004 (Raja de Casablanca)
- Afrikan-mestaruuskilpailujen hopeaa (1): 2006 (Norsunluurannikko)
Lähteet
muokkaa- ↑ Décès de l'ex-sélectionneur du Maroc Henri Michel 24.4.2018. H24. Viitattu 24.4.2018. (ranskaksi)
- ↑ Football : mort d’Henri Michel, monument du football français 24.4.2018. Le Monde. Viitattu 25.4.2018. (ranskaksi)
- ↑ Pierrend, José Luis: France - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 1.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Henri Michel was Fired By the Ivorian FA (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Morocco sacks coach Henri Michel
- ↑ Motsepe finally fires Henri Michel[vanhentunut linkki]
- ↑ Henri Michel coacht Zamalek
- ↑ Hossam Hassan Replaces Henri Michel As Zamalek Coach
- ↑ Henri Michel to coach Raja Casablanca (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA 11.6.2010 Viitattu 23.6.2010 (englanniksi)
- ↑ Démission d'Henri Michel (Arkistoitu – Internet Archive) Le Matin.ma 6.10.2010 Viitattu 22.10.2010 (ranskaksi)
- ↑ Michel reprend du service
- ↑ H. Michel démissionne (off.) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Equatorial Guinea coach Henri Michel makes volte-face after resignation
- ↑ Henri Michel démissionne
- ↑ Frenchman Henri Michel takes over as Kenya Harambee Stars head coach
- ↑ Henri Michel takes French leave as Harambee Stars prepares for Burundi contest
- ↑ Frenchman Michel bows out leaving Kenya to hang and dry
Batteux (1955-62) • Guérin (1962–66) • Arribas ja Snella (1966) • Fontaine (1967) • Dugauguez (1967-68)
Boulogne (1969–73) • Kovács (1973–75) • Hidalgo (1976–84) • Michel (1984-88)
Platini (1988–92) • Houllier (1992–93) • Jacquet (1993–98) • Lemerre (1998–2002) • Santini (2002–04)
Domenech (2004–2010) • Blanc (2010–2012) • Deschamps (2012–)
1 Lamyaghri | 2 Basser | 3 Mahdoufi | 4 Ouaddou | 5 el-Karkouri | 6 Erbati | 7 Alloudi | 8 Kissi | 9 el-Moubarki | 10 Sektioui | 11 Zerka | 12 Fouhami | 13 Kharja | 14 Chahiri | 15 Safri | 16 el-Mokhtari | 17 Chamakh | 18 Kabous | 19 Alioui | 20 Hadji | 21 al-Kaddouri | 22 Bagui | 23 Aboucherouane | Valmentaja Michel